Laitoin tänään semmoset pastakastikkeet, että hostisältä meinas ruoka loppua kesken.

Semmosta se oli. Oli mukavaa laittaa jotain ihan kunnon ruokaa täällä ja sitten, kun siinä kaikki autteli ni tuli semmonen jonkunasteinen kotiolo. Ja kun tuntuu jotenkin kaukasilta ihmisiltä kaikki nää hostperheen ihmiset ni tommosta tekemällä vähän tutustuu.

Pianoa oon soittanu kauheasti ja nyt kehittelin semmosen sigur ros/death cab for cutie sointuprogression, että ei oo rajaa. Just mahtavuutta. Kottiin on kohta hommattava siis flyygeli. maksaa alle kuus miljardia. tai ainakin jotain ihan siihen pintaan.

Elämä kulkee ja nyt tänään oon ollu tasan kaks kuukautta poissa Suomesta. Ei oo kauhea koti-ikävä, mutta nyt on vaan semmonen kaverintarve ja läheisten ihmisten kaipuu. Semmonen, että tarviis pikkusen jo ihmisiä, jotka sanos, että hyvin se mennee ja olis tällä puolella maapalloa.

Vaihoin hostperheen akustiseen kepuraan kielet ja kahtelin Singaporessa ja täällä alkuaikoina ottamiani kuvia ja katoin vähän, mitä niille vois tehä.