oz vuosi

2007-06-15T01:15:00.000-07:00

Hehe.

Pienellä viiveellä tulee tätä blogia taas.
Nyt on viimein tämmöne hetki, että jaksaapi vaikka kirjotella.

Uuteen perheeseenhän muutin siis aikoja sitten.
osote on seuraavanlainen:

1 Cumnock Place
6023 Duncraig
Perth WA

Perheeseen kuuluvat isä ja äiti, Laurie Glossop ja Mary Gardner
ja kaksi poikaa. Scott 19v ja Matt 21v. pojat tuusaa aikalailla omia juttujaan ja niihin en ole hirveästi tutustunut, mutta se ei juurikaan haittaa, koska asun lähellä kavereita ja tosi paljon käynkin niitten luona oleskelemassa onnellisena. Perhe on oikein mukava ja antavat minulle hyvin itsenäisyyttä ja kotiintuloaikoja ei juuri ole. Olen kuitenkin aina siinä kymmenen maissa kotosalla, koska tämä Alue on tämmöstä moottoripyöräjengialuetta, jossa on tässä vähän aikaa sitten esimerkiksi räjäytetty yhtä taloa vähäsen pommilla, kun siellä asuu joku kauhea jengipomomies. Kilometrin säteellä kaikista taloista ikkunat rikki. Eli mukava naapurusto siis.

Vaihto-oppilaiden kanssa suhteet on jotenkin lähentyneet kauheasti ja se johtuu vain siitä, että me käytiin safarilla. Eli meillä oli semmonen 23 päivän mahtava reissu ympäri länsiaustraliaa. Ei me kyllä oikeasti käyty, kun puoleenväliin asti tuolla pohjosessa, mutta tuli sitä bussissa ajelua semmonen 6500 - 7000km kuitenkin. Ihmisistä tulee ihan hulluja tommosella matkalla, kun ei oo mitään yksityisyyttä koskaan ja sitten hirmu suuri osa ajasta istutaan ahtaassa bussissa vierekkäin ja haistaan pahalle, mutta sehän siinä koko reissussa olikin ihan parasta.

Reissun aikana ne järjestäjät menettivät hermonsa aivan kokonaan. Se meidän johtaja oli semmonen partaukko, joka piti semmosia reidet paljastavia pikkusia shortseja ja oli kauhean äkänen kokoajan. Ensimmäisenä päivänä se alotti huutamisen ja lopetti vasta kolmannella viikolla. Sitten ne yritti paikkailla sen ryhmän välejä sen ukon kanssa, kun tottakai kaikki vihas sitä ihan täpöillä siihen mennessä. Siis hirmusen hieno ukko, kun meitä kuletteli siellä ja ties kaikkia juttuja. Semmonen kunnon takamantujen reissaaja, mutta ei siitä kyllä ryhmänjohtajaksi ollut yhtään. Kaikki siellä mietti, että miten se ukko on valinnu tämmösen ammatin itelleen. Ei me oikeati oltu vaikeita ja sitten siellä oli niitä muita vanhempia ihmisiä rotaryn puolesta mukana ja niin edelleen ja niillä ei ollu meidän kanssa mitään vaikeuksia. Se yks karvanaama vaan huuti ja murisi. Mulle se ei koskaan ollu pahalla päällä, kun se aina minut pyysi mukaansa, kun piti jotain sähkögeneraattoria tankata tai vastaavaa, kun siellä puskassa nukuttiin, mutta kyllähän se silti hitottaa kuunnella sitä sen murinaa sille ryhmälle.

Mutta niinsiis. Me lähdettiin Perthistä ja mentiin ensin etelään. Eli mentiin semmosta paikkaa kohti, kun Albany. Siinä ensin kaks päivää yövyttiin eri paikoissa matkalla ja nähtiin mahtavia juttuja. Oli melontaa ja pyöräilyä ja kaikkea semmosta mahtavuutta järkätty meille. Sitten me vierailtiin semmosilla tulentarkkailupuilla. Eli semmosia valtavia puita on tuolla etelässä ja aikoinaan siellä on pari sahattu latvasta poikki ja rakennettu semmonen puuta kiertävä harva kiipeämisreitti sinne. Siellä sitten on joku istunu ja kattonu, että onko tulipaloja tulossa. Käytiin siis kuitenkin kahdella semmosella ja sinne sai kiivetä, jos uskalsi. Kiipesin molempiin ja aina pelotti kauheasti. Ne häkit siellä korkealla oli semmosen 60-70metrin korkeudessa. Eikä tietysti mitään suojavehkeitä siinä missään vaiheessa olemassakaan.

Siellä albanyssä nähtiin entinen valastusasema ja muutamia ihmeellisiä rantakalliomuodostelmia ja sitten sieltä suunnattiin rannikkoa ylös takasin Perthiin päin ja Siinä matkalla yövyttiin sellasessa paikassa, kun Margaret River, joka on ihan maailman kuulu surffauspaikka. Siellä käytiin tippukiviluolassa ja kaikenlaista yleistä chiläksäämistä harrasteltiin.

Sitten kuljettiin Perthistä pohjoiseen ja nähtiin vaikka minkälaisia asioita. Ensimmäinen yö yövyttiin semmoisessa paikassa, kun New Norcia. Se on semmonen ihme luostarikylä keskellä ei mitään. Siellä asuu kuus tai seittemän semmosta munkkia ihan alkukantasissa olosuhteissa siellä luostarissaan ja sitten siellä käy turistit katsomassa niitten juttuja. Sinne luostarin sisälle ei päästetä turisteja, mutta siellä on semmoinen vanha tyttökoulu ja poikakoulu ja kaikenlaisia juttuja, joita sitten pällisteltiin. Nukuttiin siellä tyttökoulun asuntolassa ja aivan hirvittävän aavemainen paikka se oli. Majesteettisen korkeat huoneet ja mahtava akustiikka soittaa kitaraa ja kaikkea, mutta jäi sieltä kummituskertomuskin mukaan.

Minä ja Renato (brasilialainen kaveri) oltiin vierekkäisissä sängyissä ja juteltiin siinä sitten ja kello oli ainakin yksi yöllä. Ulkona oli lämmintä ja tyyntä ja kaikki oli hiljaista. Yhtäkkiä nurkan ovi narisi ja aukesi raolleen. Oven ulkopuolella oli parvi ja sisäpiha, eli semmoinen katoton alue. Tultiin Renaton kanssa siihen tulokseen, että tuuli se vain on ja jatkettiin jutunheittoa, kun yhtäkkiä kaikki huoneen kolme ovea rävähtivät auki kauhealla pamauksella. Meitähän pelotti aivan jalat suorina ja Käveltiin sitten siihen parvelle. Kummallakaan ei ollut paitaa ja molemmilla vain alushousut jalassa eikä ulkona tuntunut tuulevan yhtään. Kaikki muut ovet, jotka siitä ovensuusta nähtiin oli auki myös ja märät painavat pyyhkeet, jotka oli jätetty kaiteelle kuivumaan oli lennelleet kaiteelta alas alempaan kerrokseen ja pitkin parvea. Renaton kanssa täristiin siinä hetki ja juosten laitettiin kaikki sen nukkumahuoneen ovet kiinni ja mentiin nopeasti makuupusseihin eikä nukuttu hirmu hyvin sen jälkeen. Selvä hommahan se on, että tuuli se oli, joka ovet auko sun muuta, mutta siinä pilkkopimeässä seisoessa vanhassa koulussa, jonka vieressä on ikivanha hautausmaa, oli silti vähän höpönen olo kyllä.

