Olen ollut laiska kirjottamaan blogia. Olen ollut laiska tekemään mitään. Olen vaan ollut. Katsellut ja ollut hiljaa.
Jokapäivä oon tälläviikolla käyny kaupungissa. Oon vaan kävelly siellä ja en tiijä. Välillä on hyvät fiilikset, mutta koskaan en oo ollu näin yksin, kun mitä täällä oon. En ikinä.

Keskiviikkona kävin post-officella ja siellä oli ihan mukavaa. Puhuttiin kaikkea ja sitten loppua kohden meitä oli siellä enää kolme ja puhuttiin siitä, minkälaista nää ekat kuukaudet on. Se autto, kun oli joku, joka tunsi samoin ja oli vähän sillätavalla tukena. En tiijä. En oo tehny mitään ja oon vaan lölliny. Aika on menny nopeesti, kun ei tee mitään. Lauantaina meen rannalle niitten muitten vaihtareitten kanssa. Ompas mukavaa, kun on joku sovittu meno jollekin päivälle. Semmonen sovittu meno, joka ei liity viiskymppisiin rotareihin mitenkään.

Viikonlopuks meen taas johonkin toiseen perheeseen. Niillä ei oo lapsia ja jotenkin en tahtois mennä. Kun pikkuhiljaa alkaa tuntumaan tämä talo, missä nyt oon, sillätavalla kodilta. Tämän viikon, kun täällä on melkeimpä yksin asustellu, on tullu jotenkin semmonen hyvä meininki. Nyt lähen kohta kouluun ja kirjotan lisempää vaikka heti huomenna tai tänäiltana. Täällä on pesty pyyhkeitä koko tämä aika, minkä hostvanhemmat on ollu uudessa seelannissa. Eli en oo saanu pestyä vaatteitani.

Sukat loppuu.

Viikonloppu meni.

Oli pohattatalo ja oma huone ja oma vessa ja kaikki hienoudet viikonlopun ajan. Oli mukava viikonloppu, kun oli ne pari nuorta kaveria siinä niin oli vähän jotakin touhuamista sitten niitten kanssa. Pingistä pelasin ja voitinkin välillä. Tuurilla, mutta voitto mikä voitto.

Lauantaina perheen äiti lähti kävelemään puskaan ja minä lähdin sitten kameran kanssa mukaan. Käveltiin semmonen 5kilsaa ja näin kaikenlaista mukavaa. Kävelyretki päätty läheiselle suolammelle, jossa näin kilpikonnia ja kaikkia ihme lintuja. nam.

Kilpikonna!

Joku iibislintu. valtavat siivet sillä oli, kun se lensi.

Perthissä elää paljon mustia joutsenia. Ne on kummallisia otuksia. isoja mörköjä, eivätkä pelkää ihmisiä yhtään.


Puskakävelyhomma oli semmonen testausluontoinen retki. Nainen oli järjestämässä muutaman muun kanssa semmosta bush-to-beach -kävelyretkeä, johon osallistuis sitten kauheasti ihmisiä. Käveltiin suunnilleen puolet siitä kävelyreissusta ja katottiin, että onko reitti hyvä ja muuta. En kauheasti kuvannut sillä reissulla, mutta tässä joku puskakuva kuitenkin


Lauantai-iltana käytiin semmosella puska-alueella semmosella näköalapaikalla, josta näky keskustaan ja toiseen suuntaan, kun katto ni näky merelle. Siinä istuttiin sitten ja katsottiin auringon laskut pois pyörimästä.



Sunnuntaina käytiin katsomassa, kun perheen vanhempi poika oli marssimassa. Täällä armeija ei ole pakollista niin se järjestää kaikenlaisia harrastusmahdollisuuksia, jotka sitten houkuttelis porukkaa armeijaan. Marssikilpailuissa täytyi kävellä rykmentissä hyvin ja suorassa. Freestyleosuudessa perheen pojan rykmentti voitti kaikki sata-nolla Ne voitti sen koko kilpailun. Marssimisen katsominen oli mielenkiintoista ehkä sen tunnin tai puolitoista, mutta sitten seuraavat neljä tuntia olivat vähän tylsempiä. Lähdin kävelemään joen rantaan ja näin papukaijoja ja pelikaaneja. Pelikaanit ovat valtava suuria otuksia. Ei sitä vaan voi tajuta. Sanoin perheen pienemmälle pojalle, että pelikaanit ovat suuria niin se sanoi vaan, että odotas, kun näät albatossin. Täällä suuressa maailmassa on aina joku suurempi.


Pelikaaneista en saanut kuvaa, kun patterit loppu. lentokuvat paloi puhki, kun automaattivalotus pelittää niin ihanasti.

