Uuden perheen osotehhan on siis:

35 Ashby st.
6016 Mt. Hawthorn
Perth
Western Australia

Tota on kyselty ni laitan nyt tanne, etta on joku paikka mista loytaa heleposti.

Rotarikokouksessa puhuin kaikkea lööperttiä ja puol tuntia meni aivan siivillä. Unohin ainakin sadat asiat ja kaikkea, mutta jos tahtovat tietaa jotakin ni oonhan mina taalla ja joka tiistai oon kokouksessa, etta multahan voi vaikka kysasta jos on siita kiinni.

Taalla alkaa olemaan niin pytyn kuuma, etta huhhuh. Tai silta tuntu tanaan, kun kappailin koulusta juna-asemalle. Kuolema tulee kesalla kylla, mutta ei se haittaa, kun ei mun tarvii mitaan suorituksia sillon tehakkaan.

Hostperheessa oon autellu hostisaa, kun silla on akillesjanne poikki tai jotakin ja se on leikattu ja kipsissa. Semmonen on mukavata, kun tuntuu tarpeelliselta. Heti on enemman kotonansa.

Viime yona omassa sangyssa paatin, etta opettelen semmosen circular breathing tekniikan, joka on didgeridoon soitossa aika tarkea homma. Paatin, etta ennen, kun nukahdan, osaan sen. Sitten puhaltelin ja nyt osaan jo aika hyvin. Viikonloppuna meen johonkin didgeridookauppaan ja kysyn, voisko ne opettaa mulle kunnolla soittoa ja paljonko ne velottais semmosesta opetuksesta.

Se tekniikka on semmonen, etta pystyy puhaltamaan ilmaa suustaan tauotta, vaikka hengittaa valilla sisaan. Aika kinkkinen juttu ja multa onnistuu se kylla, mutta en oo ollenkaan varma, saanko poristua semmosta aanta, mita siihen didgeridoohon pitaa porista samalla, kun puhallan. Se taytyy testata didgeridoon kanssa.

Kaikille terveisia ja diunkkudiunkku.

Noniiin!

Hostperhe vaihtui siis pikkusen yli viikko sitten, eika modeemi anna muiden, kun talon oman tietokoneen menna silla nettiin. Kirjotan sitten Aussinappiksella tan jurjuttelun.

Eka oli aika vaikeata olla uudessa perheessa, mutta nyt jotenkin alkaa sopeutumaan ja tuntuu, etta tanne kuuluu paljon enemman, kun siihen ekaan. Eka oli oikein mukava ja kaikkea, mutta tassa nykysessa perheessa naa ihmiset on normaaleita ja pystyn auttelemaan ja joudunkin auttelemaan keittiossa ja muualla. Tuntee itsensa sillalailla tarpeelliseks. Ja muutenkin tuntuu enemman kodilta, kun pitaa vahan olla hommissa mukana.

Huomenna Rotarikokouksessa pitas puhua Suomesta. Mitahan ma sanosin. Ma oon Suomen rotareista lukenu netista ja printannu semmosen pikku tekstin, etta tiedan niista jotain ja sit luin jotain numerofaktoja netista kanssa. Loput ajattelin vetaa ihan hatusta ja puhua vaan kaikesta, mika on ollu erilaista tai muuta. Eikohan se siita. Puolisen tuntia vissiin pitas puhua ja huhhuh. Voi olla, etta on hieno esitys tulossa.

Koulussa vuoden 12 oppilaat paas jo elamaan ja me ollaan nyt koulun vanhimpia. Periaatteessa se tarkottaa sita, etta me saadaan kaikki hyvat paikat lounastauolla ja valitunnilla. Koulua on jalella kaks viikkoa vissiin. Tai kolme. Sit on kokeet, joita mun ei tarvii teha ja sit on kesaloma. Koulu jatkuu sit joskus Helmikuun puolessa valissa tai jotakin. Aivan hurjaa kylla. Mielettomasti lomaa yhen vuoden aikana mulla.

Kelit on ruvennu olemaan jo useammin ja useammin kuumia ja naa paikallisetkin alkaa sanomaan, etta nyt alkaa kesakelit olemaan jo. lahella kolmeakymmenta viitta on parina paivana pomppinu jo. Kuolen siis. ja palan ja kuolen.