Seuraava isompi pysäkki olikin sitten parin päivän jälkeen Karijinin luonnonpuisto. Siellä vaelleltiin semmoisissa rotkoissa ja uitiin ja oli aivan huippumahtavaa kyllä. Yöllä herätiin dingon ulvontaan ja se oli aivan hullua. Ensin se ulvoi sillälailla normaalisti ja sitten se meni aivan hulluksi ja ulisi mitä sattuu. Minä jo luulin, että joku niistä ryhmän jätkistä vaan pelleili ja ulisi, mutta se oli se dingo. Sitten siinä ihan meidän nukkumapaikan vieressä (nukuttiin ulkona) suhisi siellä puskassa ja kaikki käänty kattomaan niin se oli se dingo siinä kolmen metrin päässä. Se sano, että uiouh! ja lähti takasin sinne pusikkoon. Samaisessa paikassa Etelä-Afrikan Johan oli vessassa ja ulkohuussin seinän ali luikerteli semmonen kuolettavan myrkyllinen käärme. Kaveria ei paljoa haitannut, että jäi pyyhkimättä.

Sitten ajettiin rannikolle ja kuljettiin Exmouth-Coralbay-Monkey Mia-Kalabarri reittiä alaspäin ja viimein Perthiin. Jokaisessa paikassa yövyttiin ainakin yksi yö ja oli aivan uskomattomia paikkoja kyllä. Koralliriuttaa ja delfiinejä ja manaatteja ja merikilpikonnia ja haita ja kaikkea. HUHHUH nimittäin olin niin innoissani kaikesta siitä. Yksi miinust kuitenkin löytyi. KÄRPÄSET. Siis eihän kärpästen luulisi haittaava, kun ei ne edes voi satuttaa ihmistä millään tavalla, mutta väärässä on, jos noin luulee. Kun kärpäsiä on tuhat kuusitoista jokaisen ihmisen ympärillä ja kaikkien tehtävä on päästä jollaintavalla ihmisen pään sisälle, mitä tahansa aukkoa hyväksikäyttäen, alkaa ne jo pikkuhiljaa haittaamaan. Aamulla, kun auringon ensimmäiset säteet alko lämmittää, kärpäset pärähti lentoon ja sitten heräsi siihen, etä söi vaikkapa viisi kärpästä ja yksi oli menossa jossakin nenän ja silmän välillä. Niiden kanssa olisi ollut helppo saada jonkinlainen itkuraivari aikaan kyllä. Mutta niinstäkin selvittiin, kun vaan uitiin kokoajan meressä ja oltiin veden alla.

Coral Bay ja Monkey Mia olivat vissiin mun lempparipaikkoja Karijinin lisäksi kyllä. Coral Bay on siis sellainen paikka, missä koralliriutta on niin lähellä, että sinne pystyy uimaan. Uitiinkin sitten Tanskalaisen Rasmuksen kanssa sinne uimalasien ja snorkkeleiden kanssa ainakin kolmeksi tunniksi sukeltelemaan. Aivan upeita koralleja ja kaloja ja uskomaton kokemus.
Monkey Mia taas on paikka, jossa villit delfiinit tulevat aivan rantaan ja sitten ne ruokkii niitä siellä. Aamulla aurignon noustessa ne sinne yhtäkkiä ilmestyy ja itseasiassa sinä aamuna herättiin Rasmuksen ja Sveitsin Damianin kanssa katsomaan auringonnousua ja oltiin ensimmäiset jotka näki ne delffiinit. Sehän on myös yksi todella harvoista länsiaustralialaisista paikoista, jossa voi nähdä auringonnousun meren yllä. Mutta tosiaan ne delffiinit tuli ja semmonen pikkunen poikanen melkein ui Rasmusta jalkaan. Meni ohi semmosella 30cm kun se yhtäkkiä siihen pyrähti. Sitten myöhemmin siihen tuli kauheasti turisteja pällistelemään niitä delffiinejä ja niitä ruokittiin pariin otteeseen ja minä pääsin itseasiassa ruokkimaan yhtä semmosta hullua, joka löi pyrstöllä semmosta vanhaa valkosta pappaa niin, että se kaatu siihen veteen. Hyvinhän se meni.

LAITAN KUVIA MYÖHEMMIN, KOSKA NETTI ON NYT LIIAN HIDAS UPPAAMISEEN.
uusia kuvia on kuitenkin jonkunverran täällä:
http://jkemppainen.com/antti/

Kirjoitan vielä toisen jutun tänne, ennen kun lennän takaisin siinä 12. heinäkuuta ja sopivasti olenkin sitten perjantai 13. päivä siellä Suomessa Helsinki-Vantaalla tuumaamassa, että mitä kummaa minä nyt sitten teen ihteni kanssa.

2007-03-03T06:59:00.000-08:00

hajottaaaaa-

Tässä nyt parin päivän aikana on kasvanu hajotus aivan valtaisasti tän perheen kanssa.

Syy:
Mun täytyy olla siis kotona enne pimeää joka päivä. Pimeä tulee siis siinä joskus kahdeksan maissa. Pikkusen ennen kaheksaa.
Normaalina päivänä pääsen koulusta puol neljältä ja junat ja bussit ja asemalla odottelut ja kävelymatkat kun on tehty ni pääsen tänne kotia siinä puolen viiden maissa. Sitten, kun vetelen koulu-univormut pois ja laitan normikamppeet päälle ja otan ehkä jotain palasta ni kello onkin jo siinä viis. Seuraava bussi, joka vie mut kaupunkiin meneekin sit kahtakytä vaille kuus ja oon kaupungissa siinä kymmenen yli tai viis yli kuus.

Siellä sitten pitäs keretä kaikenlaista hommaamaan ja kaikkea ja ihmisiä tapaamaan ja sitten kun pitää olla ennen kasia kotona ni pitää lähtee bussilla, joka lähtee 7:05 Eli mulla on kaupungissa kaiken tekemiseen alle tunti aikaa. Varsinkin sillon, kun ihmiset menee leffoihin sun muihin ni harvakseltaan on niitä alle tunnin leffoja. Sitten pääsen kotipysäkille siinä kahtakytä vaille kaheksan ja sit onkin kiirehditävä se puolisentoista kilsaa kotia, että kerkee ennenkun tulee pimee.