Näimpänäin. Nyt oon taas täällä normaalissa perheessä. Vanhemmat on Uudessa Seelannissa. Kotona on sillontällön perheen vanhempi tytäs ja poika. Oikeastaan olen yksin. Täytyy vaan keksia jotain tekemistä. Tänään menin junalla kaupunkiin ja söin siellä ja kahtelin ihmisiä ja sitten istuin junaan ja ajelin vaikka mihin ja sitten ajelin takasin. Siinähän se menikin sitten aika. iPodi soi.

John Frusciante - Leap you bar

Hostvanhemmat lensivät viikoksi Uuteen Seelantiin.
Lähtivät torstaiyönä ja tulevat takaisin ensi sunnuntaina. Olen tämän viikonlopun tämmösessä toisessa perheessä ja
Arkipäivät oon taas siellä hostkodissa ja sitten viikonlopun taas jossain toisessa perheessä. Viikonloput on mukavia, kun vaan voi olla ja katella ja tuumata, että miten päin sitä tänne asettuis.

Tämän viikonlopun kodissa on kitarat ja pianot ja kaikki kanssa. Niitä oon soitellu ja perheessä on 15 ja 13 vuotiaat pojat, joitten kanssa on ollu hauskaa. 13 vuotiaalle pojalle soitin musculöeseriä ja se oli ihan fiiliksissä. a Discovery was made teki lähtemättömän vaikutuksen. Heti on ihan eri meininki, kun on joitakin vähän nuoria ihmisiä, joitten kansa pääsee touhuamaan.
Koulussa kavereiden saamisessa yrittämisen puutetta ei ainakaan ole ollut. Yksi Lance Giannas niminen poika on ollut mukava ja sen kanssa messengerissä jutskaillaan ja pikkuhiljaa kai siitä vois lähteä tulemaan hyväkin kaveri.

Torstaina oli karmea päivä, mutta sitten juttelin Etelä-Afrikan Chris-pojalle, joka on vaihtari ja on ollu täällä jo puoli vuotta. Se sano, että ihan samoja juttuja on sillä ollu mielessä ja muutenkin kuunteli ja se helpotti roimasti. Sitten vielä juttelin hostveljelle, joka oli Suomessa vaihossa vuonna 2003. Se sanoi, että sillä oli kanssa hirvittävän rankkaa alussa, mutta sitten se sai yhen kauhean hyvän kaverin ja vuodesta tuli mahtava. Se sano, että elt kaksi kuukautta oli karmivia ja, että jos hän ei olis tavannu sitä poikaa ni hän olis varmaan kuollu. Musta tuntuu justinsa semoselle, mutta eiköhän se tästä. Nyt on taas kauhean hyvät mielet. Tai sillon tietää, että menee hyvin, kun ei mieti sitä, että täällä ollaan vuosi. Eli sillon, kun ei ajatukset pääse sinne ni ollaan oikeilla urilla. Nyt ollaan just niillä urilla.

Parit kuvat lissää:
Vietiin Matthewn kanssa hostvanhemmat lentokentälle ja tankattiin siinä matkalla:

Viitasaarelta jostain vanhoista kuvista koottu. Uimarannasta sinne missä lehmät ammuu:

Ajoin nyt polkupyörällä taas venesatamaan ja otin kuvia. Panoraamoja, koska se on uutta ja hurjaa ja addiktoivaa.
Aika komea pyörä mulla eh?

Se HIlary's harbour on semmonen laiturisysteemi, jossa on kauheasti ravintoloita ja kahviloita ja matkamuistokauppoja.
Se on siis kokonaan veden päällä se systeemi. Ihan hyvännäkönen paikka. Tai semmonen erilainen.


Alla oleva kuva on otettu aallonmurtajalta ja siinä näkyy koko mesta paikka. Eihän sitä valtavasti näy, mutta siinä se on.



Kotiin lähin taas siinä puol seittemältä ja oli jo näin pimeätä.


http://www.jkemppainen.com/antti

^tuolla on lissää kuvia. Uusi laitoin tänään. panoraamoja panoraamoja.

Karmea päivä!

Jotenkin tuntuu niin yksinäiseltä ja kaikkea kauheata.
Tämmösinä päivinä ei osaa ajatella sitä, että on vuoden australiassa ja miten mahtavaa se on,
vaan ajattelee, ettei ole Suomessa vuoteen. Vuoteen ei käy Hokkasessa taikka orimattilassa taikka muikunlahdessa taikka
Teatterilla kattomassa leffoja kankaalta. Vuoteen ei leiki Topin kanssa tai käy studiolla vähän soittamassa rumpuja.