Uus talo on Lahempana kaupunkia, kun edellinen ja tosta ihan vieresta paasee bussilla kaupunkiin joka viidestoista minuutti. Bussimatka kestaa semmoset 20 minuuttia. Koulumatka on kauheasti pidempi ja kavelen ensin semmosen kilometrin tohon yhelle bussipysakille ja meen bussilla juna-asemalle, josta meen junalla koulun vieressa olevalle asemalle. Tanaaamuna oli itseasiassa bussi myohassa ja paasin kouluun vasta neljakymmenta minuuttia myohassa, mutta kaikki oli vaan ilosia eika valittany yhtaan.

Uudessa perheessa on mies ja nainen, jotka ei oo naimisissa. Miehella on Tytar, joka on 15 tai 16 ja poika, joka on 27. Naisella on tytar, joka on 17 ja on Saksassa vaihdossa. Perhe oli just kattomassa tytartaan ja kiertelivat euroopassa ja oli kuulemma mahtavuutta. En tieda mita tekevat tyokseen, mutta hyvin tuntuvat parjaavan.

Helmikuun 14. paiva on konsertti/festari, jonka nimi on Big Day Out. Siella on Tool, Muse ja sit kaikkia muitakin, mutta noi nyt meikalaiselle oli mainitsemisen arvosia. Liput on semmoset kuuskyta euroa, mutta onhan sinne mentava. Nam. Joskus ton festarin jalkeen alkaakin sit taas koulu. Musta se on sillai, etta seuraavana paivana ton jalkeen alkaa koulu.

testaan koodia: Äät ja ööt voi kirjottaa näin vai voiko?

kyllä voi! mutta menee tuhat vuotta, kun kirjottaa aina kaikkiin kohtiin & uml;


Oli kauhean iso vali, etten paassy kirjottamaan blogiin, kun en muistanu nimimerkkia ja salasanaa, mutta nyt taas toimii, kun tutkiskelin bloggeria ja niilla oli jarkevat systeemit.

Mita sinne kuuluu ja minkalaista siella on? Siella on kuulemma satanu luntakin jo. mahtistamakeeta.

Huomenna on vielä lomaa ja sitte alkaa koulu taas. Joku neljästä kuuteen viikkoa on koulua ja sitten alkaa kesäloma.
Toivottavasti kerkeän saamaan semmosia hyviä kavereita ennen sitä tai mulle tulee aika kuiva kesä niin ilmaston, kun ihan tekemisen ja mahtavuuden kannalta. Mutta kyllä mä uskon, että se onnistuu. Se kavereiden saanti.



Ostin siis kitaran. Aika hyvään hintaan noin hyvä kitara ja ookoo vahvistin. Vahvistinhan ei ole siis vaan ookoo vaan punanen! Eli kuuma äänidemoni! Vitsi, kun lähtee tulemaan nimittäin heviä siitä. noeh.


Telestä lähtee kyllä mageet soundit ja toneputikalla voi venkslata niin, että melkein wahwahilta kuulostaa.
Se on telessä just parasta. Ja sit siinä on tiukka nasaalisoundi, normaali mahtisoundi ja pehmeä jatsisoundi samassa kitarassa ihan, kun vaihtaa mikkiä tai käyttää molempia. Hieno vehje.




Ilmeisesti ensi perjantaina tai lauantaina tulee counsellori hakemaan mua täältä mun nykysestä perheestä ja heittää mut uuteen paikkaan. Luulin, etten oo yhtään peloissani, mutta todellisuudessa oon ihan kauhuissani. Täällä alkaa pikkuhiljaa sopeutumaan tähän meininkiin ja täällä on ollu semmonen koti sillon, kun on ollut kaikkein vaikeinta. Täällä tuntuu, että kaikki on hienosti järjestyksessä ja pyörällä pääsee helposti juna-asemalle, kun pikkusen polkee ja siitä pääsee joka paikkaan. Mutta en tiedä yhtään miten sieltä uudesta kodista pääsee mihinkin. Eniten jänskättää se, miten pääse kouluun ja kuinka paljon aikasemmin mun täytyy herätä, että kerkeän. Hurr.

