BIUMBAUM!
Aivan sata kilometriä taas viime postista antakaa anteeeks!
Noniin. Muutin uuteen perheeseen ja kävin viikon tuolla 450km päässä olevassa pikkukaupungissa, Geraldtonissa asumassa edellisen perheen tytön kanssa, koska sen isä asuu siellä ja tyttö palasi aivan vasta Sakstasta. Se oli siellä vaihdossa.
Kerron Geraldtonin reissusta myöhemmin kuvien kera, mutta nyt en voi kuvia laittaa, kun on niin ilta, että otan kohta unta.
Uusi perhe on taas aivan uudessa ympäristössä ja tällä kertaa on aika vaikea päästä kaupunkiin. Bussi menee kilometrin päästä kerran tunnissa ja toinen bussi menee puolen kilometrin päästä juna-asemalle sillon tällön. Mutta muutaman kerran myöhästyttyäni opin ajat, jollon pitää lähteä kipittämään, että kerkeää pysäkille. Siitä on sitten semmonen lähemmäs puoli tuntia ja päästään kaapunniin. Eli suht helppoa silti.
Siis tärkeät jutut ensin: Täällä on uima-allas. Eli takapihalla on allas, jossa oon polskinu melkeimpä jokapäivä ja onhan se mahtavaa kyllä. Kun asteet hyppii siellä 40 ni on se mahtava siihen löllähtää altaaseen. Kookaburrat huutaa joka paikasa ja hyökäilee siinä veden pinnalla lenteleviin hyönteisiin niin, että saa olla varovaisena siinä, koska ne on aika suuria lintuja ja nokka on ainakin kookas. Kerran semmonen varis mua suihkas tukkaan ja siitä lähtien on ollu tavotteena pitää linnut pois päästä. Ne ei kuulu sinne.
Uudessa perheess on vanhemmat ja kaks lasta kotona. Kolmas lapsi lähti Japaniin vaihtoon. Se oli ainoa perheen suht normaali henkilö. Hostveli on hyvin nörtähtävä hartiaton kaveri, joka pelaa päivät pitkät nintendoa ja lukee mangaa. Hyvä puolihan siinä on se, että sillä on nintendo wii, mutta silti se on vähän semmonen kuiva kaveri. Se on 21 ja työskentelee apteekissa. Hostsisko on varmaan siinä 19 vuotta, mutta tyhmä, kun saapas. Uskon, että se on jotenkin jälkeenjäänyt jostain syistä, joihin se ei itse voi vaikuttaa. Niin tyhmä se on. Eli en halua alentaa sitä tai olla muutenkaan suvaitsematon, mutta uskon, että asian on niin. Aluksi luulin, että se vaan näytteli semmosta roolia ja oli hauska, mutta sitten parin kolmen päivän jälkeen aloin pääsemään kärryille, että tässähän ollaankin aivan tosissaan. Nyt osaan jo selittää sille jutut niin, että tiimi toimii ja saadaan palautetta.
Hostäiti työskentelee opettajana jossakin. En tiedä minkä ikäisiä lapsia se opettaa tai mittä, mutta opettaja se on. Oikein mukava nainen, mutta jotenkin siinä kun aletaan keskustelussa pääsemään vauhtiin ja mä letkautan jonkun tyhmän vitsin ni se ei tajua sitä vitsiksi. Sitten menee hetki, että mä tajuan, että se ei tajunnu sitä vitsiksi ja sitten pitää sanoa, että niin se oli vitsi. Eli siltä puuttuu semmonen absurdin huumorin taju.
Hostisä on töissä jossakin valtion jutussa. Se on semmonen mies, joka yrittää kokoajan etsiä musta semmosta asiaa, jolla se vois mua sitten piikitellä. Sitten kun vitsailen jotakin ja mun vitsit aina loukkaa mua ihteäni ni sitten se heti piikittää niihin juttuihin ja ei tajua, että ne on vitsejä. Sitten musta tuntuu hölmöltä olla siinä, kun se yrittää olla vittumainen. Se on kauhean ilkeä perheelleen ja jotenkin semmonen aika munaton hahmo. Sitä on vaikea kunnioittaa semmoisena auktoriteettina, kun ehkä pitäisi, mutta olkoot.