Tommonen ajatteluhan on ihan idioottimaista, mutta silti vaan oon surullinen ja mölökki, vaikka tajuankin sen.
Koulussa tuntuu, että ei tule mittään mistään. Tai aineet on suht helppoja ja muuta, mutta kaveripiirit on semmosia, että sanon terve ja sitten oon siinä vieressä, kun ihmiset puhhuu. Oon yrittäny, että tehtäis jotakin koulun jälkeen ja muuta, mutta aina tuntuu olevan pikkusen vaikeata. Sitten vaan tulee semmonen typerä olo ja ynh. Kun minä tarviin ihmisiä ympärilleni ja niitä semmosia hyviä ystäviä, joitten kanssa vaan istutaan myöhään jossakin ulkona ja puhutaan kaikki asiat ja touhutaan juttuja.
Täällä ne puuttuu ja on vaikeata. Jotenkin tänään vaan miettii, että ei täällä olla, kuin vuosi ja sitten päästään kotiin ja normaaliin elämään. Täällä pitäisi osata ajatella niin, että täällä ollaan VAIN vuosi ja siitä pitää ottaa kaikki irti.

ÄH ja puh. Angstit katossa. Lähen pyöräilemään ja ottamaan vaikka parit panoraamat, että saan jonkun asian tehtäväkseni ja ajatukset muualle. Ei saa vajota tämmöseen möllästykseen.

Tossapa kuvaa koulun pihalta. Tässä näkyy vaan hyvin pieni osa koulua, joka jakaantuu varmaan kymmeneen eri rakennukseen ja kaikenlaisiin saleihin ja hörmeisiin. Sinne eksyy ekalla viikolla.

Koulussa oli koulua ja nyt alkaa sujumaan ja samat vanhat. Ei kummempia.

Koulun jälkeen ajoin kotiin, heitin univormun pois ja ajoin juna-asemalle. Juna-asemalla otin panoraamat kanssa.

Junassa semmonen ihmeellinen vammanen poika hymyili mulle ja tuli sitten mun viereen istumaan. No tervehdin sitä ja kattelin ikkunasta ulos iPodi korvissa. Sitten se tarjos kättään kätelläkseen. No meni hetki, ennenkun huomasin sen ja kättelin siten. Sitä ei ois pitäny tehä. Seuraavat kymmenen minuuttia se poika puristi mun kättä hirvittävän kovaa kylmällä hikisellä kädellään ja yritti satuttaa mua. Mä vaan hymyilin sille ja katoin pois ja yritin saada käteni irti ja onnistuinkin sitten sen ikuisuuden jälkeen. Sitten se poika vaan lähti pois. Ihan kumma hyyppä. Junassa en varmaan enää kenellekkään reagoi mitenkään.


Tänään kävin taas post-officella. Otin siitä viereiseltä kadulta tän kuvan. Post office on tuonne oikealle. Taitaa olla samaa rakennustakin, kun tuossa oikeassa laidassa tuo. Siinä on semmoset portaat, joilla istuskellaan. Siellä oli tänään jotain uusia tyyppejä saksasta ja ruotsista ja argentiinasta. Käveltiin vähän keskustassa sitten ja syötiin ja siinä kuuden maissa lähin junalla kotiin.

Juna-asemalle päästäkseen pitää ylittää iso tie ja junarata semmosella isolla sillalla. Tässä on kuva sillalta illalla kello seittemän aikaan.

http://www.jkemppainen.com/antti

Tänään oli koulua taas ja tuntui jotekin siltä, että nyt jo kuuluin sinne ja olin asian ytimessä.
Lauantaina tapaan tyyppejä koulusta ja hommaillaan jotakin.
Huomenna meen post-officeen ja aattelin, että voisin vaikka leffassa hyrähtää, kun sain rotareiden kuukausirahankin ja oon ihan sikarikas.

Tänään oli Rotareiden iltakokous ja siellä syötiin hyvin. Se oli joku paikallisen ammattikorkean ravintola ja ne opiskelijat teki sitä semmosena koulutyöjuttuna sitä meidän ruokaa ja tarjoilemista ja kaikkea. Oli hyvää. Otin kananrintaa, jonka päällä oli kuningaskatkarapuja ja alla oli semmosta kasvismörskettä. Olihan se maittavaa. Kokous itsessään oli juuri niin mahtava, kun voi kuvitella kokouksesta, jossa on sata ihmistä ja keski-ikä on arviolta 68v. Siis riehakasta fiilistelyä ja vaatteita repeyty ja muuta. Onneks olin vähän nuorempana siellä pitämässä niitä kurissa.

Nyt kuitenkin nukkumaan, mutta ensin ehkä yksi jakso lostia. Season 2 episode18. Edellisessä jaksossa aloin vähän jo hajoilemaan. Tonille vaan tiedoksi. Hei kertokaa terkut kaikille ja nyt alan pikkuhiljaa käsittämään, että oon vaan jotenkin jarruttanu tätä kaikkea. Täällä ollaan vuos ja mitä minä sitä suremaan. Siinä se menee sivussa niinku aina ennenkin. Sit kun tuun takasi ni oon jo iso.

Kuviahan ei oo, kun oon tylsä.

Tällainen herra soitti yhtä sointua kamalasti hakaten ja huusi täyttä kurkkua: Keep on dreamin'!!!


