"Ei austraaliaan vaihtoon lähteny heti kaikkea kerralla kokenut".

Tänään aamulla tuntui siltä. että kuolen ja en pärjää ja on kamalaa ja ennenkaikkea ANGST.
Koulussa oli kuitenkin mukavaa. Oli joku konsertti, jossa nuoret miehet soitti soittimia ihmisten edessä ja basisti soitti Musea ennen konsertin alkua. Sitten katsottiin American history X:ää vähän eteenpäin siitä, mihin viime faith and values -tunnilla jäätiin. Kahdeksi viimeiseksi tunniksi mentiin keilaamaan, hohtokeilaamaan. Se oli siis liikuntaa. Siinä huomasin, että mun pitää oikeasti alkaa pyöräilemään tai tekemään jotakin, että saan vähän liikuntaa. Pyöräily on ainakin tän ekan perheen ajan hyvä harastus. Täällä on niin hyvä pyörä mulle. Se on semmonen oikein kilpapyörämallinen, missä on käyrät sarvet ja kaheksan vaihdetta ja satula.

Tänään menin junalla post officeen tapaamaan muita vaihtareita. Sigur Ros on muuten tosi hyvää junamusiikkia. En ollut koskaan ennen mennyt junalla täällä mihinkään ja vähän pelotti, mutta sitten pärjäsinkin hienosti ja olin semmoisessa vanhassa valtavassa hallissa, jossa oli myös tuhat muuta ihmistä ja yksitoista junaa. Sitten piti löytää post office. Lähdin kävelemään yhteen suuntaan kaikista mahdollisista suunnista ja käännyin ulos asemalta. Kävelin erään tien yli ja laskeuduin portaat semmoiselle isolle sisäpihalle. Kävelin pihan läpi ja sitten näin vaihto-oppilaita. En ollut yhtään tietoinen siitä missä koko post officen piti olla, että nyt varmaan pitäis tulla uskoon. Mutta olin ihan tyytyväinen siihen, etten eksynytkään tai joutunut kävelemään asemalle ja aloittamaan kävelemistä johonkin toiseen suuntaan.

Vaihtareitten kanssa oli hauskaa. Kuultiin vähän niiden, jotka on ollut jo puoli vuotta, toilailuista ja tutustuttiin toisiimme. Pummit yritti iskeä minua ja vähän tyttöjäkin ja jouduttiin Etelä-Afrikkalaisen Chrisin ja Brasilialaisen Pedron kanssa kävelemään yhtä pummia karkuun surffilautakauppaan. Eipä siinä varmaan muuta. Ihmiset oli mukavia ja ihmettelivät, miten osaan puhua englantia niin hyvin. Yksi täällä olevista vaihto-oppilaista on japanilainen Yumi ja se ei osannut tänne tullessaan sanoa muuta, kuin yes ja no. Vähän epäreilua, että osaan näin hyvin kieltä, koska nyt multa odotetaan varmaan sitä, että teen asiat koulussa hyvin ja kaikkea. Muutenkin tämä, että osaa englantia saa ihmiset luulemaan, että oon jotenkin ihan sopeutunu tänne ja valmis australialainen.

Univormusukkakin kävi Perthin keskustassa ja post officessa, mutta kuvamateriaalia siitä ei ole, joten joudutte luottamaan huhuuun. Univormu sukka petti minut. Siitä tulee jalkaa nukkaa ja nöyhtää. Hostveli kuitenkin kertoi, että se loppuu muutaman viikon käytön ja parien pesujen jälkeen.

Eipä muuta. röönröön.