Viikon aikana olen käynyt monessa paikassa ja kävellyt ympäriinsä siellä.. En ole sen kummemmin mitään tehnyt, kunhan tutustunut paikkoihin ja käynyt syömässä hienoissa halvoissa paikoissa ympäri Perthiä. Kävin elokuvissa koulukavereiden kanssa ja oli ihan mukavaa, kun ne on semmosia jätkiä, joiden kanssa varmaan joskus oon hyväkin ystävä ehkä. Toivottavasti. Käytiin kattomassa Taladega Nights ja olihan se kyllä hauska. Ei se mikään hyvä leffa ollu, mutta hauskaksi leffaksi ihan tarpeeksi hyvä.

Eilen hostisä kysyi, että mitähän sitä tehtäisiin ja en keksinyt mitään ja vähän ajan päästä se tuli ja sanoi, että lähetään puskaan kävelemään. Sitten se kahteli semmosesta mun kirjasta jonkun hyvän puskan, missä voi kävellä ja sitten lähettiin. Ajettiin varmaan puol tuntia väärään suuntaan, mutta viimein löyty oikea paikka.



Reitti oli joku 4km ja aika tylsä heitto. Semmosta kuivaa pusikkoa vaan, mutta sitten siinä loppupäässä tuli joki vastaan ja oli rehevää maastoa pikkusen siinä. Sain muutamat ok kuvatkin sieltä.



Käveltiin vielä semmonen kolmen ja puolen kilsan reissu siinä joen rantaa myöten ja siellä oli kilpikonnia ja muita kuikuloita. Joku harmaa iso lintu, varmaan jonkinlainen haikara, lensi siihen ihan viereen, mutta siinä oli semmosta suomaastoa ja tiheetä puskaa, etten saanu hyvää kuvaa tai päässy kunnolla näkemään koko otusta. Se oli kuitenkin aika komea näky, kun siitä päältä liiteli hiljakseen.



Se alue oli jotain aboriginaalien pyhää maata tai vastaavaa ja siellä on aikanaan asunu joku heimo. Eikä ihmekkään, kun siihen kilometrin päähän kävelee ni on ihan hirveätä kuivuutta ja siinä rannassa on elukoita ja märkää ja vilposta. Kenguruitakin siinä alueella on kuulemma paljon. En nähny kenguruita, koska oli niin kuuma päivä, mutta semmosen goanna-liskon näin. Se oli ehkä kolmenkymmenen metrin päässä ja hirveätä vauhtia kipitti polun yli ja piti metakkaa siellä puskassa. Se on semmonen suunnilleen metrin pitunen lisko. Suurin osa siitä pituudesta on tietysti häntää. Mutta semmonen kuitenkin tuli nähtyä hittolainen. Aika hurja vehe se oli.


Näinhän mä siellä tämmösen Bobtail liskonkin. Näillä on sininen kieli ja ne sähisee ja aukoo suutaan, kun näitä ottaa pattiin.
Tää kuvan lisko oli joku 30cm pitkä. Näitä oon nähny jo neljä tän kahen ja puolen kuukauden aikana mitä täällä oon ollu. Ovat aika yleisiä siis. hassuja muljukoita. En saanu hyvää kuvaa tästä kaverista, kun se oli niin tuolla tuohojen seassa, mutta laitan tänne tämmöset, että saatte jonkun kuvan minkälaisia ne on.



Tässä vielä pari kuvaa siitä joen rannasta ja semmosista koskista, mitä siellä oli pari.





AIka kuivahan se joki oli kyllä, kun on ollut kuivin talvi melkein sataan vuoteen, mutta olihan siellä kaunista.


Nyt kun olen kerran kohta jo lähdössä pois täältä talosta, missä nyt punkkaan, ajattelin, että ottaisin kuvia täältä, että vään näkisitten minkälaisessa paikassa mä täällä elelen.

Ensimmäisenä olohuone, jossa on telkkari ja stereot ja piano ja noin mahtavaa.
Siellä on myös tollanen takka tai joku, mutta en tiijä onko se oikea. kait se on. Olishan se ihan tyhmää pitää jotain feikkitakkaa. niinkerta.




Sitten siirrytään keittiöön, jossa on viinejä ja viskejä ja pöytä ja tuoleja ja verhot. Joskus siellä on ruokaa ja sillon, kun sitä on siellä kaikki menee sinne ja syö sen pois. Nyt siellä oli univormusukka!


