Tänään heräsin seitsemältä ja puin kuudessa minuutissa univormun päälleni.
Sitten makasin neljäkymmentä minuuttia, kävin pesemässä hampaat ja lähdin kouluun.
Ensimmäinen koulupäivä jännitti valtavasti. Millätavalla ihmiset ovat täällä erilaisia? Miten minua kohdellaan? Miten opettajia tulisi kohdella? Kaikki oli uutta. Kaikki meni kuitenkin helposti. Tapasin koulun "deanin" mikä lie se nyt suomeksi onkaan ja hän opasti minut kaapilleni ja kotiluokkaani. Aluksi kaikki oli sekasortoa ja ihmiset huutelivat Andy ja Auntie ja vaikka mitä joka puolella, mutta sitten alkoi matematiikan tunti. Opettaja opasti minut ilmeisesti luokan parhaan oppilaan viereen ja opetti jotakin. Olin huojentunut, sillä Lukion pitkässä matematiikassa olimme käsitelleet asian jo, joten kaikki oli melko helppoa.
Koulupäivän aikana tapasin kaikenlaisia ihmisiä. Ihmiset tulivat esittäytymään ja esittelivät minut ystävilleen ja kaikki oli kovin mukavaa. Monet heistä vain tuntuivat niin kovin oudoilta. Oli pullukka poikatyttö ja ihmeellinen tärisevä laihapoika. Kaikki olivat kuitenkin ystävällisiä niinkuin minulle sanottiin australialaisten olevan.
Koulu nyt oli koulua, mutta iltapäivällä toisiksi viimeisellä tunnilla 11.vuositason oppilaille kävi puhumassa joku vieraileva puhuja. Hän oli hirmuisen hyvä. Koululaiset olivat periaatteessa melko samanlaisia, kuin suomessakin, mutta mies sai heidät hiljaisiksi. Hän puhui järkevistä asioista ja sai mut miettimään monia juttuja siitä, mitä aion tehdä ja mitä aion tehdä sen saavuttamiseksi.
Kotiin päästyäni olin kuoleman väsynyt. Olen ollut väsynyt koko täällä olemani viikon ja minusta tuntuu, että tämä on psykolgista. Olen vain stressaantunut kaikista valtavan suurista muutoksista. Uusi maa, uusi koulu, uudet ihmiset, eikä kukaan tunne minua, enkä minä tunne ketään. Koulun myötä kaikki varmasti pikkuhiljaa alkaa menemään paremmin, kun tutustun paremmin oman ikäisiini ihmisiin ja saan ystäviä ja tekemistä.
Tälläkertaa ei ole kuvia, mutta ei voi mittään.
käykää silti aina täällä:
http://jkemppainen.com/antti
Kommentoikaa toki tänne ja kertokaa kuulumisianne. Aina on mukava kuulla miten siellä kotopuolessa pärjäillään. Kotopuoli on näin kaukaa katsottuna ihan koko Suomi.
Sitten makasin neljäkymmentä minuuttia, kävin pesemässä hampaat ja lähdin kouluun.
Ensimmäinen koulupäivä jännitti valtavasti. Millätavalla ihmiset ovat täällä erilaisia? Miten minua kohdellaan? Miten opettajia tulisi kohdella? Kaikki oli uutta. Kaikki meni kuitenkin helposti. Tapasin koulun "deanin" mikä lie se nyt suomeksi onkaan ja hän opasti minut kaapilleni ja kotiluokkaani. Aluksi kaikki oli sekasortoa ja ihmiset huutelivat Andy ja Auntie ja vaikka mitä joka puolella, mutta sitten alkoi matematiikan tunti. Opettaja opasti minut ilmeisesti luokan parhaan oppilaan viereen ja opetti jotakin. Olin huojentunut, sillä Lukion pitkässä matematiikassa olimme käsitelleet asian jo, joten kaikki oli melko helppoa.
Koulupäivän aikana tapasin kaikenlaisia ihmisiä. Ihmiset tulivat esittäytymään ja esittelivät minut ystävilleen ja kaikki oli kovin mukavaa. Monet heistä vain tuntuivat niin kovin oudoilta. Oli pullukka poikatyttö ja ihmeellinen tärisevä laihapoika. Kaikki olivat kuitenkin ystävällisiä niinkuin minulle sanottiin australialaisten olevan.
Koulu nyt oli koulua, mutta iltapäivällä toisiksi viimeisellä tunnilla 11.vuositason oppilaille kävi puhumassa joku vieraileva puhuja. Hän oli hirmuisen hyvä. Koululaiset olivat periaatteessa melko samanlaisia, kuin suomessakin, mutta mies sai heidät hiljaisiksi. Hän puhui järkevistä asioista ja sai mut miettimään monia juttuja siitä, mitä aion tehdä ja mitä aion tehdä sen saavuttamiseksi.
Kotiin päästyäni olin kuoleman väsynyt. Olen ollut väsynyt koko täällä olemani viikon ja minusta tuntuu, että tämä on psykolgista. Olen vain stressaantunut kaikista valtavan suurista muutoksista. Uusi maa, uusi koulu, uudet ihmiset, eikä kukaan tunne minua, enkä minä tunne ketään. Koulun myötä kaikki varmasti pikkuhiljaa alkaa menemään paremmin, kun tutustun paremmin oman ikäisiini ihmisiin ja saan ystäviä ja tekemistä.
Tälläkertaa ei ole kuvia, mutta ei voi mittään.
käykää silti aina täällä:
http://jkemppainen.com/antti
Kommentoikaa toki tänne ja kertokaa kuulumisianne. Aina on mukava kuulla miten siellä kotopuolessa pärjäillään. Kotopuoli on näin kaukaa katsottuna ihan koko Suomi.
posted by Antti Kemppainen at 4:09 AM
1 Comments:
huijui mä en vieläkään tajua kunnolla sitä että sä oot siellä. oon aina ollutkin vähän hidas. mut joo, me lähdetään kaikki torstaina kouluun ja siinä ei ole mitään uutta eikä ihmeellistä.
Post a Comment
<< Home