hajottaaaaa-

Tässä nyt parin päivän aikana on kasvanu hajotus aivan valtaisasti tän perheen kanssa.

Syy:
Mun täytyy olla siis kotona enne pimeää joka päivä. Pimeä tulee siis siinä joskus kahdeksan maissa. Pikkusen ennen kaheksaa.
Normaalina päivänä pääsen koulusta puol neljältä ja junat ja bussit ja asemalla odottelut ja kävelymatkat kun on tehty ni pääsen tänne kotia siinä puolen viiden maissa. Sitten, kun vetelen koulu-univormut pois ja laitan normikamppeet päälle ja otan ehkä jotain palasta ni kello onkin jo siinä viis. Seuraava bussi, joka vie mut kaupunkiin meneekin sit kahtakytä vaille kuus ja oon kaupungissa siinä kymmenen yli tai viis yli kuus.

Siellä sitten pitäs keretä kaikenlaista hommaamaan ja kaikkea ja ihmisiä tapaamaan ja sitten kun pitää olla ennen kasia kotona ni pitää lähtee bussilla, joka lähtee 7:05 Eli mulla on kaupungissa kaiken tekemiseen alle tunti aikaa. Varsinkin sillon, kun ihmiset menee leffoihin sun muihin ni harvakseltaan on niitä alle tunnin leffoja. Sitten pääsen kotipysäkille siinä kahtakytä vaille kaheksan ja sit onkin kiirehditävä se puolisentoista kilsaa kotia, että kerkee ennenkun tulee pimee.

Niin. Eli hajottaa. Jos on jotain, jota pitää saada hoidettua kaupungissa ni pitää mennä sinne sitten suoraan koulusta painavan repun ja hikisen univormun kanssa tuusaamaan. Muuten ei kerkeä tekemään mitään. Varsinkin, kun kaupunki on aika laajalla alueella ja usein joutuu menemään kauemmas, kun keskustaan johonkin, missä on joku tietty kauppa, niinkun vaikka joku taiteilijanvälinemesta. Esim jos sinne taiteilijanvälinekauppaan meen ni pitää pikkusen kiireellä ostella mitä on ostamassa ja hiki hatussa kiirehdittävä, että kerkee junaan ja sitten kaupungissa bussiin.

Usein jääkin kaikki tekemättä. Kauheesti on nytkin semmosia pään sisällä kolkuttelevia juttuja, jotka pitäs hoitaa, mutta kun on jotenkin nyt liian hapokasta lähteä mihinkään kaupunkiin, kun tietää, että ei kuitenkaan kerkeä puoliakaan siitä, mitä pitäs. Menee vaan rahaa busseihin sun muihin.

Pahempaa onkin se, että viimeset pari viikkoa on menny kotona makaillessa ja kitaraa soitellessa. Yhtään mitään en oo tehny tanssiaisten lisäks. Huomenna olis kaverin syntymäpäivä, mutta pitää kattoa miten sinne pääsen. Perhe ei anna kyytiä ja sunnuntaisin ei bussit kulje. Taidan taksin soittaa perhana. Jotenkin tuntuu tosi pahalta, että kauhean kalliit lentoiput on ostettu, että Antti pääsis Australiaan ja sitten täällä mut laitetaan johonkin, missä tätä touhua rajotetaan näin mahottomasti. Kyllä mä kotonakin pystyisin makoilemaan ja soittelemaan kitaraa ja pyörimään netissä. Täällä Australiassa sitä mielellään tekis sitten jotain muuta. Mutta ei.

Mutta kai se on vaan nyt rauhotuttava ja heräteltävä sitä "Hän ei välitä" -asennettaan ja oltava onnellinen. Lähettävä kävelyille sun muille ja naureskeltava itekseen. Rotareille en oo puhunu, koska tuskin ne mitään välittää siitä, että en saa rietastella myöhään yöhön. Perhe kuitenkin hoitaa useimmiten hommansa ruokkijana ja antavat mulle sängyn ja katon. Ei kait näitten tarvii muuta välittää. Talokin on suunniteltu niin, että vanhemmat on toisessa osassa ja lapsilla on ihan oma talo täällä toisessa päässä. Koskaan ei tarvii hostisän kanssa olla tekemisissä, jos en halua.

Jotenkin vaan on niin rikkonainen perhe tämä. Talo on tuollalailla jaettu ja kukaan ei koskaan nää toisiaan. Ruokaa ei syödä samassa pöydässä vaan haetaan keittiöstä ja viedään minne sattuu ja syödään siellä omien juttujen seassa. Jos syödään samassa pöydässä, syntyy siitä varmasti tappelu. Hostveli ottaa herneet nenään jostain ihme touhusta ja hostisä yrittää saada hostäitiä tuntemaan olonsa paskaks haukkumalla ruokaa ja sitä, miten on siivotonta huushollissa. Meikäläinen istuu hiljakseen ja ootteleen, että josko sitä pääsis vaikka omaan huoneeseen soittelemaan bossanovaa kitaralla.

Niinmuuten. Oon äänitelly kitarajuttuja vähän muistiin, että sitten kotona voin kuunnella ja muistaa miten ne meni. Jos kirjottaisin johonkin ylös ni vaan kadottaisin ne merkinnät johonki aina. Nyt on heleppoa ja kätevää.
bossanovajuttua
randomiajuttua
jammailua

kattokaa myös tämmönen timelapsevideo, jonka tein, kun hostveli vei mua etelään tapaamaan yhtä kaveriaan.
tossa on semmonen sata kilsaa ajettu tossa videolla.
bushtocity

jesjes. avautuminen on täten lopetettu.
Hauskaa on se, että sillon, kun on kivaa, ei tuu kirjoteltia oikein mitään, mutta heti, kun on liian hapokasta, tulee kirjotettua pitkät löpinät.

päivän youtube: