Tänäänpäs olikin hauskaa. Tulin koulusta kotia ja soitin skypellä ermolle ja hauskaa oli. Laittelin kamat valmiiks ja kysyin, voisko hostveli heittää mut juna-asemalle, että pääsisin kaupunkiin, kun sovittiin Pedron kanssa tapaaminen. No hostveli heitti mut asemalle, mutta se oli semmonen, missä en ollu ikinä käyny, enkä millään löytäny lippuautomaattia ja menin sitten pummilla. Koskaan en oo nähny täällä mitään lipuntarkastajia, mutta tunnollisesti oon aina maksanu lipun. Yhen kerran saa mennä siis pummillakin. niinkerta.

Kaupungissa olin suunnilleen sillon, kun oli tapaaminen sovittukin, eli kuudelta illalla, mutta tiesin, että Baianolla on brasilian aika, joka tarkottaa aina 20-40minuuttia myöhässä. Kävelin sitten ympäriinsä ja läheisessä McDonaldsissa oli töissä semmonen jätkä, joka istuu mun vieressä matikan tunneilla ja me vaan höpöillään kaikki tunnit. Se teki mulle ilmaset Mcflurryt ja heitin siinä legendaa sen kanssa sitten kaikenlaista. Mukavaa oli.

väliosa: matematiikan opettaja pitää mya kauheana nerona. En tiedä miksi, mutta niin se vaan on. Se ei koskaan tarkista mun läksyjä tai mitään ja olettaa, että osaan kaiken ihan niksnaksvaan. Ja kyllähän mä ne aika hyvin ne jutut osaankin ja sen mun ryhmän seassa oon varmaan parhaimmistoa, mutta silti on hauskaa, että se opettaja kohtelee mua ihan kauheana nerona, vaikken oikeasti ole tehnyt siellä yhtään mitään.

jatkuu:
kello oli 18:45 ja huomasin, että Pedro ja Fernando käveli post officen nurkalta ja lähettiin hakemaan Fernandolle olutta ja sitten mentiin junaan. Junalla päräyteltiin fremantleen päin ja puhuttiin taistelulajeista juopuneen keski-ikäisen miehen kanssa. Mies näytti kapoeero (en tiijä miten kirjotetaan ni kirjotan sitten reilusti väärin) -temppuja niin, että joutui jäämään seuraavalla asemalla vartijan toimesta pois junasta. Naurattikin.

Pedro sanoi tietävänsä, missä bileet on ja sitten kun oltiin kävelty semmonen kolme kilometriä ja vähän yli puoltuntia, Fernando soitti bileitten pitäjätytölle ja sitten oltiinkin ihan oikeaan suuntaan menossa. Oltiin semmosella mielettömän rikkaalla seudulla ja talot oli aivan valtavia ja upeita. Tie kulki joen rannassa ja talot oli sen mukasia. Kauheita temppeleitä pilareineen. Pippaloissahan nyt oli niinkun pippaloissa yleensä, mutta Gabbyn (brasilian tyttö) hostvanhemmat oli meiningeissä mukana. Biljardia pelattiin kovasti ja olin kuningas.

Musiikkina soi nykyään the kooks niminen brittibändi ja opethin damnation. Windowpane on oikeasti helekutin hyvä biisi. koko levy on vaan maailman paras. Nykyään siitä ei masennu, kun tulee vaan hyvälle tuulelle, kun se on niin hyvää musaa.

Joonakselle: En tulis kyllä pokkana kotia, jos rahat olis hyväntekeväisyydessä.

Eipä siinä. tapasin paljon kaikkia ihmisiä ja nyt tuntuu mukavalle, kun on semmosia ihan oikeita kavereita jo. jeje.
nukkumaan alan, kun on jo yö pitkällä.