Eilen ajoin kouluun ihme takareittejä. Olin ihan eksyksissä yhdessä vaiheessa, mutta sitten vaan painoin eteenpäin iPodin räymäisemän Tenacious D:n voimalla ja viimein olin koulussa. Illalla kävin kahvilassa counsellorini kanssa. Mitä ihmettä se suomeksi onkaan. ...siis counsellor. Se on ihmeellinen mies. Se puhuu ja puhuu ja minä puhun, mutta se on ihan, kuin se ei kuuntelis ollenkaan. Tai se on hiljaa ja sanoo yes, mutta sitten kun se taas puhuu niin mun sanomiset on unohdettu jo ihan tyystin. Se myös toistaa asioita kauheasti. Siitä tulee sillätavalla semmonen tyhmä kuva, vaikka se onkin ihan varmaan viisas mies. Tai sitten se on tyhmä mies, joka on tehnyt paljon asioita ja tietää paljon asioita.

Se sitten kyseli, miten olen sopeutunut ja kerroin, mitä tunuu. Eli, että eka viikko koulussa oli elämäni vaikein viikko ikinä. Joku voi ajatella, että olenpas elänyt helppoa elämää, mutta niinhän perhana olenkin, mutta nyt on fiilikset paranemaan päin. Se kysy sitä tuhottoman monta kertaa ja kerroin aina saman asian ja tuntu typerälle ja viimein ehkä sitten pikusen uskottelin itsellenikin, että hyvät on fiilikset.


Tänään kuitenkin tuli semmonen kauhea koti-ikävä kohtaus koulussa ja oli jotenkin niin kauheata. Ulkona tuuli aivan kauheasti. Siis jos Suomessa joskus tuulee paljon niin mietitään se tuuli ja sitten kuvitellaan, että se tuolta Etelä-Afrikasta ja vähän Intiasta asti saa tuolla meren päällä itseänsä kasvatella ja sitten kun se tähän rannikolle jysähtää niin se on paljon. Ja satoi myös kauheasti vettä ja kovaa ja oli harmaata. Kuuntelin sitten Suomalaista musiikkia iPodista ja kirjotin äipälle emailin ja siinähän se pikkuhiljaa unohtu se perseys. Iltapäivällä olin taas hyvässä kunnossa ja tapasin vaan lisää uusia ihmisiä, jotka oli innoissaan, kun joku uusi oli tullut käymään.

Aika paljon täällä on porukkaa, joiden suku on Tanskasta ja, jotka käy siellä paljon. Muutamat on käyny Ruotsissakin. Eli ihan hyvä kuva näillä nuorilla on siitä, millasta Suomessa on. Toinen tiedonlähde on se, että Mtv:llä pyörii dudesons. Ja se on täällä tietyissä piireissä niin kova sana että. Joillakin on tietysti kummallisia käsityksiä ja jotkut ei tiedä Suomesta yhtään mitään. Niille on kyllä ihan mukava kertoakkin sitten, että miten asiat on.

Koulu täällä on tähän mennessä ollut ainakin paljon helpompaa, kuin kotona. Tai jotenkin tuntuu, että asiat on aika tuttuja tai, että ei tarvii tehä mitään. Musiikin opiskelu on kuitenkin aika hankalaa, mutta kyllä mä pärjään. Periaatteessa oon samalla tasolla, kun muutkin mun ryhmän oppilaat, mutta mä en vaan pysty korvakuulolta tunnistamaan intervalleja sun muita ihan yhtä helposti. Täällä sitä on tehty enemmän, kuin meillä Musculöeser Körperin nauhotuksissa vissiinkin..


Vielä ei oo semmosia kavereita, joiden kanssa teen koulun jälkeen mitään. Rotaryklubin puolesta aina joku klubin henkilö järjestää ohjelmaa yhden viikon ajan ja sitten vaihtuu henkilö. Tällä viikolla olen lauantaina menossa aussierules football peliin ja se on ihmeellinen laji, joka saa aikaan kummallista fanaattisuutta porukassa. Oon pikkusen tutustunu peliin ja ollu hostveljen kaverin luona kahtomassa peliä teeveestä. Kirjotan siitä kuitenkin lisää sitten, kun oon nähny pelin ja on mahollisia kuviakin.

Eipä siinä.
Mukava kuulla, että luette tätä siellä ja jatkakaa vaan ja kommentoikaa ja laitelkaa terveisiä.