Niin. Eli hajottaa. Jos on jotain, jota pitää saada hoidettua kaupungissa ni pitää mennä sinne sitten suoraan koulusta painavan repun ja hikisen univormun kanssa tuusaamaan. Muuten ei kerkeä tekemään mitään. Varsinkin, kun kaupunki on aika laajalla alueella ja usein joutuu menemään kauemmas, kun keskustaan johonkin, missä on joku tietty kauppa, niinkun vaikka joku taiteilijanvälinemesta. Esim jos sinne taiteilijanvälinekauppaan meen ni pitää pikkusen kiireellä ostella mitä on ostamassa ja hiki hatussa kiirehdittävä, että kerkee junaan ja sitten kaupungissa bussiin.

Usein jääkin kaikki tekemättä. Kauheesti on nytkin semmosia pään sisällä kolkuttelevia juttuja, jotka pitäs hoitaa, mutta kun on jotenkin nyt liian hapokasta lähteä mihinkään kaupunkiin, kun tietää, että ei kuitenkaan kerkeä puoliakaan siitä, mitä pitäs. Menee vaan rahaa busseihin sun muihin.

Pahempaa onkin se, että viimeset pari viikkoa on menny kotona makaillessa ja kitaraa soitellessa. Yhtään mitään en oo tehny tanssiaisten lisäks. Huomenna olis kaverin syntymäpäivä, mutta pitää kattoa miten sinne pääsen. Perhe ei anna kyytiä ja sunnuntaisin ei bussit kulje. Taidan taksin soittaa perhana. Jotenkin tuntuu tosi pahalta, että kauhean kalliit lentoiput on ostettu, että Antti pääsis Australiaan ja sitten täällä mut laitetaan johonkin, missä tätä touhua rajotetaan näin mahottomasti. Kyllä mä kotonakin pystyisin makoilemaan ja soittelemaan kitaraa ja pyörimään netissä. Täällä Australiassa sitä mielellään tekis sitten jotain muuta. Mutta ei.

Mutta kai se on vaan nyt rauhotuttava ja heräteltävä sitä "Hän ei välitä" -asennettaan ja oltava onnellinen. Lähettävä kävelyille sun muille ja naureskeltava itekseen. Rotareille en oo puhunu, koska tuskin ne mitään välittää siitä, että en saa rietastella myöhään yöhön. Perhe kuitenkin hoitaa useimmiten hommansa ruokkijana ja antavat mulle sängyn ja katon. Ei kait näitten tarvii muuta välittää. Talokin on suunniteltu niin, että vanhemmat on toisessa osassa ja lapsilla on ihan oma talo täällä toisessa päässä. Koskaan ei tarvii hostisän kanssa olla tekemisissä, jos en halua.

Jotenkin vaan on niin rikkonainen perhe tämä. Talo on tuollalailla jaettu ja kukaan ei koskaan nää toisiaan. Ruokaa ei syödä samassa pöydässä vaan haetaan keittiöstä ja viedään minne sattuu ja syödään siellä omien juttujen seassa. Jos syödään samassa pöydässä, syntyy siitä varmasti tappelu. Hostveli ottaa herneet nenään jostain ihme touhusta ja hostisä yrittää saada hostäitiä tuntemaan olonsa paskaks haukkumalla ruokaa ja sitä, miten on siivotonta huushollissa. Meikäläinen istuu hiljakseen ja ootteleen, että josko sitä pääsis vaikka omaan huoneeseen soittelemaan bossanovaa kitaralla.

Niinmuuten. Oon äänitelly kitarajuttuja vähän muistiin, että sitten kotona voin kuunnella ja muistaa miten ne meni. Jos kirjottaisin johonkin ylös ni vaan kadottaisin ne merkinnät johonki aina. Nyt on heleppoa ja kätevää.
bossanovajuttua
randomiajuttua
jammailua

kattokaa myös tämmönen timelapsevideo, jonka tein, kun hostveli vei mua etelään tapaamaan yhtä kaveriaan.
tossa on semmonen sata kilsaa ajettu tossa videolla.
bushtocity

jesjes. avautuminen on täten lopetettu.
Hauskaa on se, että sillon, kun on kivaa, ei tuu kirjoteltia oikein mitään, mutta heti, kun on liian hapokasta, tulee kirjotettua pitkät löpinät.

päivän youtube:

2007-02-27T06:21:00.000-08:00

no voi kauhea, miten kauan olen ollut kirjoittamatta!

nyt siis pitää kirjottaa. 22 päivän edestä yhteen postiin. Taidan laittaa kahteen, jso sattuu olemaan tarpeeks sanomista ja unohtuu puolet ekaa kirjottaessa.

Koulu siis alko. Jotenkin porukka yhtäkkiä huomas, että ei hitto, tää jäbä täällä vieläkin kyntää ja eihän se o mihinkään kyllä ihan heti menossa ja voishan sen kanssa olla sitten vaikka kaveri. Eli jotenkin on tervetulleempi olo ja porukka on parempia kabereita mun kanssa. Koulu on jotenkin ihan semmonen mukava rutiini. Tuntuu niinkun tätä olis ollu aina ja helposti hoituu nykyään koulumatkat sun muutkin. Bussi menee sillai ihanasti, että oon joko 40 minsaa aikasessa tai 20 minsaa myöhässä koulussa. Junat menee kyllä joka seittemäs minuutti, että jos saan jonkun heittämään mut asemalle aamulla ni on heti puol tuntia enemmän unta aamusella. nam.

Oon täällä nyt siis 12 vuositasolla eli niinkun periaatteessa lukion kolmosella. Kaikki tekee töitä ihan hiki housussa ja on innoissaan, kun koulu loppuu ennen joulua. Täällä on semmonen samanlainen tapa, kun Suomessakin, että koulusta pääsevät hommaa semmoset paida, joissa lukee ABI, mutta täällä lukee, että leavers. Sitten meikäläinen oli ilmoittautunu siihen sen paidan suunnitteluun ja yhen mun suunnitelmanhan ne valitsi. En ite oo ehkä ihan sata prossaa ton designin kannalla, mutta se voitti kolminkertasella äänimäärällä verrattuna yhteen toiseen valittuun, joka oli muuten sekin mun tekemä. haha.

Koulusta käytiin Rottnestilla olemassa yks kolme päivää kuvisleirillä. Siellä oli oikein hauskaa ja tutustuin kunnolla niihin kuviksen tyyppeihin ja ne oli oikein hyviä jätkiä. Näin tappokäärmeen ja se tukki meidän polun. Otin paljon infrapunakuvia. Muuten sitten istuttiin ja hikoiltiin ja piirrettiin siellä.