Tänään ei ollut koulua. Älkää kysykö miksi, koska enhän minä voi tietää.
Makasin sängyssä melkein yhteentoista ja oli jotenkin ihan kauhea aamu, kun yöllä taas olin viitasaarella ja tein vaikka mitä.
Kävin suihkussa ja join kaksi litraa vettä. Otin iPodin ja polkupyörän ja kypärän ja riuhdoin itseni juna-asemalle. Ostin siitä lipun ja köröttelin keskustaan. Kävelin siellä ympäriinsä ja eksyin ja sitten kiertelin vaikka mitä hime reittejä ja pääsin yhtäkkiä juna-asemalle takaisin. Pankkikorttini ei toiminut ensimmäisellä viikolla ei sitten millään. Nyt se kuitenkin toimii aivan moitteetta. Kävin sitten siellä keskustassa syömässä ja olemassa onnellinen. Otin parit kuvat ja hävetti jotenkin kauheasti olla niin turistin näkönen.

Lostin 2seasonin 15 ja 16 jakso on koneella ja alan tässä niitä kahtomaan, kun ei täällä oo kettään kotona ja aurinkokin on pilvessä. Täällä vaan pittää tehä kaikkea mitä tekis kotonasa muutenkin ni tää alkaa tuntumaan enempi kodilta.

Ajoin tänäänkin sinne Hilary's Boatharbouriin sen suunnilleen 13km lenkin ja tällä kertaa otin parit votot
Aurinko laski ja kaikkea.





Sitten parit kuvat minusta päiväisellä kengurureissulla, että ei jää epäselväksi, mistä oli kyse.



Ja kuumaa, tiukkaa ja jopa aivan jäätävää materiaalia Univormusukan matkoilta. Behind the scenes:


kuittaan. laittakaa kommenttia.

tänään on menny paljon skeissiä valokuvagalleriaan:
jkemppainen.com/antti

Eilen kävin siis aussierulesfootie pelissä. Laji on ihan mielenkiintoinen, mutta ei sitä jaksaisi sitä kahta ja puolta tuntia siellä silti istua. Mun kanssa sen kaks ja puol tuntia oli siellä istumassa 39000 muuta. Siis viisi ja puoli kertaa Viitasaaren väkiluku. Voi herranjestas. Kyllä niistä lähti ääntäkin.. ja kirosanoja.

Pelissä on siis amerikkalaisen jalkapallon muotoinen pallo, joka täytyy potkaista vastustajan puolen maaliin, joka muodostuu neljästä vierekkäin seisovasta tolpasta. Keskimmäisten tolppien väliin jos osuu, saa kuusi pistettä, mutta jos osuu johonkin tolppaan tai menee reunimmaisten keskeltä tulee vaan yksi piste. Palloa kuljetetaan kädess, mutta joka 15 metrin välein täytyy koskea sillä maata, tai pallo annetaan vastustajille.

Länsi-Australiassa on kaksi footie-joukkuetta. West Coast Eagles ja Fremantle Dockers. Vaikka Fremantle onkin huippumesta, en saa kannustaa Dockersseja vaan musta on tehty Eaglesfani. Jos olisin tässä perheessä Dockers kannattaja, Matthewn kaverit varmaan hakkais mut. Olin kuitenkin kattomassa Dockers vs joku Melbournesta tullut joukkue, koska Eaglesien pelit on kaikki täyteen buukattuja. Eagles on niin hyvä.

Dockers voitti 114 - 57
Oli kuulemma ihan hyvä voitto...


Tänään Heräsin kuudelta laittamaan läppärin nukkumaan, koska se oli koko yön ladannu Lostin kakkos seasonia ja sitten nukahdun uudestaan. Sitten heräsin yhdeksältä ja nukahtelin ja makoilin sängyssä puoli yhteentoista. Kävelin tuohon keittiöön ja Laurie kysyi, että lähtisinkö sen kanssa kävelylle "bushiin" ja minähän lähdin. Laurie otti uuden Sonyn digijärkkärinsä ja minä otin Olympuksen mähköleen. Kuvassa: Laurie.

Ajoimme autolla pari kilometriä suuren luonnonvaraisena säilytetyn puska-alueen laitaan ja lähdimme kävelemään. Wildflower state oli taas nimensä veroinen ja ties minkälaista kukkaa oli joka puolella.


Laurie kertoi, että puskan keskellä on hautuumaa, jonne illalla kerääntyy kenguruita ja, että voisimme illalla tulla vaikka takaisin katsomaan niitä, mutta kun oltiin siellä asti, olikin koko paikka aivan täynnä kenguruita







Ja viimeisimpänä kuvana, mutta kaikkein tärkeimpänä Univormusukka katsomassa kenguruita hautuumaalla:


Parhaita kuvia täällä:
http://www.jkemppainen.com/antti

Eilen semmoinen Laurie Glossop vei mut syömään roskaruokia ja sitten mentiin nillle tutustumaan sen perheeseen ja sen poikiin ja kahtomaan televisiota. Oli itseasiassa ihan hauskaa. Televisiosta tuli poliittista satiiria ja kaikilla oli hauskaa. Tutustuin sen poikiin siis ja ne vaikutti ihan mukavilta tyypeiltä. Toinen oli parikymppinen ja toinen oli kaheksantoista.