Univormusukka käytävällä:


Sitten siirrytäänkin ulos, jossa sijaitsee palmuja ja nurmikkoa ja erilaisia kasveja ja autotalli.


Sisäpihalla voi kohdata porealtaan ja nurmikon ja terassin, jossa sijaitsee grilli sekä pöytä ja tuoleja, joilta voi nauttia grillissä kypsennetyn ruoan. Tänään kohtaamme sisäpihalla myös univormusukan!



Ja palatessamme sisälle näemme keittiön vieressä sijaitsevassa oleskelutilassa hostisän, joka on php koodaamisen kourissa jo ties kuinkamonetta päivää.


Niimpä. Tää oli tässä. Tänään ajattelin, että kysyisin vaikka hostisältä, jos se vois ajaa mua tonne joen rantaan kaupunkiin ja jos voisin lainata sen kameraa ja ottaa kuvia pelikaaneista. Olispa mahtavaa, jos se vois tehdä niin. Kitaralla soittelin pari tuntia herättyäni ja nopeutta alan harjottelemaan vähintään tunnin päivässä. Että tulee notkeutta soittoon. nam.

Nyt tuli pitkä posti ja paljon kuvia. Olipas hyvä. kertokaa kaikille terveisiä ja kertokaa mulle mitä teille kuuluu. hojohojo.

Elämä pyörii eteenpäin ja alkaa olemaan aika perusmenoa jo. Tänne on nyt sillälailla sopeutunu, mutta ei tänne silti tunne kuuluvansa. Mutta en myöskään tunnu kuuluvani Suomeen enää sillälailla, että nyt en oikein kuulu mihinkään.

Eilen menin kauppaan ja löysin hyvän ja halvan telen ja tänään menin ja ostin sen. kolmeensataan euroon lähti paketti, johon tuli aivan kaikki, mitä vaan tarvita saattaa. Tässä parin päivän sisällä joku tästä hostperheestä vie mua autolla sinne kauppaan ja otan sieltä sen paketin messiin. Ei oikein ruuhkaisissa junissa oo tilaa kitaran ja vahvistimen kanssa vekslata.

Ei tänään mitään tän enempää, kun ei kauheasti ole ajatuksia.

Ristolle kaikki kunnia Harrilta. hommm hommm. valmis.

woopwoop

Noniin. Nyt on hujahtanu jo viikko tosta viimesestä entrystä.

Mulla on tosiaan ollu lomaa nyt viikko ja täydellinen rentoutuminen on onnistunut vallan hyvin. Pikkusen odottelen, että koulu hujahtais nopeasti alta pois ja sitten oliskin vaan kesälomaa ja lisää täydellistä rentoutumista. Sitten, kun tuun Suomeen takasi en tee mitään, kun makaan vaan. Mutta sitähän mä oon vaant ehny aina ennenki, eli mikään ei muutukkaan yhtään.

Tiistaina olin ekaa kertaa paikallisten porukoitten mukana ja käytiin Perth Royal Showssa. Se on joku semmonen agrikulttuurimessusysteemi, jossa on sitten paljon kaikkea muutakin ja ruokaa ja lellittelyä ja huvipuistovehkeitä ja kaikkea hurjaa. Mulla olis siellä yksin tai jossain muussa porukassa ollu varmaan aivan kauheata, mutta koulukavereiden kanssa oli aivan valtavan hauskaa ja ensiviikolle ollaan suunniteltu kaikkea hommantouhua, mitä sitten tuusaillaan. Alkaa elämä täällä helpottamaan rajusti, kun tulee kavereita koulusta sillälailla ihan oikeasti ja kunnolla.

Loppuviikosta otin rennosti ja kävin kaikissa paikoissa, missä en oo käyny. Perjantaina kävin Länsi-Australian taidegalleriassa ja siellä oli tosi mielenkiintosta juttua kyllä. Paljon oli ihan jotain höpötystä, mutta muutamat työt veti ihan hiljasiksi kyllä. Vaihtareitakin nähtiin välillä ja viimeks eilen, kun käytiin rannalla.