Yhen piirroksenkin laitoin nettiin:

Niimpä. Perhe olis oikein mukava, mutta tuo isä laittaa välillä kyllä semmosta kommenttia, että täytyy ihan keskittyä, että pysyy hiljaa. Mies kulkee ympyrää ja inisee ja valittaa kaikesta mitä vaan voi keksiä ja oikeasti todella turhanpäiväsistä asioista. Mikään ei oo koskaan sen oma syy ja kaikki muut on huonoja. Koko muu perhe on ihan surkeana, kun ukko sivaltaa kokoajan. Ja lapsissa huomaa, että se on niiden isä joistain jutuista mitä ne tekee tai sanoo. Jotenkin huolestuttavaa, että voi jossain olla näin negatiivista porukkaa. Sitten yhtäkkiä, kun tulee vieraita ni kaikki onkin oikein mukavia. Ainostaan perheen poika jatkaa negatiivista suhtautumista. Muut onkin yhtäkkiä ihan perus ihmisiä ja oikeastaan oikein mukavia. Ihmeellistä. Ei täällä oikein kodilta tunnu. Tai oikeastaan yhtään. Seuraavasta perheestä ei oo tietoakaan, eikä muuttopäivämäärästä. Kyllä mä täällä perheessä pärjään ja ei oo mitään oikeata hätää. Kunhan inisen. Seura tekee kaltaisekseen.

Mitäs sitten. Tänne on nyt tullu takasin kaikki täältä muualle lähteneet vaihto-oppilaat. Eli aussioppilaat on palanneet kotiinsa. En oo tavanu, kun pari, mutta Counsellori puhu mulle semmosesta kokouksesta, mikä niillä oli ja se sano, että Suomi oli ehdottomasti suosikkipaikka ja siellä oli ollu oppilailla hauskinta. Muilla oli jotain hampaankolossa, mutta Suomeen menneet oli kuulemma ollu ihan innoissaan. Oon yheltä niistä saanu semmosen lyhyen sähköpostin ja se kerto samanlaista juttua. Eli siis Suomi is the place to be. Laittakaa sille Jamekselle kanssa fiilikset pöytään. Kaippa ootte laittanu jo, mutta aina voi parantaa.

Koulussa oli ne tanssiaiset nytten. Oli kyllä oikein mukava päivä. Ensin siinä puolen viiden aikaan mentiin yhden Lance nimisen pojan luokse preball partyihin, eli semmosille kutsuille, mihin tuli vanhempia sun muita. Mun hostvanhemmat ei tullu. Sanoin, että ei sinne varmaan tarvii vanhempien tulla. Siellä jutskailtiin ja oltiin asiallisia ja sit sieltä lähettiin limusiineilla pärräämään sinne itse tanssiaisiin. Meillä oli maailman siistein limusiini.

Limusiinilla ajeltiin ensin kings parkkiin, jossa naureskeltiin ja otettiin parit valokuvat ja kateltiin maisemia.
Tässä kaikki meidän limusiinin jätkät paitsi minä. Siinä on Luke, joka oli oikein laittanu hiuksensa. Normaalisti sen hiukset on kauheat kikkarat ihan joka suuntaan. Sitten on Andy, joka on oikein mukava jätkä. Se aina järkkää kaikki jutut ja sen luona oon käyny monesti. Sitten on Sean, joka on aivan huikea jäpikkä. Sean soittaa Banjoa ja kuuntelee Iron Maidenia. Muuta ei tarvii tietääkkään. Sitten on Jared, joka soittaa bassoa kohtuu hyvin ja tekee biisejä bändilleen. Eikun jäihän tästä uupumaan vielä Alex, mutta Alexista on oma kuva sit tuolla alempana.

Tässä kaikki daamit. Enhän mä tuntenu näistä oikein ketään. En ees tuota omaa daamiani. hihhih.

Tässä siis Alex. Alex on vuoden kaikkia nuorempi, mutta samalla luokalla. Alex oli mun eka kunnon kaveri täällä. Alexin kanssa alotettiin myäs perjantai traditio siitä, että kävellään koulun jälkeen australian burger kingiin eli hungry jacksiin. Nykyään meitä menee vähintään viis jätkää joka perjantai.

Tässä on kaveri, jota sanotaan chilliks. En tunne sitä yhtään, mutta sillä on kaksoisveli, jota sanotaan chilliks kanssa, eikä kuaan tunnista niitä toisistaan. Se kaksoisveli on kuitenkin semmonen jätkä, josta kukkaan ei tykkää. Tää kuvan chilli on mukava chilli.

Niin ja kun sanoin, että pyysin het kaunista tyttöä tanssimaan ni tarkotin sitten kanssa. Tässäpä siis kuva Michellestä.

Käykää kattomassa lisää kuvia, jos kiinnostaa. Siellä taitaa olla jopa yks kuva musta: http://jkemppainen.com/antti/ball/

Semmosta. Sitten mentiin sieltä puistosta semmoseen oikein pohattahotelliin, kun Sheriton Hotel ja siellä mentiin semmoseen saliin, jossa oli tanssilattia ja joku DJ soitteli levyjä ja näytteli miksaavansa ja kääntelevänsä nappuloita ja me bailattiin rankasti ja syötiin seisovasta pöydästä pohattojen herkut. Tanssin aivan mielettömästi ja olin ihan likomärkä hiestä. Siis oikeasti likomärkä. Aivan iljettävä olento olin, mutta liikuin sulavasti ja vailla vertaa... juupajuu. Se oli oikein mahtavaa, kun porukka innostu tanssimaan oikein urakalla ja opettajatkin tuli bailaamaan ja vetivät aivan yhtä kybällä, kun muutkin. Oli toka kerta, kun ausseissa oloni aikana pääsin oikein kunnolla tanssimaan ni olihan se jotenkin aivan ykkösjuttua.

Sitten sen loputtua Michelle lähti kotiinsa, kun sillä oli Sunnuntaina autokoulun joku testihomma aamulla ja me muut ajettiin meidän hurjalla kuplalimusiinilla Andyn luokse ja vaihdettiin vaatteet vähän normaalimpiin kamppeisiin ja ruvettiin soittelemaan taksia, joka veis meidät Wanneroohon, joka on paikka semmosen viidentoista kilsan päässä ainakin. Helposti voi olla 20-30kilsaakin. Siellä oli jatkot sitten. Kameraa en ottanu mukaan. Sieltä aamusella viiden maissa saatiin kyytiä takasin Andyn luokse ja sitten siinä puolen seittemän aikoihin rupesin kokeilemaan vähän unen ottamista, mutta eeeihän siitä tullu mitään ja viimein siinä joskus puolen kaheksan aikoihin rupesin nukkumaan ja sitten vartin yli kaheksan yks rotari soitti ja sano, että hei muuten, muistatkos, kun oon hommannu sulle paikan tämmöselle venereissulle tommoseen saareen ja tuun hakemaan sua nyt.