Koulussa yks jätkä tuli kysymään, mitä mulle kuuluu ja olemaan tosi mukava ja sitten mentiin isolla porukalla potkimaan jalista. Siinä sitten jotenkin tuntu, että pääs sisälle johonkin piiriin. Että pikkuhiljaa alkaa tulemaan menoa ja meininkiä tähän olemiseen. Koulun jälkeen menin Perthin keskustaan tapaamaan yhtä Danielia, joka on brasiliasta. Siellä oli sitten muitakin meidän piirin vaihtareita ja siinä heitettiin läpändeeriä. Istuskeltiin ja hauskaa oli. Pojilla oli suunnitelmissa lähteä tänään ostamaan didgeridoo fremantlesta yhdestä kaupasta. Siinä kaupassa ne kauppiaat kuulemma opettaa soittamaankin, jos vaan kysyy niiltä. Sinne siis menen ihan kokoajan tästä lähtien.

Ei mitään sen kummempia ole tässä tapahtunut. Yöllä näkyy vielä kotoa unia tai jotakin unia, jotka muistuttaa kodista ja sitten aamulla pitää pikkusen aikaa maata sängyssä ja kertoa itselleen, että olen australiassa ja olen täällä vuoden. Sitten tuntuu taas mahtavuudelta.

Täällä on satanut hirvittävän paljon. Kaikki sanoo minulle, että hyvä, kun tulin, koska toin sateen mukanani. Täällähän ei kesällä juurikaan sada ja talven pitäis olla se kostea kausi, mutta tänä vuonna ei ollu satanu viiteen kuukauteen, ennenkun tulin. Ja Suomessa.. tai ainakaan Viitasaarella ei satanu kahteen viikkoon, kun lähin. Tai ylikin. Ja sitä ennen oli ollu kuivaa...

...Tuo kaks viikkoa tuntuu aika köpöseltä, jos vertaa tohon viiteen kuukauteen. Tää vuosi on ollu kuivin vuosi kautta aikojen. Australiassa siis. niinkerta.

Tänään menen katsomaan aussirules jalkapallopelin. Siellä huudan ja otan jotain kuviakin. Kerron sitten siitä pelistä ja minkälaista se on. Periaatteessa siinä vaan syöksytään ja miehet hyppii toistensa päälle.

univormusukat on kaikki pesussa. Jalat tuntuu orvoilta näissä perussukissa. Tänään ajatus pätkii ja ehkä saan kirjotettua jotakin järkevääkin, jos kokeilen vaikka huomenna tai myöhemmin.

Siinä on eilinen lenkki. Eihän se ollut edes viittätoista. No viisitoista kilsaa tulee, kun ajaa fremantleen. Sinne siis.

Ajoin pyörällä.
Lenkki oli jotakin 15 kilometriä tai sinnepäin.

Sää oli aivan valtavan mahtava ja ajoin sitten vaan siihen suuntaan, missä ajattelin rannikon olevan ja siellähän se oli.
Matka oli täynnä kumpuja ja kukkuloita ja sitten, kun olin noussut viimeisen valtavan mäen päälle ja siellä näky ilta-auringossa kylpevä intian valtameri, ni kyllähän siinä piti pysähtyä ja vähän katella. Ajoin sitten sinne rantaan ja kävelin aallonmurtajan kärkeen ja istuin siellä ja kuuntelin Sigur Ros:ia.

Kaipaan vähän aikaa itselleni täällä. Just tommosia pyöräretkiä ja muita pohdiskeluaikoja.
Jotenkin oon kauhean vastahakonen lähtemään kaikkiin näitten rotareitten järkkäämiin juttuihin. Mutta meen kuitenkin tottakai ja siellä on aina tosi hauskaa. Mutta jostakin syystä aina tuntuu siltä, etten yhtään haluais mennä. Niinku, että jään jostakin paitsi, jos menen. Kummallinen jöpes olen.

Ei kuvia, koska kamera möllöttää ja kuluttaa patterit ihan liian varhain. Mutta hyvännäköstä oli ja hauskaa ja kaikkea. Auringon lasku Intian Valtamerelle on jotakin, jota varmaan ei ihan kaikki siellä kotona olekkaan katellu. hähhäh.

"Ei austraaliaan vaihtoon lähteny heti kaikkea kerralla kokenut".