ELi perhe ei vaikuta nyt alkuun kauhean mahtavalle, mutta en lannistu vaan kattelen ja maistelen. Saa nähä miten jutut alkaa lutviutumaan. Vaikka tuliskin olemaan vaikeata ni silti oon Australiassa ja nyt on jo kavereita ja kaikkea ni ei ne saa tätä minulle pilattua. Helppoa mulla tulee olemaan täällä, koska nää oli ihan innoissaan, kun mä jouduin tekemään niin paljon töitä, kun jouduin tiskaamaan. Sitten tiskasin ja hostisä tuli kettuilemaan, että varmaan nyt vituttaa, kun laitettiin sut hommiin. Minä vaan mietin, että ihme hommaa, kun tsikaaminenkin on nuin iso ja vaikea juttu mukamas. Edellisessä perheessä tiskasin melkein aina. Ja kokkasin ja kaikkea. Täällä ei tykätä mausteisesta ruuasta ni ei nää varmaan halua mua kokkaamaan.
Eli siis nää luulee, että oon työmäärän kanssa pulassa, kun tiskaan kerran viikossa ja pesen omat pyykkini, mutta tosiasiassa oon ihan rentona ja onnellisena pakettina täällä vaan. Eiköhän täällä pärjätä ja vaikka tää onkin aika negatiivinen posti ni täällä Austraalian päässä on kuitenkin hyvin positiivinen kaveri.
Kirjotan ylihuomenna vissiin Geraldtonin reissusta, että saatte ihmetella ja sit laitan kuvia sun muita.
Aivan sata kilometriä taas viime postista antakaa anteeeks!
Noniin. Muutin uuteen perheeseen ja kävin viikon tuolla 450km päässä olevassa pikkukaupungissa, Geraldtonissa asumassa edellisen perheen tytön kanssa, koska sen isä asuu siellä ja tyttö palasi aivan vasta Sakstasta. Se oli siellä vaihdossa.
Kerron Geraldtonin reissusta myöhemmin kuvien kera, mutta nyt en voi kuvia laittaa, kun on niin ilta, että otan kohta unta.
Uusi perhe on taas aivan uudessa ympäristössä ja tällä kertaa on aika vaikea päästä kaupunkiin. Bussi menee kilometrin päästä kerran tunnissa ja toinen bussi menee puolen kilometrin päästä juna-asemalle sillon tällön. Mutta muutaman kerran myöhästyttyäni opin ajat, jollon pitää lähteä kipittämään, että kerkeää pysäkille. Siitä on sitten semmonen lähemmäs puoli tuntia ja päästään kaapunniin. Eli suht helppoa silti.
Siis tärkeät jutut ensin: Täällä on uima-allas. Eli takapihalla on allas, jossa oon polskinu melkeimpä jokapäivä ja onhan se mahtavaa kyllä. Kun asteet hyppii siellä 40 ni on se mahtava siihen löllähtää altaaseen. Kookaburrat huutaa joka paikasa ja hyökäilee siinä veden pinnalla lenteleviin hyönteisiin niin, että saa olla varovaisena siinä, koska ne on aika suuria lintuja ja nokka on ainakin kookas. Kerran semmonen varis mua suihkas tukkaan ja siitä lähtien on ollu tavotteena pitää linnut pois päästä. Ne ei kuulu sinne.
Uudessa perheess on vanhemmat ja kaks lasta kotona. Kolmas lapsi lähti Japaniin vaihtoon. Se oli ainoa perheen suht normaali henkilö. Hostveli on hyvin nörtähtävä hartiaton kaveri, joka pelaa päivät pitkät nintendoa ja lukee mangaa. Hyvä puolihan siinä on se, että sillä on nintendo wii, mutta silti se on vähän semmonen kuiva kaveri. Se on 21 ja työskentelee apteekissa. Hostsisko on varmaan siinä 19 vuotta, mutta tyhmä, kun saapas. Uskon, että se on jotenkin jälkeenjäänyt jostain syistä, joihin se ei itse voi vaikuttaa. Niin tyhmä se on. Eli en halua alentaa sitä tai olla muutenkaan suvaitsematon, mutta uskon, että asian on niin. Aluksi luulin, että se vaan näytteli semmosta roolia ja oli hauska, mutta sitten parin kolmen päivän jälkeen aloin pääsemään kärryille, että tässähän ollaankin aivan tosissaan. Nyt osaan jo selittää sille jutut niin, että tiimi toimii ja saadaan palautetta.