No aattelin, että sehän on maksanu mun reissun ja kaikkea jo ni näyttelin, että muistin ja sitten nopeesti löin puvun kassiin ja kameran kainaloon ja menin oottamaan. Kerroin rotarille, että oon sen Andyn luona yötä ja se tuli mua sitten sieltä hakemaan. Risteilystä kerron vaikka uudessa postissa. Voin laittaa sit kuviakin. Olin kuitenkin suht reipas siellä ja vasta paluumatkalla olin väsynyt. Nukuin vikat viistoista minsaa sit siellä kannen alla, kun ei siinä ollu enää uutta näkemistä.
Puol viiden maissa olin kotona ja meinasin nukkumaan ruveta, mutta eihän siitä tulu mittään ja joskus kymmeneltä illalla viimein otin unta. Että lauantai aamun ja sunnuntai illan välillä otin unta suunnilleen tunnin. Maanantaina oli koulu vähän liian hapokasta, mutta menin ja hymyilin.

Hep.
loppukevennys:

ja sit vielä vaikka kuva öisestä Perthistä, jossa tällä hetkellä on kuumaa ja kosteaa, eli Suomen kaverilla hiki valuu ja semmoset valtaat urheilusuoritukset on harvassa.

2007-02-05T05:22:00.000-08:00

DODIIII!

Eilenhän oli siis Big Day Out, joka on siis semmonen massiivinen yhen päivän festari. Kaikkia tosi kovia bändejä koko päivä ja mieletönt rokkaamista aivan loppuun saakka. Yhentoista aikaan aamulla päästiin sinne alueelle ja siinä vähän yli ykstoista lähettiin sitten illalla kotia.

Eli mähän näin tämmöset bändit ja tämmösessä järjestyksessä:

Sick Puppies
The Butterfy Effect
Evermore
The Sleepy Jackson
Peaches & Herms
Kasabian
The Killers
JET
Muse
Tool

Eli voitte vaan arvella miten mielettömän kovaa settiä oli. The sleepy Jackson ja Muse veti kyllä parhaat keikat. Tool oli tosi kova ja Kasabian kanssa. Oli semmoset 35 astetta kuuma ja yleisön päälle ruiskutettiin vettä kauheilla letkuilla, että pysyttiin viileinä, kun jorattiin aivan jalat suorina.

Toolin keikka näytti tältä. Muilta keikoilta ei kuvia ookkaan , kun moshpitteihin ei saanu viedä vehkeitä. Toolissa olin tunnin moshpitissä ja lopusta puolesta tunnista otin kuvia sit. Sit lähettiinki kotia.

Kaks ekaa bändiä meni ilman korvatulppia, mutta sitten viimein löysin yhen jätkän, jolla oli korvatulpat ja juttelin sen kanssa ja sitten se sano, että sillä on ylimääräset. Loppupäivän pystyinkin keskittymään joraamiseen, kun kuuli sen musiikinkin. Bassotaajuudet oli aivan kaakossa ja keuhkot tyhjeni aina, kun joku mäjäytti jotakin bassoa.

Voiettä. eihän siinä. Muse nyt kuitenkin oli mahtava ja soittivat enemmän vanhoja biisejä, kun uusia ni meikäkin pysty olemaan fiilisten ytimessä. Uutta levyähän en oo ostanu, mutta kai seki on ostettava, kun niillä on niin kova siinä se yks westernvideo.

Aussipäivän kuvasta on tullu kauhee suksee ja mieletön menestyskin vielä siihen kaiken lisäks. Eli pitäs kai tässä ruveta painamaan siitä jotain isoja tauluja ja myymään innokkaille ostajille.

Terveppäterve!

2007-01-27T22:56:00.000-08:00

Huomasin, että yks kuva jatku vielä kivasti ton panoraaman reunasta ja lisäsin sen sit siihen vielä, että tuli kolmen kuvan panoraama. TUo yks pystykuva on siitä kolmannesta kuvasta rajattu ja siks siinä on samat salamat, kun se on sama kuva. Tuli paremmat salamat sitten tohon panoraamaankin.

McNaught komeettahan se siellä ilotulitusten oikealla puolella pilvien välissä siintää, että nyt tuli ilotulitukset, salamat ja komeetta yhteen kuvaan aika nasakasti.

2007-01-26T22:34:00.000-08:00

Makkeeta hommaa.

Geraldtonissa asuin siis viikon ja oli kyllä mahtavaa. Kaikki, kelle oon puhunu Geraldtonista on sanonu ihan suoraan, että se on aivan p***a paikka. Musta siellä oli kyllä mukavaa. Edellisen hostperheeni tytär palasi siis Ausseihin oltuaan Saksassa vuoden vaihdossa. Tytön äiti, joka toimi mun hostperheenä oli vieraillu jo Georgian luona siellä Saksassa, mutta isäänsä ei tyttö ollu nähny vuoteen ja sen isä asuu Geraldtonissa ja sitten se halus tottakai mennä sitä tapaamaan. Mä pääsin mukaan kanssa, että näkisin vähän kunnon aussimenoa.

Geraldton on semmonen pikkukaupunki neljä ja puol sataa kilometriä rannikkoa myöten pohjoseen ja siellä kauheesti kalastetaan ja rock lobstereita ne vetelee siellä kokoajan suuhunsa. Kauheen kova bisnes se hummeribisnes siellä ja gyljardeja ne tienaa vuodessa ne isoimmat pyytäjät. Se Georgian isä kuitenkin omistaa siitä rannalta semmosen Freemasons hotellin, jossa sitten eleltiin se viikko. Ei oikein tehty mitään, kun mä olin ihan lomavaihteella ja Georgia yritti tuntea olonsa kotosaks Australiassa. Se oli siis edellisenä päivänä tullu takasin, kun lähettiin, eli olihan se nyt selväkin, ettei heti lähe varmaan niikun normaalisti lähtis. Mutta hyvää menoa oli silti koko viikko.

hotellissa oli tommonen torni.

