Eilen oli tilaisuus, jossa kaikki tämän mun piirin vaihtarit kokoontu counselloreineen ja muutamilla oli hostperheenjäseniä mukana. Siellä oli jotenkin turvallisen tuntusta ja siellä oli uusia vaihtareita, jotka on tullu tässä viimesen viiden viikon aikana ja sitten niitä, jotka on ollu täällä jo puol vuotta. Puol vuotta olleet oli tietysti eteläiseltä pallonpuoliskolta, jossa kouluvuosi alkaa sillon ihme aikaan.

Tilaisuudessa tutustuttiin höpötysleikkien kautta ja sitten käsiteltiin kaikkia juttuja ja tavattiin toisiamme. Selvisi se, että joka keskiviikko koulun jälkeen Perthin keskustassa kokoontuu semmosessa kauppakeskuksessa yhessä kahvilassa tai semmosessa kauheasti vaihtareita. Ne tilaisuuden järjestäjät oli sitä mieltä, ettei sinne pitäis mennä, koska sillon voi olla, että siitä tulee elämä ja jää kokematta koko australia, mutta minä oon sitä mieltä, että mitähän helevettiä. Tottakai täytyy saada mennä tapaamaan niitä ihmisiä, jotka on ihan samassa tilanteessa ja yhtä hukassa. Siellä saa helposti ystäviä, kun on niin paljon yhteistä ja niitä ihmisiä tapaamalla saa käsityksen vielä useammista kulttuureista ja muista, kun puhuu niiden ihmepaikoista tulleiden ihmisten kanssa. Alma ja Laurie (mun hostvanhemmat) oli onneksi mun kanssa samaa mieltä ja sanoivat vaan, että saan mennä sinne, mutta kunhan se ei rajota sitä, mitä täällä teen. Eli jos on järjestetty joku retki ni mieluummin sinne, kun muitten vaihtareiden kanssa touhuamaan. Sitä paikkaa sanotaan post officeks ja kyllä minä ainakin menen sinne. Tutustuin eilen jo pariin ihmiseen, joiden kanssa olen jutellut nyt messengerissä ja keskiviikkona yks tulee junaan mua vastaan ja näyttää missä se paikka on.

Ja tottakai jokainen vaihtari saa täällä koulussa ystäviä, kun mehän käydään täällä koulua joka päivä. Mutta niinkun sanoin ni vaihtarikaverit on helppo tapa saada jotain ihmisiä ympärilleen tässä alkuvaiheessa, kun kaikki on uutta ja pelottavaa. Ja ne on niitä ihmisiä, joita tulee tulevaisuudessa näkemään paljon todennäköisemmin, kuin australian kavereita. Vaihto-oppilaskaveri voi olla vaikka Jyväskylästä tai Köpenhaminasta. Aussikaveri on Perthistä ja Perthiin on paha lähteä viikonloppuna käymään.

Täällä alkaa nyt pikkuhiljaa elo luistamaan ja olemaan semmosta tiettyä rutiinia ja untakin tarviin ihan yhtä vähän, kun Suomessa. Yöllä vaan nään unia kodista ja Topista ja ihan semmosista perus arkiasoista, joita sen kanssa teki. Aamulla sitten tajuaa, että Topi on ihan eri poika, kun täältä tullaan takasin. Itsekkin olen ihan eri poika, kun täältä tulen. Mutta vaikea on työntää syrjään semmosta pientä koti-ikävää, kun yöllä aina saa muistutuksen. Saunomisesta oon nähny paljon unta ja voi että miten välillä tekis mieli tuntea se kihelmöinti iholla, kun löyly kumpuaa kiukaalta. Aamulla menen kuumaan suihkuun seisomaan ja mietin, että tätäkö se nyt on täällä sitten.

Nyt menen ulos ja otan kameran mukaan ja ajan polkupyörällä johonkin ja eksyn ja otan kuvia kaikesta vaan. Tänään myöhemmin varmaan laitan kuvia tänne plokiin jos tuntuu, että teitä vois kiinnostaa jotkut niistä kuvista. moro.