no voi kauhea, miten kauan olen ollut kirjoittamatta!

nyt siis pitää kirjottaa. 22 päivän edestä yhteen postiin. Taidan laittaa kahteen, jso sattuu olemaan tarpeeks sanomista ja unohtuu puolet ekaa kirjottaessa.

Koulu siis alko. Jotenkin porukka yhtäkkiä huomas, että ei hitto, tää jäbä täällä vieläkin kyntää ja eihän se o mihinkään kyllä ihan heti menossa ja voishan sen kanssa olla sitten vaikka kaveri. Eli jotenkin on tervetulleempi olo ja porukka on parempia kabereita mun kanssa. Koulu on jotenkin ihan semmonen mukava rutiini. Tuntuu niinkun tätä olis ollu aina ja helposti hoituu nykyään koulumatkat sun muutkin. Bussi menee sillai ihanasti, että oon joko 40 minsaa aikasessa tai 20 minsaa myöhässä koulussa. Junat menee kyllä joka seittemäs minuutti, että jos saan jonkun heittämään mut asemalle aamulla ni on heti puol tuntia enemmän unta aamusella. nam.

Oon täällä nyt siis 12 vuositasolla eli niinkun periaatteessa lukion kolmosella. Kaikki tekee töitä ihan hiki housussa ja on innoissaan, kun koulu loppuu ennen joulua. Täällä on semmonen samanlainen tapa, kun Suomessakin, että koulusta pääsevät hommaa semmoset paida, joissa lukee ABI, mutta täällä lukee, että leavers. Sitten meikäläinen oli ilmoittautunu siihen sen paidan suunnitteluun ja yhen mun suunnitelmanhan ne valitsi. En ite oo ehkä ihan sata prossaa ton designin kannalla, mutta se voitti kolminkertasella äänimäärällä verrattuna yhteen toiseen valittuun, joka oli muuten sekin mun tekemä. haha.


Koulusta käytiin Rottnestilla olemassa yks kolme päivää kuvisleirillä. Siellä oli oikein hauskaa ja tutustuin kunnolla niihin kuviksen tyyppeihin ja ne oli oikein hyviä jätkiä. Näin tappokäärmeen ja se tukki meidän polun. Otin paljon infrapunakuvia. Muuten sitten istuttiin ja hikoiltiin ja piirrettiin siellä.








Yhen piirroksenkin laitoin nettiin:


Niimpä. Perhe olis oikein mukava, mutta tuo isä laittaa välillä kyllä semmosta kommenttia, että täytyy ihan keskittyä, että pysyy hiljaa. Mies kulkee ympyrää ja inisee ja valittaa kaikesta mitä vaan voi keksiä ja oikeasti todella turhanpäiväsistä asioista. Mikään ei oo koskaan sen oma syy ja kaikki muut on huonoja. Koko muu perhe on ihan surkeana, kun ukko sivaltaa kokoajan. Ja lapsissa huomaa, että se on niiden isä joistain jutuista mitä ne tekee tai sanoo. Jotenkin huolestuttavaa, että voi jossain olla näin negatiivista porukkaa. Sitten yhtäkkiä, kun tulee vieraita ni kaikki onkin oikein mukavia. Ainostaan perheen poika jatkaa negatiivista suhtautumista. Muut onkin yhtäkkiä ihan perus ihmisiä ja oikeastaan oikein mukavia. Ihmeellistä. Ei täällä oikein kodilta tunnu. Tai oikeastaan yhtään. Seuraavasta perheestä ei oo tietoakaan, eikä muuttopäivämäärästä. Kyllä mä täällä perheessä pärjään ja ei oo mitään oikeata hätää. Kunhan inisen. Seura tekee kaltaisekseen.

Mitäs sitten. Tänne on nyt tullu takasin kaikki täältä muualle lähteneet vaihto-oppilaat. Eli aussioppilaat on palanneet kotiinsa. En oo tavanu, kun pari, mutta Counsellori puhu mulle semmosesta kokouksesta, mikä niillä oli ja se sano, että Suomi oli ehdottomasti suosikkipaikka ja siellä oli ollu oppilailla hauskinta. Muilla oli jotain hampaankolossa, mutta Suomeen menneet oli kuulemma ollu ihan innoissaan. Oon yheltä niistä saanu semmosen lyhyen sähköpostin ja se kerto samanlaista juttua. Eli siis Suomi is the place to be. Laittakaa sille Jamekselle kanssa fiilikset pöytään. Kaippa ootte laittanu jo, mutta aina voi parantaa.

Koulussa oli ne tanssiaiset nytten. Oli kyllä oikein mukava päivä. Ensin siinä puolen viiden aikaan mentiin yhden Lance nimisen pojan luokse preball partyihin, eli semmosille kutsuille, mihin tuli vanhempia sun muita. Mun hostvanhemmat ei tullu. Sanoin, että ei sinne varmaan tarvii vanhempien tulla. Siellä jutskailtiin ja oltiin asiallisia ja sit sieltä lähettiin limusiineilla pärräämään sinne itse tanssiaisiin. Meillä oli maailman siistein limusiini.