Hotellin alakerrassa oli siis pubi ja ravintola ja koko viikon jokainen ruoka-annos oli ravintolatuokaa. Pikkusen oli pohatta olo. Sunnuntaina oli Geraldton cup eli hepparavit. Meikäläinenhan tottakai meni sinne, kun kaikki muutkin meni sinne. Kuvia otin kovasti ja kaikki luuli, että olen Guardian nimisen sanomalehden valokuvaaja ja poseeras mulle sitten. Raveihin mennään kahdesta syystä. Sinne mennään katsomaan hevosia ja naisia. Näin mulle kerto semmonen vanha Tony Varis niminen ukko, joka oli siellä. Menin sille puhumaan, kun se oli jossain klubissa ja sillä oli nimilappu ja katoin, että Varis on suomalainen nimi ja sit menin juttelemaan. Kävi ilmi, että Geraldtoniin on aikoinaan meny kauheesti suomalaisia kalamiehiä ja ne oli kovasti syyllisiä siihenkin, että se paikallinen kalastusbisnes on niin kovaa luokkaa. Rannikolta noin 50 kilometriä sijaitsevilla Abrolhos nimisillä saarilla ne asu ja siellä on kuulemma saunoja sun muita. En koskaan päässy sinne, kun ei ole lentokoneisiin rahaa tai veneisiin bensaa. Niin ja se Tony oli jonkun kalamiehen poika tai lapsenlapsi.

Tapasin kaikenlaisia ihmisiä Geraldtonissa ja Perjantaina soitin pari biisiä paikallisen rokkibändin kanssa, kun tunsin sen basistin. Puhuin jotain jöpöstelyä itestäni sitten vielä maanantaina paikallisen Rotaryclubin kokouksessa ja ukkoja kiinnosti mitä mieltä oon armeijasta. Kaikki yli viiskymppiset jätkät haluaa Australiaan asepalveluksen, kun nykyänhän täällä ei sitä oo. Hyvähän se on haluta, kun eihän ne ite sinne joudu menemään. Olin kuitenkin varmaan oikeata mieltä, koska ne vaikutti tyytyväisiltä. Hauskaa oli kovasti ja mukava olis käydä Geraldtonissa uudestaankin ennenkun täältä lähen pois.

Semmosta siis siellä.

Infrapuna suodattimen siis ostin tosiaan.

joo viimein se tuli sinne kauppaan se mun filtteri ja sit ne soitti ja kävin kipasemassa herkut kotiin. Onnellisena oon otellu kuvia ja sitten aina välillä tajuaa, että on tehny kaiken aivan päin miten sattuu ja nyt, kun toi filtteri on ollu muutaman päivän ni jo osaa edes jotenkin ymmärtää miten sillä pitäs kuvia ottaa. Monet jutut on erilaisia, kun normaalin valon kanssa pelaillessa, kuten esimkerkiks tarkennus. Automaattitarkennus pelaa kyllä filtterin läpi, mutta infrapuna tarkentuu eri kohtaan, kun matalat taajuudet, eli sitten on laitettava manuaalille ja pikkusen tarkennetttava lähemmäks, kun missä kohde oikeasti onkaan. jeje, mutt teitähän se ei kiinnosta ja laitan vaan näitä kuvia, joita löytyy lisää muuten täältä:
Infrapunagalleriaan

Nää kuvat on siis otettu keskipäivällä aivan valosimpaan aikaan.

Eilen oli muuten Australiapäivä.

Se on joku ihme päivä, että kaikilla on aussiliput kourissa ja sitten ollaan suurissa joukoissa julkisilla paikoilla ja alotetaan tappeluita humalassa kaikkien kanssa. Ympäri Perthiä järjestettiin ilotulituksia ja niitä ihmiset sitten meni katsomaan joka paikkaan.

Meikäläinen meni aamukymmeneltä Andy nimisen kaverin luokse ja sieltä lähdettiin johonkin muualle, jonkun tytön kotiin, jossa oli sitten kauheesti porukkaa koulusta. Oli mukava päivä kyllä, kun näin kaikkia ihmisiä, joita en ollu koko kesänä tavannu. Sit uitiin altaassa ja pelättiin bilistä ja syötiin grillistä hotdogit sun muut kanakebabit. Varsinaista. Sit sieltä jatkettiin yhen Lachie nimisen kaverin luokse ja uitiin lisää ja sit illalla käveltiin Hilarys boat harbouriin, joka on se paikka, missä kävin kattelemassa auringonlaskuja sillon ekan perheen aikaan. Siellä oli aivan sikana porukkaa ja syötiin siellä jotain nopeeta illallista jossain subwayssissä ja sit ne pojat tiesi jonkun Node nimisen rannan, jota varmaan ei kauheen moni tiijä ja lähettiin kävelemään sinne.

Nodellakin oli aivan hurjasti populaa, mutta murto-osa siitä, mitä siellä venesatamassa oli ja nodelta ne ilotulitukset näky paljon paremmin, kun mistään muualta. Ennenkun koko ilotulitus alko, jotkut ampu siellä satamasa jotain omia pikkuraketteja ja kaikki ihmiset luuli, että ne ilotulitukset oli siinä ja ne oli ihan pettyneitä ja lapset juoksenteli ympäri rantaa huutaen, että hail to the crappy fireworks. Tosi paljon porukkaa lähti pois niiden valepaukkujen jälkeen ja rannalle tuli taas lisää tilaa. Me huomattiin, että ne oli vaan joidenkin omia, kun ne oli niin kämäsiä pikku rutkuja ja ne loppu heti, kun se vilkut välkkyen ja pillit huutaen kiihdytellyt poliisiauto pääs sinne mistä ne raketit ammuttiin. hah.

Sitten alko ne isot paukut ja toisella puolella taivasta oli noussut mieletön myrsky ja salamoita iski aivan kauhealla tahdilla. Kymmenen sekunnin valotuksen aikana laskin että keskimäärin 9 välähdystä oli, mutta suurin osa niistä välähteli vaan pilvissä, eikä näykyny kunnan salamaa ollenkaan. Sain kuitenkin ikusitettua sitten salamoita ja ilotulituksia ni eihän se ollu ollenkaan huonompi reissu.

Australiapäivä oli muuten eka virallinen yli neljänkymmenen celsiuksen päivä mulle ja tuulikin tuli idästä, eli se oli kuuma ja kuiva. Normaalisti sentään on tuuli mereltä, jolloin se on semmonen vilponen ja raikas, mutta eilinen oli erilainen ja meinasin kuolla. Aivan kauheata, kun piti kävelläkkin eestaas. Australialaiset sanos, että Only maddogs and englishmen go out in the midday sun. Aussikaveritkin oli ihan yhtä kuumissaan, kun minäkin, että oli ihan oikeasti kuuma ja onneks oli kaikilla uima-altaat. nam.

Eipä siinä. Koulu alkaa ens perjantaina ja sit onkin viikonloppuna big day out!!!!

2007-01-23T02:24:00.000-08:00

Daun wit te meininki.