Viiko on menny ihan sillälailla asettuessa ja omissa ajatuksissa melkeimpä. Kattelin tossa yhtenä päivänä jotain kuvia kotoa ja kyllähän siinä vähän huokaili, kun auringonlaskussa saunomisia tuumaili. Mutta sitähän kyllä kerkeää tämän jälkeenkin. Ekaa hostperhettä on jäljellä enää kaks viikkoa. Sitten on tulossa kovasti muutosta ja pikkusen kyllä jänskättää, minkälaista siellä tulee sit olemaan. Onko tää eka perhe ollu parempi vai huonompi vai muuttuuko mun elämä sitten oikeastaan yhtään kuitenkaan. Odotuksia ei ole, koska sillon voi olla ettei ne täyty ja sitten vaan pierettää ja happiloppuu. Kyllähän minä siellä pärjään varmasti ihan yhtä hyvin, kun täälläkin.

Tänään rotarit järjesti mulle KingsParkissa synttärijuhlat. Piknikmeininkiä oli ja kakkua ja kaikkea. Oltiin siellä muutama tunti ja olipa kyllä oikein mukavaa siellä vaan nurmella istuskella kukkulalla ja näköalat oli kaupunkiin ja hurjan hyvä sää. Sain Counsellorilta Terry Pratchettin uuden kirjan lahjaksi ja sitten vielä yheltä rotaripariskunnalta kaikkea austraaliatavaraa. Mukava päivä kyllä. Illalla vielä kokkaan chiliconcarnet pöytään ni mikäs sen parempaa vois ollakkaan? ei mikkään.

Minä alan vieraantua Suomesta ja kotiutua tänne ja mitäs sinne kuuluu? kertokaa kaikki kaikki.

ja Harri: Aussit sanoo woopwoop se meinaa jotain paikkaa, joka on kauhean kaukana jossakin vaan. Eli mä voisin vaikka sanoa, että oon Suomesta ja jos joku ei tiedä missä se on, enkä jaksa selittää voisin sano vaikka, että It's in woopwoop somewhere ja heti ne tajuais, että nyt on kaukana muuten Suomi.

niin ja vielä kuva vesiputouksilta niin, että minä oon siellä.

jes.

alotetaan tämmösellä kuvalla, jossa on makeet sävyt

Tosiaan täytin vuosia 28. päivä. Nyt on aikaa kirjottaa pidempi löpinä ja kuvia on ja kaikkea. voiettä.

Synttäripäivänä sain hostperheeltä pari kirjaa, joissa on tietoa Perthistä ja tästä ympäröivästä meiningistä ja siitä, minkälaista luontoa sunmuuta täältä löytyy. Koulussa kerroin porukalle ja ne onnitteli kovasti. Suomesta tuli pari tekstaria päivän aikana ja ne lämmitti sydäntä, kun ihmiset muisti mua. Illalla hostisä vei mua meksikolaiseen syömään ja söin fajitakset pois. Olihan ne maukkaita. Erityisen maukkaita siihen nähden, etten maksanu niistä yhtään metriä.

Sit oli tosiaan se grandfinal ja voitto tuli ja hauskaa oli. En oo sen jälkeen nähny ketään vaihtareita tai oikein ketään. On ollu muutakin touhua ihan omiin tarpeisiin asti ja kerkeäähän noiden kanssa tässä touhuta, kun alko koulusta perjantaina tosian kahen viikon loma ja kaikkea. Huomenna silti aamulla aikanen herätys rotarikokoukseen. EI herkuta.

Eilen hostisä sano, että tekiskö mun mieli lähteä vaikka johonkin luontoon kävelemään ja sano, että mä voisin kattoa niistä mun saamista kirjoista jonkun paikan, missä voitais käydä ja sitten avasin kirjan ja siinä aukeamalla oli semmosesta paikasta, missä on kolmekymmenmetriset vesiputoukset ja mä aattelin, että tonnehan me mennään. Sit näytin sen hostisälle ja etin kartasta, missä se on ja sit me mentiin.

Keli oli aivan tosi mahtava ja kuuma. Ei pilviä sitten niin missään. En tosin sit tiedä, onko tää niin mahtava keli, kun täällä tulee vielä niinpaljon kuumemmaks tää keli ja kaikkea. Näille ihmisille, kun kehuu säätä ni se vastaus on vähän semmonen niinjanäin. Nää ei oo ollu Suomessa syksyllä.