Limusiinilla ajeltiin ensin kings parkkiin, jossa naureskeltiin ja otettiin parit valokuvat ja kateltiin maisemia.
Tässä kaikki meidän limusiinin jätkät paitsi minä. Siinä on Luke, joka oli oikein laittanu hiuksensa. Normaalisti sen hiukset on kauheat kikkarat ihan joka suuntaan. Sitten on Andy, joka on oikein mukava jätkä. Se aina järkkää kaikki jutut ja sen luona oon käyny monesti. Sitten on Sean, joka on aivan huikea jäpikkä. Sean soittaa Banjoa ja kuuntelee Iron Maidenia. Muuta ei tarvii tietääkkään. Sitten on Jared, joka soittaa bassoa kohtuu hyvin ja tekee biisejä bändilleen. Eikun jäihän tästä uupumaan vielä Alex, mutta Alexista on oma kuva sit tuolla alempana.

Tässä kaikki daamit. Enhän mä tuntenu näistä oikein ketään. En ees tuota omaa daamiani. hihhih.

Tässä siis Alex. Alex on vuoden kaikkia nuorempi, mutta samalla luokalla. Alex oli mun eka kunnon kaveri täällä. Alexin kanssa alotettiin myäs perjantai traditio siitä, että kävellään koulun jälkeen australian burger kingiin eli hungry jacksiin. Nykyään meitä menee vähintään viis jätkää joka perjantai.

Tässä on kaveri, jota sanotaan chilliks. En tunne sitä yhtään, mutta sillä on kaksoisveli, jota sanotaan chilliks kanssa, eikä kuaan tunnista niitä toisistaan. Se kaksoisveli on kuitenkin semmonen jätkä, josta kukkaan ei tykkää. Tää kuvan chilli on mukava chilli.

Niin ja kun sanoin, että pyysin het kaunista tyttöä tanssimaan ni tarkotin sitten kanssa. Tässäpä siis kuva Michellestä.


Käykää kattomassa lisää kuvia, jos kiinnostaa. Siellä taitaa olla jopa yks kuva musta: http://jkemppainen.com/antti/ball/

Semmosta. Sitten mentiin sieltä puistosta semmoseen oikein pohattahotelliin, kun Sheriton Hotel ja siellä mentiin semmoseen saliin, jossa oli tanssilattia ja joku DJ soitteli levyjä ja näytteli miksaavansa ja kääntelevänsä nappuloita ja me bailattiin rankasti ja syötiin seisovasta pöydästä pohattojen herkut. Tanssin aivan mielettömästi ja olin ihan likomärkä hiestä. Siis oikeasti likomärkä. Aivan iljettävä olento olin, mutta liikuin sulavasti ja vailla vertaa... juupajuu. Se oli oikein mahtavaa, kun porukka innostu tanssimaan oikein urakalla ja opettajatkin tuli bailaamaan ja vetivät aivan yhtä kybällä, kun muutkin. Oli toka kerta, kun ausseissa oloni aikana pääsin oikein kunnolla tanssimaan ni olihan se jotenkin aivan ykkösjuttua.

Sitten sen loputtua Michelle lähti kotiinsa, kun sillä oli Sunnuntaina autokoulun joku testihomma aamulla ja me muut ajettiin meidän hurjalla kuplalimusiinilla Andyn luokse ja vaihdettiin vaatteet vähän normaalimpiin kamppeisiin ja ruvettiin soittelemaan taksia, joka veis meidät Wanneroohon, joka on paikka semmosen viidentoista kilsan päässä ainakin. Helposti voi olla 20-30kilsaakin. Siellä oli jatkot sitten. Kameraa en ottanu mukaan. Sieltä aamusella viiden maissa saatiin kyytiä takasin Andyn luokse ja sitten siinä puolen seittemän aikoihin rupesin kokeilemaan vähän unen ottamista, mutta eeeihän siitä tullu mitään ja viimein siinä joskus puolen kaheksan aikoihin rupesin nukkumaan ja sitten vartin yli kaheksan yks rotari soitti ja sano, että hei muuten, muistatkos, kun oon hommannu sulle paikan tämmöselle venereissulle tommoseen saareen ja tuun hakemaan sua nyt.

No aattelin, että sehän on maksanu mun reissun ja kaikkea jo ni näyttelin, että muistin ja sitten nopeesti löin puvun kassiin ja kameran kainaloon ja menin oottamaan. Kerroin rotarille, että oon sen Andyn luona yötä ja se tuli mua sitten sieltä hakemaan. Risteilystä kerron vaikka uudessa postissa. Voin laittaa sit kuviakin. Olin kuitenkin suht reipas siellä ja vasta paluumatkalla olin väsynyt. Nukuin vikat viistoista minsaa sit siellä kannen alla, kun ei siinä ollu enää uutta näkemistä.
Puol viiden maissa olin kotona ja meinasin nukkumaan ruveta, mutta eihän siitä tulu mittään ja joskus kymmeneltä illalla viimein otin unta. Että lauantai aamun ja sunnuntai illan välillä otin unta suunnilleen tunnin. Maanantaina oli koulu vähän liian hapokasta, mutta menin ja hymyilin.

Hep.
loppukevennys:


ja sit vielä vaikka kuva öisestä Perthistä, jossa tällä hetkellä on kuumaa ja kosteaa, eli Suomen kaverilla hiki valuu ja semmoset valtaat urheilusuoritukset on harvassa.