En kirjota vieläkään geraldtonista. Tai ainakaan nyt aluks. Kirjotin lehtijutun seutuun ja siitä tuli sata kilometriä pitkä. Se on mulla työpöydäll roikkunu ja välillä oon sen yrittäny lähettää ja googlen maili on sanonu, että ei toimi ja sitten oon taas unohtanu sen ja sitten oon lisäilly siihen juttuja ja kaikkea ja viimein tuloksena on sata sivua pitkä junnaava juttu, jossa on ihme henkilökohtasia viiliksiä. Lähetin kuitenkin jutun lehteen ja sanoivat, että laittavat jonoon sen, että kun on lehdessä tilaa ni päsähtää juttua ilmoille. En tiedä tykkäsivätkö vai eivätkö. hihhih. Laitan kuitenkin alkuperäsen version tänne blogiin ja kerroin lehden ihmisille, että senkun lyhentelevät ja muokkaavat mielensä mukaan, että minen välitä semmosista.

Tässäpä se on:

Perthin ydinkeskusta pilvenpiirtäjineen. Toisessa suunnassa näkyisi kaupungin halki virtaava Swan-joki.

Vähän yli vuosi sitten, kun sain yläasteen käytyä jatkoin Viitasaaren lukioon. Muutos oli raikas tuulahdus pitkästä aikaa jo rutiiniksi muuttuneessa koulunkäynnissä. Mutta teini-ikäisellä ihmisellä on kuitenkin aina yksi ongelma. Ongelma on se, että vaikka sitä ei itselleenkään tunnustaisi, asioista tulee tylsiä. Tuttuja asioita luulee arvostavansa, mutta oikeasti niihin vain tottuu ja murrosikäiselle pojalle se, että johonkin on tottunut tarkoittaa sitä, että se on vanhaa ja tylsää ja täytyy kokea heti jotain uutta ja mahtavaa, koska kohtahan sitä ollaan jo täysi-ikäisiä ja tylsiä ja vastuuntuntoihisa ihmisiä. Todellisuushan on se, että kiire ei ole mihinkään ja asioita ehtii kokemaan kyllä läpi elämänsä, mutta silloin tuntui siltä, että Viitasaaren tuttuun ja turvalliseen kotoisaan pienen kaupungin meininki oli todellakin tylsistynyt. Kaipasin jotain järisytävää ja oikeastaan vain odotin, että pääsisin muuttamaan johonkin suurempaan kaupunkiin käymään kouluja ja tapaamaan tuntemattomia ihmisiä syksyisillä kaduilla.

Olikin siis selvää, että kun kuulin mahdollisuudesta lähteä Rotareiden kautta vaihto-oppilaaksi jonnekinpäin maailmaa, kiinnostuin heti. Pari kolme viikkoa mietin olisiko minusta johonkin niin suureen ja kuinka pitkältä vuosi jossain kaukana tuntuisi. Muuttuisinkohan paljon ja entä jos en pitäisikään siitä yhtään. Takaraivossa kuitenkin kolotti tieto siitä, että tätähän sitä oli odotettu ja nyt se olisi mahdollista. Tuntui siltä, että jos en hakisi vaihto-oppilaaksi olisin jänistänyt jostain, josta olin kuitenkin haaveillut kauan aikaa. Päätin siis, että hakisin vaihto-oppilaaksi. Vanhemmille puhuin vasta, kun olin muka aivan varma, että pystyisin siihen. Heiltä vastaus oli, että rahaa on laitettu turhempaankin ja jotenkin he ymmärsivät, mitä lähtisin maailmalta hakemaan. Otin yhteyttä Antti Hiltuseen ja rattaat lähtivät pyörimään. Viimein minut valitiin Viitasaaren Rotary klubin vaihto-oppilaaksi.

Seuraava puolisen vuotta menikin sitten jännittäessä ja hikoillessa. Öitä tuli valvottua ja kädet tärisivät. Kaikenlaista paperityötä oli suuntaan jos toiseen. Tässä vaiheessa eteen tuli esimerkiksi maan valinta. Eli minne haluaisin lähteä vuodeksi vaihtoon. Sitäkin olin miettinyt ja päätynyt siihen tulokseen, että Englantia puhuvaan maahan tahdon, mutta en tahdo Isoon Britanniaan saatika Amerikkaan. Sen jälkeen ei vaihtoehtoja montaa olekaan, mutta kaikkai jäljelle jäävät maat ovat hyvin mielenkiintoisia. Viimein päädyin valitsemaan kohteekseni Australian, jonne viimein pääsinkin. Australia on se maa, joka on silloin tällöin televisiossa ja sitä miettii, että onkohan tuota oikeasti olemassakaan. Lisäksi Australia on niin kaukana, että sitä on mahdotonta käsittää. Jollakin tapaa Australia oli kiehtonut minua aina. Viimein kuulin, että pääsisin Länsi-Australian pääkaupunkiin Perthiin. Olin aivan innoissani.

Heinäkuun kahdeskymmenesseitsemas päivä, H-hetki koitti. Kaikki oli lähtöitkua vaille valmista, mutta en osannut oikein sitäkään tirauttaa, kun tiesin, että edessä olisi jotakin aivan varmasti ikimuistoista ja upeaa. Lentokentällä odottikin valtava joukko vaihto-oppilaita, jotka olivat aivan samassa tilanteessa, kuin minä. Kaikilla oli edessä vuosi jossakin täysin tuntemattomassa ympäristössä ennalta tuntemattomien ihmisten kanssa ja kukaan ei oikein tiennyt pitäisikö itkeä vai nauraa. Minä yritin pitäytyä siinä, etta nauran nyt ja itken sitten joskus. Lentokentällä oli paljon aikaa tutustua muihin oppilaisiin ja heti tunsi kuuluvanssa joukkoon.

Australiaan ja Uuteen Seelantiin lähetettiin Suomesta 26 oppilasta. 22 tyttöä ja neljä poikaa. Kuitenkin ennen Päämäärään pääsemistä meille oli järjestetty muutaman päivän pituinen leiri Singaporessa. Tämä tarkoitti sitä, etta Asuimme eräässä hotellissa keskellä kuumaa ja kosteaa kaupunkia ja meitä kuljeteltiin busseilla ja veneillä ympäriinsä näkemään ja kokemaan mitä kummallisimpia asioita. Tutustuimme myös paremmin toisiimme ja muutamista oppilaista sain varmasti hyvin pitkäaikaisia ystäviä. Singapore oli mainio kohde leirin viettämiseen, sillä se on hyvin kehittynyt, mutta turvallinen kaupunki. Kaikki on halpaa ja ruoka on hyvää ja sitä on jokaiseen makuun. Siitä kuitenkin täytyy varoittaa, että aasialaiset omaavat hyvin omalaatuisen maun jälkiruoan suhteen, eli oma henkilökohtainen mielipiteeni on se, että kannattaa pitäytyä tutuissa ja turvallisissa jäätelöissä ja leivoksissa ynnä muissa, vaikka pääruoan voikin tilata täysin sokkona. Tähän mielipiteeseen voivat varmasti yhtyä kaikki vaihto-oppilaat, jotka maistoivat eräässä ravintolassa tilaamaani merkillistä soppaa.