Tänään aamulla tuntui siltä. että kuolen ja en pärjää ja on kamalaa ja ennenkaikkea ANGST.
Koulussa oli kuitenkin mukavaa. Oli joku konsertti, jossa nuoret miehet soitti soittimia ihmisten edessä ja basisti soitti Musea ennen konsertin alkua. Sitten katsottiin American history X:ää vähän eteenpäin siitä, mihin viime faith and values -tunnilla jäätiin. Kahdeksi viimeiseksi tunniksi mentiin keilaamaan, hohtokeilaamaan. Se oli siis liikuntaa. Siinä huomasin, että mun pitää oikeasti alkaa pyöräilemään tai tekemään jotakin, että saan vähän liikuntaa. Pyöräily on ainakin tän ekan perheen ajan hyvä harastus. Täällä on niin hyvä pyörä mulle. Se on semmonen oikein kilpapyörämallinen, missä on käyrät sarvet ja kaheksan vaihdetta ja satula.

Tänään menin junalla post officeen tapaamaan muita vaihtareita. Sigur Ros on muuten tosi hyvää junamusiikkia. En ollut koskaan ennen mennyt junalla täällä mihinkään ja vähän pelotti, mutta sitten pärjäsinkin hienosti ja olin semmoisessa vanhassa valtavassa hallissa, jossa oli myös tuhat muuta ihmistä ja yksitoista junaa. Sitten piti löytää post office. Lähdin kävelemään yhteen suuntaan kaikista mahdollisista suunnista ja käännyin ulos asemalta. Kävelin erään tien yli ja laskeuduin portaat semmoiselle isolle sisäpihalle. Kävelin pihan läpi ja sitten näin vaihto-oppilaita. En ollut yhtään tietoinen siitä missä koko post officen piti olla, että nyt varmaan pitäis tulla uskoon. Mutta olin ihan tyytyväinen siihen, etten eksynytkään tai joutunut kävelemään asemalle ja aloittamaan kävelemistä johonkin toiseen suuntaan.

Vaihtareitten kanssa oli hauskaa. Kuultiin vähän niiden, jotka on ollut jo puoli vuotta, toilailuista ja tutustuttiin toisiimme. Pummit yritti iskeä minua ja vähän tyttöjäkin ja jouduttiin Etelä-Afrikkalaisen Chrisin ja Brasilialaisen Pedron kanssa kävelemään yhtä pummia karkuun surffilautakauppaan. Eipä siinä varmaan muuta. Ihmiset oli mukavia ja ihmettelivät, miten osaan puhua englantia niin hyvin. Yksi täällä olevista vaihto-oppilaista on japanilainen Yumi ja se ei osannut tänne tullessaan sanoa muuta, kuin yes ja no. Vähän epäreilua, että osaan näin hyvin kieltä, koska nyt multa odotetaan varmaan sitä, että teen asiat koulussa hyvin ja kaikkea. Muutenkin tämä, että osaa englantia saa ihmiset luulemaan, että oon jotenkin ihan sopeutunu tänne ja valmis australialainen.

Univormusukkakin kävi Perthin keskustassa ja post officessa, mutta kuvamateriaalia siitä ei ole, joten joudutte luottamaan huhuuun. Univormu sukka petti minut. Siitä tulee jalkaa nukkaa ja nöyhtää. Hostveli kuitenkin kertoi, että se loppuu muutaman viikon käytön ja parien pesujen jälkeen.

Eipä muuta. röönröön.

Koulu univormu. Onko siinä mitään hyvää.

No ON! SUKAT!

Siis univormuun kuuluu kauheasti sukkia. Ne on MAAILMAN PARHAITA sukkia!
Pohdin niitä tässä vähän aikaa ja keskustelin hostveljen kanssa ja tulimme siihen tulokseen, että ne todella ovat huikeat laitteet jalkaan pantaviksi.

Tässä kuvassa sukka on kotioloissa ja sukan eri aspektit ovat selkeästi esitettynä.
Univormusukka kotioloissa:


Tulevaisuudessa sukka tullaan tapaamaan eri ympäristöissä eri aikaan. sukka voi siis olla monessa eri paikassa eri aikaan.

Loppukevennykseksi kuva minusta maailmankuululla Scarboro Beachilla:

Olen muuten piirtänyt paljon täällä. Koulussa en oikeastaan paljon muuta teekkään. Schissenblokin kanssa täytyis lähteä käymään jossakin, mutta sää vaan huononee ja huononee.

Kuviksen nipo-opettaja oli sitä mieltä, että mulla oli oma tyyli. Jos se on totta ni sehän on mahtavaa. Nyt täytyy vaan vielä opetella piirtämään.

Eilen ajoin kouluun ihme takareittejä. Olin ihan eksyksissä yhdessä vaiheessa, mutta sitten vaan painoin eteenpäin iPodin räymäisemän Tenacious D:n voimalla ja viimein olin koulussa. Illalla kävin kahvilassa counsellorini kanssa. Mitä ihmettä se suomeksi onkaan. ...siis counsellor. Se on ihmeellinen mies. Se puhuu ja puhuu ja minä puhun, mutta se on ihan, kuin se ei kuuntelis ollenkaan. Tai se on hiljaa ja sanoo yes, mutta sitten kun se taas puhuu niin mun sanomiset on unohdettu jo ihan tyystin. Se myös toistaa asioita kauheasti. Siitä tulee sillätavalla semmonen tyhmä kuva, vaikka se onkin ihan varmaan viisas mies. Tai sitten se on tyhmä mies, joka on tehnyt paljon asioita ja tietää paljon asioita.

