Viikonloppu meni.

Oli pohattatalo ja oma huone ja oma vessa ja kaikki hienoudet viikonlopun ajan. Oli mukava viikonloppu, kun oli ne pari nuorta kaveria siinä niin oli vähän jotakin touhuamista sitten niitten kanssa. Pingistä pelasin ja voitinkin välillä. Tuurilla, mutta voitto mikä voitto.

Lauantaina perheen äiti lähti kävelemään puskaan ja minä lähdin sitten kameran kanssa mukaan. Käveltiin semmonen 5kilsaa ja näin kaikenlaista mukavaa. Kävelyretki päätty läheiselle suolammelle, jossa näin kilpikonnia ja kaikkia ihme lintuja. nam.

Kilpikonna!

Joku iibislintu. valtavat siivet sillä oli, kun se lensi.

Perthissä elää paljon mustia joutsenia. Ne on kummallisia otuksia. isoja mörköjä, eivätkä pelkää ihmisiä yhtään.


Puskakävelyhomma oli semmonen testausluontoinen retki. Nainen oli järjestämässä muutaman muun kanssa semmosta bush-to-beach -kävelyretkeä, johon osallistuis sitten kauheasti ihmisiä. Käveltiin suunnilleen puolet siitä kävelyreissusta ja katottiin, että onko reitti hyvä ja muuta. En kauheasti kuvannut sillä reissulla, mutta tässä joku puskakuva kuitenkin


Lauantai-iltana käytiin semmosella puska-alueella semmosella näköalapaikalla, josta näky keskustaan ja toiseen suuntaan, kun katto ni näky merelle. Siinä istuttiin sitten ja katsottiin auringon laskut pois pyörimästä.



Sunnuntaina käytiin katsomassa, kun perheen vanhempi poika oli marssimassa. Täällä armeija ei ole pakollista niin se järjestää kaikenlaisia harrastusmahdollisuuksia, jotka sitten houkuttelis porukkaa armeijaan. Marssikilpailuissa täytyi kävellä rykmentissä hyvin ja suorassa. Freestyleosuudessa perheen pojan rykmentti voitti kaikki sata-nolla Ne voitti sen koko kilpailun. Marssimisen katsominen oli mielenkiintoista ehkä sen tunnin tai puolitoista, mutta sitten seuraavat neljä tuntia olivat vähän tylsempiä. Lähdin kävelemään joen rantaan ja näin papukaijoja ja pelikaaneja. Pelikaanit ovat valtava suuria otuksia. Ei sitä vaan voi tajuta. Sanoin perheen pienemmälle pojalle, että pelikaanit ovat suuria niin se sanoi vaan, että odotas, kun näät albatossin. Täällä suuressa maailmassa on aina joku suurempi.


Pelikaaneista en saanut kuvaa, kun patterit loppu. lentokuvat paloi puhki, kun automaattivalotus pelittää niin ihanasti.

Näimpänäin. Nyt oon taas täällä normaalissa perheessä. Vanhemmat on Uudessa Seelannissa. Kotona on sillontällön perheen vanhempi tytäs ja poika. Oikeastaan olen yksin. Täytyy vaan keksia jotain tekemistä. Tänään menin junalla kaupunkiin ja söin siellä ja kahtelin ihmisiä ja sitten istuin junaan ja ajelin vaikka mihin ja sitten ajelin takasin. Siinähän se menikin sitten aika. iPodi soi.

John Frusciante - Leap you bar