iTunes 7 on ihana. Hain kaikkien levyjen kannet netistä ja nyt voin selailla albumviewissä ja aina on ihanaa.
Ostin isin rahoilla kahen ja puol euron arvosen levyn musicstoresta. Salem al Fakir. Aivan mahtavaa menoa!
Eilen ajattelin käydä katsomassa kitaroita yhessä musiikkiliikkeessä, mutta just kun olin lähössä messengeristä laitta Pedro viestiä, että pitäs lähteä grillittelemään.Punnitsin vaihtoehdot ja päätin lähteä grillittelemään. Tavattiin postofficella ja käytiin australian marketissa otamassa lihoja ja leipää ja limuketta ja keksejä. Makso varmaan yhteensä kolme euroa kaikki ne tuhat metriä ruokaa. Täällä saa paljon vähemmän semmosia valmiita grilliherkkuja, joka on vhän surku sillon, kun pitäs just nopeesti vetästä jotkut hyvät pöytään, mutta ostin jotain kanavartaita, jotka oli pahoja. hähhäh. No sitten siihen keräänty pikkuhiljaa semmonen viiden vaihto-oppilaan porukka ja lähettiin johonkin bussiin ja toivottiin, että se menis johonkin oikealle suunnalle ja sitten suunnistettiin ja naureskeltiin ja lötyyhän se oikea paikkakin.
Siellä oli kännisiä parikymppisiä jätkiä ja se yks vaihto-oppilastyttö, joka meidät oli kutsunut, joka oli aivan kauheassa tuiterissa. Torakoita kiipeili seinillä ja tuntu just siltä, että nythän tästä lähtee rillijuhlat pystyyn. Pikkusen hirvitti ja Chrisin ja Pedron kanssa oltiin ihan valmiita lähtemään sieltä heti. Ei kuitenkaan olis ollu kauhean kohteliasta semmonen ja sitten kysyttiin, että missä me voidaan grillata ja ne sano, ettei me grillatakkaan, mutta kyllä me sitten viimein grillattiin. Oli vähän kauhea se paikka ja kaikki. Syötiin ja mietittiin, että pitäs kyllä ehkä poistua tämmösistä piireistä, mutta eihän me voitu sieltä poikaporukalla lähteä ja jättää humalaisia nuotia tyttöjä niitten tuntemattomien jätkien kanssa sinne relluttelemaan. Viimein kuitenkin sitten lähettiin sieltä ja saatiin kaikki vaihtarit mukaan ja mentiin kaupunkiin ja käveltiin vaan ympäriinsa ja sitten lähettiin kotiin. Ei kauheasti mitään mahtavuutta ollu. Paitsi tuore leipä, joka makso ihan kauhean vähän.
Tänään meen Pedron kanssa kattomaan Nacho Libren ihan tossa justiinsa kohta ja sit illalla aattein mennä Joondaluppiin ja katella sieltä jonkun musiikkiliikkeen, jos semmonen olis vaikka auki. Ei kai tässä. Kameraa en oo uskaltanu edes koskea, kun menee hetki, että olen valmis toteamaan sen, että se on ihan kokonaan rikki, jos asian laita on niin. Tuo kamera on nähny ihan hyvin maailmaa. Kaikilla puolilla Suomea se on matkannu ja Prahassa käyny ja Singaporessa ja Perthissä.
Ostin isin rahoilla kahen ja puol euron arvosen levyn musicstoresta. Salem al Fakir. Aivan mahtavaa menoa!
Eilen ajattelin käydä katsomassa kitaroita yhessä musiikkiliikkeessä, mutta just kun olin lähössä messengeristä laitta Pedro viestiä, että pitäs lähteä grillittelemään.Punnitsin vaihtoehdot ja päätin lähteä grillittelemään. Tavattiin postofficella ja käytiin australian marketissa otamassa lihoja ja leipää ja limuketta ja keksejä. Makso varmaan yhteensä kolme euroa kaikki ne tuhat metriä ruokaa. Täällä saa paljon vähemmän semmosia valmiita grilliherkkuja, joka on vhän surku sillon, kun pitäs just nopeesti vetästä jotkut hyvät pöytään, mutta ostin jotain kanavartaita, jotka oli pahoja. hähhäh. No sitten siihen keräänty pikkuhiljaa semmonen viiden vaihto-oppilaan porukka ja lähettiin johonkin bussiin ja toivottiin, että se menis johonkin oikealle suunnalle ja sitten suunnistettiin ja naureskeltiin ja lötyyhän se oikea paikkakin.
Siellä oli kännisiä parikymppisiä jätkiä ja se yks vaihto-oppilastyttö, joka meidät oli kutsunut, joka oli aivan kauheassa tuiterissa. Torakoita kiipeili seinillä ja tuntu just siltä, että nythän tästä lähtee rillijuhlat pystyyn. Pikkusen hirvitti ja Chrisin ja Pedron kanssa oltiin ihan valmiita lähtemään sieltä heti. Ei kuitenkaan olis ollu kauhean kohteliasta semmonen ja sitten kysyttiin, että missä me voidaan grillata ja ne sano, ettei me grillatakkaan, mutta kyllä me sitten viimein grillattiin. Oli vähän kauhea se paikka ja kaikki. Syötiin ja mietittiin, että pitäs kyllä ehkä poistua tämmösistä piireistä, mutta eihän me voitu sieltä poikaporukalla lähteä ja jättää humalaisia nuotia tyttöjä niitten tuntemattomien jätkien kanssa sinne relluttelemaan. Viimein kuitenkin sitten lähettiin sieltä ja saatiin kaikki vaihtarit mukaan ja mentiin kaupunkiin ja käveltiin vaan ympäriinsa ja sitten lähettiin kotiin. Ei kauheasti mitään mahtavuutta ollu. Paitsi tuore leipä, joka makso ihan kauhean vähän.
Tänään meen Pedron kanssa kattomaan Nacho Libren ihan tossa justiinsa kohta ja sit illalla aattein mennä Joondaluppiin ja katella sieltä jonkun musiikkiliikkeen, jos semmonen olis vaikka auki. Ei kai tässä. Kameraa en oo uskaltanu edes koskea, kun menee hetki, että olen valmis toteamaan sen, että se on ihan kokonaan rikki, jos asian laita on niin. Tuo kamera on nähny ihan hyvin maailmaa. Kaikilla puolilla Suomea se on matkannu ja Prahassa käyny ja Singaporessa ja Perthissä.
1 Comments:
Hyvä antti..oikea meininki.. Ikinä ei pidä jättää paikkaa jossa on humalaisia tyttöjä. Ja aina pitää valita grillaaminen. Humalaisia tyttöjä, grillaamista ja torakoita..ei se australia niin paljoa viitasaaresta kuitenkaan eroa..
Post a Comment
<< Home