Hostäiti työskentelee opettajana jossakin. En tiedä minkä ikäisiä lapsia se opettaa tai mittä, mutta opettaja se on. Oikein mukava nainen, mutta jotenkin siinä kun aletaan keskustelussa pääsemään vauhtiin ja mä letkautan jonkun tyhmän vitsin ni se ei tajua sitä vitsiksi. Sitten menee hetki, että mä tajuan, että se ei tajunnu sitä vitsiksi ja sitten pitää sanoa, että niin se oli vitsi. Eli siltä puuttuu semmonen absurdin huumorin taju.
Hostisä on töissä jossakin valtion jutussa. Se on semmonen mies, joka yrittää kokoajan etsiä musta semmosta asiaa, jolla se vois mua sitten piikitellä. Sitten kun vitsailen jotakin ja mun vitsit aina loukkaa mua ihteäni ni sitten se heti piikittää niihin juttuihin ja ei tajua, että ne on vitsejä. Sitten musta tuntuu hölmöltä olla siinä, kun se yrittää olla vittumainen. Se on kauhean ilkeä perheelleen ja jotenkin semmonen aika munaton hahmo. Sitä on vaikea kunnioittaa semmoisena auktoriteettina, kun ehkä pitäisi, mutta olkoot.
ELi perhe ei vaikuta nyt alkuun kauhean mahtavalle, mutta en lannistu vaan kattelen ja maistelen. Saa nähä miten jutut alkaa lutviutumaan. Vaikka tuliskin olemaan vaikeata ni silti oon Australiassa ja nyt on jo kavereita ja kaikkea ni ei ne saa tätä minulle pilattua. Helppoa mulla tulee olemaan täällä, koska nää oli ihan innoissaan, kun mä jouduin tekemään niin paljon töitä, kun jouduin tiskaamaan. Sitten tiskasin ja hostisä tuli kettuilemaan, että varmaan nyt vituttaa, kun laitettiin sut hommiin. Minä vaan mietin, että ihme hommaa, kun tsikaaminenkin on nuin iso ja vaikea juttu mukamas. Edellisessä perheessä tiskasin melkein aina. Ja kokkasin ja kaikkea. Täällä ei tykätä mausteisesta ruuasta ni ei nää varmaan halua mua kokkaamaan.
Eli siis nää luulee, että oon työmäärän kanssa pulassa, kun tiskaan kerran viikossa ja pesen omat pyykkini, mutta tosiasiassa oon ihan rentona ja onnellisena pakettina täällä vaan. Eiköhän täällä pärjätä ja vaikka tää onkin aika negatiivinen posti ni täällä Austraalian päässä on kuitenkin hyvin positiivinen kaveri.
Kirjotan ylihuomenna vissiin Geraldtonin reissusta, että saatte ihmetella ja sit laitan kuvia sun muita.
posted by Antti Kemppainen at 5:02 AM
4 Comments:
Jes lissää tekstiä ja kuvia tulossa...
Ja perheen isukille eutanasia.
mukava kuulla, että positiivisesti menee kuitenkin. On oltu täällä niin ankarasti töissä, ettei ole kerennyt edes chattiin! Nyt kone onkin iskän mukana Helsingissä keskiviikkoon saakka. Ja Topi, niin että hiljasta on Vitskussa!
Äityli
kannattaa vittuilla takas vaikka sen tyhmistä lapsista, jotka ei olekkaan yhtään hauskoja edes, se on hauskaa.
eikai austraaliassa mitää jos koirankopissaki ruokailee, kun ei oo pakkasta paljoa. Kuulelma 2viikon päästä tulee joku austraalialainen keijo tänne viitasaarelle vaihtamaan tai jotain.
Post a Comment
<< Home