Lähettiin siis metikköön ja ajettiin kaupungin eteläpuolella oleville kukkuloille, jotka oli mielettömän kaunista seutua. Siellä sitten käveltiin se lenkki ja mitäs siitä kirjottamaan sen kummempia, muutakun että kaunista oli ja putoukset oli suht kuivat, mutta maisemat oli nätit.


Kaupunki siellä kuukuttelu horisontissa.


Siellä oli tällasia penkkejä, joista saatto sitten katella ja tuumata, että on komiata, on. Taustalla toi kallio on ne vesiputoukset ja siellä meni semmosia pikkuputouksia siellätäällä, eikä ollu yhtä suurta putausta, kun on ollu niin kuivaa.


Pikkusia lintuja lenteli, mutta isot oli pusikoissa miettimässä, että miksi ne on tänne austraaliaan laitettu, kun täällä on niin pirun kuumaa.


Joitain poikia oli viereisellä kivilouhoksella heittelemässä kiviä alas semmosen kauhean jyrkänteen reunalta ja nappasin niistä kuvan ja näyttää ihan, kun ne olis jotain leluja ja sit vielä pikkusen blurrasin reunoja, että efekti korostus vähäsen.

Kukkakuvia otin parit kanssa.




Tänäaamuna yks rotarityyppi haki mut mukaansa ja mentiin Fremantlen vankilan alla kulkeviin tunneliverkostoihin tutustumaan. Se o suunnilleen viistoistavuotta ollu turistikäytössä se vankila ja sitä ennen siellä oli vielä vankeja. Siellä on hirtetty 44 ihmistä ja kaikkea. Nykyään se on historiallinen kohde ja siellä järjestetään semmosia kiertokävelyitä, joissa kerrotaan vähän historiaa ja muuta. Se on joskus 1850 luvulla rakennettu ja siis hurjan vanha. Tunnelit oli hurjat ja pikkusen meinas klaustrofobia iskeä, mutta eei. Siellä mentiin vähän veneillä ja käveltiin vähän ja kaikkea. Aika hurjaa miettiä, että siellä on ukot kaivanu ne sinne joskus. Pimeässä ja kylmässä ovat hakanneet kiveä ja kironneet niin maan hurkuleesti.

Kävin vielä Tänään ajelemassa ympäriinsä vähän pyörällä ja näin kaks Kookaburraa ihan läheltä. Ne on aivan mahtavia lintuja ja niiden laulu("nauru") on aivan hulvaton. Ne on myös ihan yllättävän isoja. Mulla ei ollu mitään kameraa mukana ja nää tänkin postin kuvat on otettu hostisän sony minolta järkkärillä. Netistä kuitenkin zuumailin jonkun kuvan, että tiedätte miten mahtavan näkösiä lintuja täällä touhottelee ympäriinsä.


Sää alkaa kuumenemaan ja 25 on nyt jo aika perus lämpö. Siihen vielä lisätään parikytä astetta ja päästään siihen, mitä täällä kuumimmillaan on. Hurr. Voi tulla avantoon ikävä joku päivä, mutta lumenluontia ei tuu ikävä.

Eilen tuli täyteen kaks kuukautta ausseissa olemista. Kotoa olen ollut pois jonkun viikon enemmän ja Suomesta jonkun kolme tai neljä päviää enemmän. Suomalaista musaa kuuntelen paljon ja se jotekin on semmonen juttu, joka tuo kotitunnelmat jokapaikkaan. Elokuvia oon kattonu tosi paljon. Melkein joka ilta on tullu kateltua joku leffa noista hostveljen kokoelmista. Sillä on aika paljon semmosia leffoja, jotka pitää kattoa ennenkun täältä lähtee. Tosiaan on enää kolme viikkoa jälellä ekassa hostperheessä ja sit vaihtuu. Pikkusen pelottaa se muutos, mutta eiköhän siitä selvitä. Kertokaa terveisiä ja kaikkea mahtavaa teille.

Unohtu varmaan kertoa kaikkea, mitä piti, mutta toivottavasti tässä nyt tuli jotain järkevääki. mitä teille kuuluu?