En edes mennytkään kitarametsälle. Tai olin juuri lähdössä ja tuumasin, että pitäsköhän Pedrolle soittaa, jos se lähtis mukaan ja sitten soitin ja viimein meitä olikin viis vaihtaria ja lauantai menikin ihan chillailuksi ja pyörimiseksi. Mukavaa oli. Fremantleen mentiin ja Pedro tunsi didgeridoomiehen ja soitin sitten vähän didgeriä ja voi että miten muikea vehje se on. Onhan se aika vaikeata, mutta kyllä siitä ääni lähtee. Ihan kunnon soittajat osaa semmoisen kiertohengityksen, että nenän kautta menee ilmaa sisään ja suun kautta ulos kokoajan. Sillätavalla voi soittaa pitkiä aikoja sitten. Se on vaikeata.

Lauantai-iltana mentiin sitten vielä Pedron hostkotiin ja katottiin austraalian säännöill jalkapalloa. Eaglesit hävis yhellä pisteellä ja pisteet tais olla jotain 86-87. Voiettä miten se otti koville. Illalla sitten lähdin kävelemään sieltä johonkin päin ja en tienny yhtään missä olin ja menin johonkin bussipysäkille ja odottelin bussia ja kysyin, että mihin se menee ja sehän meni kaupunkiin. Sitten istuin siinä sen puolen tunnin matkan ja kaupungissa pienellä suunnistamisella löysin juna-aseman ja pääsin vielä oikealla asemalle ja kaikkea. Oli mukava ilta.

Sunnuntaina menin länsiaustralian akvaarioon yhden rotarimiehen kanssa ja Sehän oli aika isa paikka. Se oli periaatteessa ihan niinkun mikätahansa akvaario. Niinkun vaikka särkänniemen akvaario, mutta sillätavalla erilainen, että jos tuohon menee sukeltamaan tuohon mereen tuossa niin siellä on samat kalat, mitä siellä akvaariossa. Siellä oli vaikka minkälaisia otuksia ja kaloja ja luimuroita, mutta ihan kaikki oli tästä länsirannikolta. Aika villiä. Se rotarimies harrastaa sukeltamista ja sitten se kerto niistä kaloista ja kaikesta ja oli hassua. Kuukaus sitten ne oli törmänny kahdeksaan haihin, kun olivat sukeltamassa. Semmosia parimetrisiä mörköjä ne hait oli ollu. EI kauhean vaarallisia, ellei niitä härnää, mutta kyllä ne oli häjyn näkösiä, kun niitä oli siellä akvaariossa.

Kamera ei käynnisty. Toivottavasti se johtuu pattereista tai jostakin. Jos kamera on rikki ni kyllähän se hapottaa miestä. Nimittäin.

Sitten ajettiin rannikkoa pitkin sen miehen avoautolla ja oli kuningastunnelmat ja käytiin syömässä jossakin kauheassa ökypaikassa. Loppuillasta en tehnyt mitään. En yhtään mitään, mutta ei tuntunukkaan siltä, että pitäis jottain tehä ni olin sitten tekemättä.


Tänään koulussa tuntu aluksi taas ihan kauhealta. Tai oon pyöriny semmosissa parissa porukassa. Toisessa porukassa kukaan ei puhu mulle ja niillä on omat jutut, mutta ne ei laita pahakseen, vaikka istun siinä vieressä, kun ne touhuaa omiaan ja toisessa porukassa puhutaan tietokonepeleistä. Kokoajan tietokonepeleistä. Jotenkin olin ihan täynnä semmosta ja muutamilla tunneilla mun ryhmässä on pirun mukavia jätkiä ja sitten näin ne siellä jossakin ja seurasin niitä sinne, missä ne istuu välituntinsa ja menin sinne sekkaan. Heti oli mukavaa. Ensi viikonloppuna mennään niiden kanssa katsomaan nacho libre. Se oli hyvä porukka ja ne ei puhu tietokonepeleistä ja ottaa mutkin huomioon ja kuuntelee, jos mulla on sanomista. Niitten kanssa haluan olla kaveri.

Bruce Dufty, mun counsellori vei mut tänään tutustumaan mun seuraavaan hostperheeseen. Meen sinne enskuun 21. pvä ja se oli semmosella kauniilla vanhalla alueella ja tuntuivat olevan ihan varakasta porukkaa ja tykkäävät syödä ravintoloissa paljon. Ei siis ollenkaan kuulosta pahalta. Niillä on kuustoistavuotias tytär, mutta se ei ollu kotona. Siellä kotona oli vaan perheen äiti ja joku siskontytär. Mukavaa porukkaa ja se seutu näytti aika mahtavalta, missä ne asu. Aika lähellä kaupungin keskustaa.

Sen jälkeen mentiin Brucen kanssa meksikolaiseen syömään ja sitten se vei mut johonkin jäätelöbaariin jätskille. Täällä on nimittäin oikeasti maailman parhaat jäätelöt. Australialaiset on tajunnu, että jäätelöön pitää sekottaa kaikkea rapsuvaa ja ritisevää, että päästään parhauteen. Siellä oli suklaamurua ja banaaniviipaletta ja pähkinää jäätelössä ja voiettä miten hyvää se oli. Fremantlessa on paljon italialaisia ihmisiä ja siellä oli italialaista jätskiä ja voiettä miten hirvittävän hyvää se oli kanssa. Semmosta pehmeätä ja mahottoman ihanaa. En syö täällä muuta, kun jäätelöä koko vuoden ja sitten lentokoneessa ostan kaks lippua kotimatkalla.