Karmea päivä!

Jotenkin tuntuu niin yksinäiseltä ja kaikkea kauheata.
Tämmösinä päivinä ei osaa ajatella sitä, että on vuoden australiassa ja miten mahtavaa se on,
vaan ajattelee, ettei ole Suomessa vuoteen. Vuoteen ei käy Hokkasessa taikka orimattilassa taikka muikunlahdessa taikka
Teatterilla kattomassa leffoja kankaalta. Vuoteen ei leiki Topin kanssa tai käy studiolla vähän soittamassa rumpuja.

Tommonen ajatteluhan on ihan idioottimaista, mutta silti vaan oon surullinen ja mölökki, vaikka tajuankin sen.
Koulussa tuntuu, että ei tule mittään mistään. Tai aineet on suht helppoja ja muuta, mutta kaveripiirit on semmosia, että sanon terve ja sitten oon siinä vieressä, kun ihmiset puhhuu. Oon yrittäny, että tehtäis jotakin koulun jälkeen ja muuta, mutta aina tuntuu olevan pikkusen vaikeata. Sitten vaan tulee semmonen typerä olo ja ynh. Kun minä tarviin ihmisiä ympärilleni ja niitä semmosia hyviä ystäviä, joitten kanssa vaan istutaan myöhään jossakin ulkona ja puhutaan kaikki asiat ja touhutaan juttuja.
Täällä ne puuttuu ja on vaikeata. Jotenkin tänään vaan miettii, että ei täällä olla, kuin vuosi ja sitten päästään kotiin ja normaaliin elämään. Täällä pitäisi osata ajatella niin, että täällä ollaan VAIN vuosi ja siitä pitää ottaa kaikki irti.

ÄH ja puh. Angstit katossa. Lähen pyöräilemään ja ottamaan vaikka parit panoraamat, että saan jonkun asian tehtäväkseni ja ajatukset muualle. Ei saa vajota tämmöseen möllästykseen.