Menin nukkumaan erityisen myöhään, jos verrataan siihen, mitä rytmini on tähän mennessä ollut. Menin nimittäin klo10:jotakin Heräsin seitsemältä, mutta jo viidestä asti nukuin huonosti ja heräilin minuutin välein katsomaan kelloa. Se oli jotenkin mukavaa, koska tiesi, että vasta pitkän ajan päästä täytyy herätä, mutta silti kamalaa, koska tiesi, että jos nyt nukahtaisi kunnolla, nukkuisi pommiin.

Eilen illalla olin hyvin iloinen, joka johtuis siitä, että olin ichat videoyhteydessä kotiin. Näin Topin, joka nyt ei paljoa piitannut, mutta mulle oli ihanaa nähdä sitä. Olen ollut viimeaikoina melkolaila surullinen, koska nyt on menossa sellainen vaihde, että käyn koulussa ja tulen kotiin ja kukaan ei tarvitse minua mihinkään, eikä missään ja sitten saatan käydä vähän kävelemässä ulkona ja tulen sisälle ja mietin, että voisihan tässä ruveta vaikka nukkumaan. Kuitenkin aina, kun olen ollut jonkinlaisessa yhteydessä kotiin, se on unohtunut ja olen tullut hyvälle tuulelle.

Koulussa oli aamulla sitä, mitä siellä on tähän mennessä ollutkin, eli yksinäistä. Yritän mennä puhumaan ihmisille, mutta keskustelu tökkää kahden lauseen jälkeen ja toinen luikahtaa johonkin toiseen porukkaan. Tähän mennessä se on ollut tuollaista koko ajan. MUTTA. Lounastauolla pari poikaa tuli juttelemaan kanssani ja pyysivät suurempaan porukkaan. Porukassa oli semmosia ronttipoikia, jotka ei kunnioittanu koulupukusääntöjä ja puhuivat kuumista gimmoista. Ei ihan sitä minun porukkaa, mutta pyörin sitten heidän kanssaan vähän aikaa ja pitkin päivää uudet ihmiset tulivat puhumaan minulle ja tutustumaan. Se oli mukavaa ja toivon, että saan hyviä ystäviä.

Nuoret eivät vissiin ole täällä niin kovin erilaisia suomalaisiin nuorin verrattuna, mutta silti mulle on jotenkin niin vierasta sellainen kulttuuri, että hauska pito on suoraan PArtyparty ja viinaa. Joillekkin täällä siihen päälle lyödään vielä marihuana. Tänään multa tultiin koulussa pariinkin otteeseen kysymään poltetaanko Suomessa ruohoa ja, että haluaisinko kokeilla.
Mulle toi on melkolailla uutta ja hirvittävää. Useimmat pojat tuntuvat olevan hyvin pullistelevia ja olevinaan jotakin, joka on myös aivan typeryyttä mun mielestä.

Uskon ja tiedän, että kunhan ensimmäisen kuukauden tai kaksi jaksaa porskuttaa niin varmasti on hyviä kavereita ja juuri semmoisia hienoja ihmisiä, kun pitääkin, mutta tässä vaiheessa kuitenkin on pikkusen vaikeata.

Täytyiskö sanoa, että ANGSTIantti