Ajoin pyörällä.
Lenkki oli jotakin 15 kilometriä tai sinnepäin.

Sää oli aivan valtavan mahtava ja ajoin sitten vaan siihen suuntaan, missä ajattelin rannikon olevan ja siellähän se oli.
Matka oli täynnä kumpuja ja kukkuloita ja sitten, kun olin noussut viimeisen valtavan mäen päälle ja siellä näky ilta-auringossa kylpevä intian valtameri, ni kyllähän siinä piti pysähtyä ja vähän katella. Ajoin sitten sinne rantaan ja kävelin aallonmurtajan kärkeen ja istuin siellä ja kuuntelin Sigur Ros:ia.

Kaipaan vähän aikaa itselleni täällä. Just tommosia pyöräretkiä ja muita pohdiskeluaikoja.
Jotenkin oon kauhean vastahakonen lähtemään kaikkiin näitten rotareitten järkkäämiin juttuihin. Mutta meen kuitenkin tottakai ja siellä on aina tosi hauskaa. Mutta jostakin syystä aina tuntuu siltä, etten yhtään haluais mennä. Niinku, että jään jostakin paitsi, jos menen. Kummallinen jöpes olen.

Ei kuvia, koska kamera möllöttää ja kuluttaa patterit ihan liian varhain. Mutta hyvännäköstä oli ja hauskaa ja kaikkea. Auringon lasku Intian Valtamerelle on jotakin, jota varmaan ei ihan kaikki siellä kotona olekkaan katellu. hähhäh.