Se sitten kyseli, miten olen sopeutunut ja kerroin, mitä tunuu. Eli, että eka viikko koulussa oli elämäni vaikein viikko ikinä. Joku voi ajatella, että olenpas elänyt helppoa elämää, mutta niinhän perhana olenkin, mutta nyt on fiilikset paranemaan päin. Se kysy sitä tuhottoman monta kertaa ja kerroin aina saman asian ja tuntu typerälle ja viimein ehkä sitten pikusen uskottelin itsellenikin, että hyvät on fiilikset.


Tänään kuitenkin tuli semmonen kauhea koti-ikävä kohtaus koulussa ja oli jotenkin niin kauheata. Ulkona tuuli aivan kauheasti. Siis jos Suomessa joskus tuulee paljon niin mietitään se tuuli ja sitten kuvitellaan, että se tuolta Etelä-Afrikasta ja vähän Intiasta asti saa tuolla meren päällä itseänsä kasvatella ja sitten kun se tähän rannikolle jysähtää niin se on paljon. Ja satoi myös kauheasti vettä ja kovaa ja oli harmaata. Kuuntelin sitten Suomalaista musiikkia iPodista ja kirjotin äipälle emailin ja siinähän se pikkuhiljaa unohtu se perseys. Iltapäivällä olin taas hyvässä kunnossa ja tapasin vaan lisää uusia ihmisiä, jotka oli innoissaan, kun joku uusi oli tullut käymään.

Aika paljon täällä on porukkaa, joiden suku on Tanskasta ja, jotka käy siellä paljon. Muutamat on käyny Ruotsissakin. Eli ihan hyvä kuva näillä nuorilla on siitä, millasta Suomessa on. Toinen tiedonlähde on se, että Mtv:llä pyörii dudesons. Ja se on täällä tietyissä piireissä niin kova sana että. Joillakin on tietysti kummallisia käsityksiä ja jotkut ei tiedä Suomesta yhtään mitään. Niille on kyllä ihan mukava kertoakkin sitten, että miten asiat on.

Koulu täällä on tähän mennessä ollut ainakin paljon helpompaa, kuin kotona. Tai jotenkin tuntuu, että asiat on aika tuttuja tai, että ei tarvii tehä mitään. Musiikin opiskelu on kuitenkin aika hankalaa, mutta kyllä mä pärjään. Periaatteessa oon samalla tasolla, kun muutkin mun ryhmän oppilaat, mutta mä en vaan pysty korvakuulolta tunnistamaan intervalleja sun muita ihan yhtä helposti. Täällä sitä on tehty enemmän, kuin meillä Musculöeser Körperin nauhotuksissa vissiinkin..


Vielä ei oo semmosia kavereita, joiden kanssa teen koulun jälkeen mitään. Rotaryklubin puolesta aina joku klubin henkilö järjestää ohjelmaa yhden viikon ajan ja sitten vaihtuu henkilö. Tällä viikolla olen lauantaina menossa aussierules football peliin ja se on ihmeellinen laji, joka saa aikaan kummallista fanaattisuutta porukassa. Oon pikkusen tutustunu peliin ja ollu hostveljen kaverin luona kahtomassa peliä teeveestä. Kirjotan siitä kuitenkin lisää sitten, kun oon nähny pelin ja on mahollisia kuviakin.

Eipä siinä.
Mukava kuulla, että luette tätä siellä ja jatkakaa vaan ja kommentoikaa ja laitelkaa terveisiä.

AUSTRALIA TAKEOUTS!

kohtaus #1
vanha mies- Have you got snow in Finland?
minä- Oh yes we do. Quite a lot actually, in the winter.
vanha mies- Oh is that right? I've heard that you have lots of polarbears in there too? Aren't they dangerous?

FAIL!

kohtaus #2
vanha mies- You have a lot of lakes in Finland do you?
minä- Yes we do. Finland is actually called the land of thousands of lakes.
vanha mies- So you do fishing a lot do you?
minä- Well.. Some do and I think it's a quite a usual thing to do.
vanha mies- SO in the winter you make a small round hole to the ice and put your bait there?
minä- Yes. Exactly.
vanha mies- Well but what if you catch a seal? (ei humoristiseen sävyyn sanottuna vaan tosissaan)

FAIL!

Semmosen sedän tapasin. Sedällä on nyt totuudenmukaisempi kuva Suomesta ja pilkkimisestä ja hylkeistä.
Hassua oli minulla vähän, mutta vanha Sri lankan mies ei tietenkään voi tietää mitään Suomesta ja ymmärrän sen.

Yksi hassu juttu oli vielä se, että keskusteltiin isolla porukalla asioista ja sitten puheenaiheeksi tulivat kiinasta ja intiasta kansainvälisellä ajokortilla olevat ihmiset, jotka eivät osaa ajaa. Homma meni näin:
Tyyppi oli jollakin rampilla ja ei osannu ajaa yhtään ja oli yhtäkkiä ajanu autonsa semmosen kaiteen päälle ja pudonnut alas toiselle tielle jonkun auton päälle. Ihmisille ei ollut sattunut mitään, mutta putoaja oli mennyt paniikkiin ja painanut kaasua hurjana ja saanut ajettua jollakin ihmeen keinolla neljän muunkin auton päälle. Kuusi autoa pilalla pienessä hetkessä. ihan hyvä saldo.

Tänään oon kirjottanu kolme eri postia. ja kaikki kauhean pitkiä. Pitää varmaan vähän rajottaa. Tuskin kukaan jaksaa näitä lukea :P

En saanut kuvia upittua oikeaan paikkaan, joten jouduin uppimaan ne tänne bloggeriin. Blogger pakkaa kuvia aika kovasti joten en voinut mitään sille, että kuvista tuli aika rupusia.


Ajoin sitten sillä pyörällä täällä ja sää oli aivan upea. Otin joitakin kuvia, joista näkyy minkälaista tämä perusympäristö on.
Sufjan Stevens soitti korviini hulppean mahtavaa musiikkia uudesta pilkkahintaan Singasta ostetusta ipodistani. Oli aivan todellisia hetkiä siis.

Ajoin pyörällä täällä ja pelkäsin eksyväni, mutta pikkuhiljaa alan tajuamaan missä mikin on ja miten mihinkin pääsee. Koulun sijainnin osaan, mutta en tajua miten se sijoittuu tänne suhteessa kaikkiin muihin tietämiini paikkoihin. Eli osaan kouluun täältä kotoa, mutta mistään muualta en sitten niin millään.

Aurinko paistoi ja paahtoi ja ajattelin, että jos tämä on näitten talvi niin kesällähän mulle tulee kuolema. Lämpöä olikin se kolmisenkymmentä tässä ja illemmalla tapasin hostisäni sukulaisia, joille kerroin, että kolmekymmentä astetta Suomessa on hurjan paljon ja he vaan naureskelivat minulle.
Näin kaikkia lintuja, mitä en tähän mennessä ole vielä nähnyt. Tiedättehän niitä papukaijoja, joita ihmisillä on. Niitä valkoisia, jotka voi opettaa puhumaan. No täällä niitä lentää vapaana vaikkapa tuossa viereisessä puistossa ja naapurin pihassa. Niitä tulee myös mustana ja vaikka minkä värisinä. Ne mustat on aivan valtavia. Siipien kärkiväli on varmasti puolitoistakin metriä. Täällä on siellä täällä muutamia neliökilometrejä luonnonvaraisena säilytettyä "bushia", jossa lintuja on erityisen paljon.

Siellä on myös käärmeitä ja hämähäkkejä. Australiassa on muuten eniten maailmassa myrkyllisiä käärmelajeja JA myrkyllisiä hämähäkkilajeja. Tänään tuossa takapihalla hostäitini näytti minulle seinällä olevaa hämähäkkiä ja kertoi, että se on tappavan myrkyllinen. Se oli siis siinä kotipihassa ja sitten katsottiin ja hostäiti kerto, että niitä on kauheasti ja ne on yleisiä. Se näytti olevan läheistä sukua mustalle leskelle. Ensiyönä en siis nuku.

Siellä bushissa kuitenkin näin niitä mustia kakaduja valtavan parven ihan läheltä ja ne oli niin valtavia. Olympus suhisi ja piereskeli, enkä saanut niistä kuvaa automaattitarkennuksen ja pitkän käynnistysajan ansiosta.


Länsi-Australia on wildflower state. Se on siksi, koska täällä on enemmän villikukkia, kuin missään muualla maailmassa.
Menin sinne bushiin ja huomasin sen olevan totta. Se paikka oli aivan täynnä pikkuruisia kukkasia valtavissa pensaissa. Kukkia oli aivan valtavasti. Äiti olis täällä varmasti ihan innoissaan. Tässä joitakin kuvia:









Jotkut täällä luonnossa kasvavista kasveista ovat dinosaurusten ajoista asti pysyneet aikalailla samanlaisina.

Eilen siellä tilaisuudessa, jossa oli muita vaihtareita, oli myös yksi poika sveitsistä ja ajattelin, että Samuel on Itävallasta, joka on ihan siinä vieressä ja siinä sveitsin pojalla oli ihan samoja maneereita, kun Samuelilla. Tai että se puhu ihan samalla tavalla. Kertokaahan Samuelille minulta terveisiä jookos?

pientä updatea täälläkin: http://www.jkemppainen.com/antti