Sitten se alkoi. Vaihtovuosi. Kaikki lähtivät omille teilleen. Se on kova juttu tällaiselle nuorelle pojalle, kun huomaa kuinka kaukana kotoa sitä onkaan. Kulttuuriltaanhan Australia on länsimainen, eli valtavia eroja ei ollut. Perus elämässä pärjäsin siis hyvin, mutta olin valtavan yksinäinen. Tämähän on täysin ymmärrettävää, sillä Australialainen Rugbystä, Kriketistä ja surffaamisesta, kun Suomalainen puhuu saunomisesta, mäkihypystyä ja jääkiekosta. Tällaisessa tilanteessa kumpikaan ei tajua yhtään mitä toinen puhuu ja keskustelu jää melko lyhyeksi. Erilaisessa ympäristössä kasvaneet ihmiset käyttävät ympäristöstä opittuja ilmaisuja ja asioita kuvaamaan ja auttamaan jutunkertomisessa ja silloin, kun kaksi eri puolilta maapalloa olevaa henkilöä yrittävät keskustella aiheesta kuin aiheesta, on se ainakin aluksi hieman vaikeaa. Australian aksenttikin oli hassua kuunneltavaa noin kuukauden ennen kuin sitä kunnolla oppi ymmärtämään. Itselläni oli muiden mukaan Amerikkalainen aksentti, joka johtunee elokuvista ja televisiosta, jotka ovat pääosin amerikan englantia.

Ensimmäisen kuukauden aikana oli muutenkin vaikeata, kuin vain kommunikoinnin puolesta. Yllätyin täysin siitä, kuinka vaikeaa olikin tuntea olonsa kotoisaksi tuntemattomasssa ympäristössä ja ihmettelin, kuinka yksinäiseksi itseni tunsin. Olin ennen lähtöäni lueskellut kaikenlaisia tekstejä vaihto-oppilaista ja heidän kokemuksistaan ja suurin osa on on ollut todella onnellisia ensimmäiset kolme kuukautta ennenkuin koti-ikävä ja vaikeat asiat kohdataan ja sitten onkin todella vaikeaa, kunnes he pääsivät vaiheesta yli ja tunsivat olevansa kotona siellä missä olivatkaan. Minulle kuitenkin kävi toisin.

Ensimmäinen kuukausi oli vaikein. Huomasin, että vaikka luulin arvostavani itsestäänselvyyksinä pitämiäni asioita kotona, en oikeasti tajunnut yhtään kuinka paljon ne minulle merkitsivätkään. MInulla oli myös kova koti-ikävä ja kaikki mitä tein tuntui olevan todellisen työn takana. Tuntui, että halusin lopettaa koko homman ja palata kotiin, mutten uskaltanut tunnustaa sitä kenellekkään. Aluksi en edes itselleni. Opin kuitenkin monia asiouta itsestäni ja sitä tulin tänne oikeastaan tekemäänkin, oppimaan sen, kuka oikein olen.Huomasin murehtivani aivan turhiaja päätin, että mietin näitä asioita seuraavan kerran kolmen kuukauden päästä. Asetin myös kolmen kuukauden päähän sen ajan, kun minulla olisi kavereita tai kenties edes yksi ihminen, jota voisin kutsua ystäväksi. Tällaisen pisteen asettaminen jonnekin tulevaisuuteen helpotti kovasti. Jotenkin tuntui, että siihen mennessä asiat ovat alkaneet jo luistaa ja kaikki on kohdallaan.

Parikymmentä kilometriä rannikolta sijaitsevalla Rottnest saarella nautittiin riutalla sukeltelusta ja kauniista rannoista.

Vaihto-oppilaanahan minä periaatteessa tulin tänne käymään koulua. Onnekseni koulu täällä on minulle hyvin helppoa, koska painotus tuntuu olevan täysin toisenlainen, kuin Suomen lukiossa. Täällä koulu keskittyy hyvin paljon siihen, että oppilaat oppivat kunnioittamaan auktoriteettejä ja olemaan hyvätpaisia nuoria ihmisiä. Opettajia täytyy puhutella korrektisti ja koulupuvun käytössä on tiukka koodi, jota on noudatettava, tai ei hyvät heilu. Oppilaiden asenne itse koulutyötä kohtaan on kuitenkin heikko ja työt tulevat tehdyksi silloin tällöin. Aineisiin kuuluvat muumuassa puutyöt, ruuanlaitto ja tekstiilityöt. Koen koulun olevan hyvin lähellä sitä, mitä yläaste oli siellä kotona. Jotakin, mikä on pakko tehdä, että pääsee mihinkään, eikä jotain, jota tehdään omasta vapaasta tahdosta, jotta päästäisiin sinne, minne halutaan. Löydän täältä koulusta monia hyviä asioita ja ideoita, mutta jotkin asiat ja tavat tunnen myös vaikeina, kuten esimerkiksi juuri sen koulupuvun, mutta koulu on mutkatonta ja pystyn osallistumaan tunneilla siinä missä muutkin oppilaat.

Sitten se kolme kuukautta oli mennyt. Olin unohtanut turhat murhetimiset ja oikeastaan olin hyvin onnellinen. Koulussa minulla oli hyvä ryhmä kavereita ja ystäviä ja pikkuhiljaa he alkoivat pyytämään minua mukanaan kaikenlaisiin koulun ulkopuolella tapahtuviin asioihin. Tunsin ympäristön ja osasin elää itsenäisesti. Kävin silloin tällöin junalla kaupungissa ja osasin käyttää muutakin julkista liikennettä. Olin tutustunut monista musita maista tulleisiin vaihto-oppilaisiin ja tullut heidän kanssaan hyviksi ystäviksi. Minulla oli siis elämä täällä. Olin päässyt vaikean ajan ylitse ja nyt osasin nauttia elämästä ja olin hyivn onnellinen päätöksestäni lähteä vaihto-oppilaaksi.

Australialaista joulunviettoa Cottesloe-beachilla.

Nyt asun täällä jo kuudetta kuukautta. Kaikenlaista olen kokenut ja asunut yhteensä kolmessa eri perheessä ympäri kaupunkia ja sen lähiöitä. Perth on oikein leppoisa puolentoista miljoonan ihmisen kaupunki, joka sijaitsee rannikolla niinkuin suurin osa Australian muistakin kaupungeista. Vaikka Perth onkin maailman eristynein pääkaupunki, on täällä oikein mukavasti ihmisiä aasiasta ja muualta ympäri maailmaa. Ainoa ongelma on se, että jos haluaa lähteä käymään jossakin, on ajettava monta tuhatta kilometriä ja sitten voi antaa periksi, ajaa takaisin ja lentää lentokoneella. Monet täällä asuvista ihmisistä eivät ole itärannikolla saatika sitten muualla Australiassa koskaan käyneetkään juuri välimatkan vuoksi.Perth on kyllä hieno kaupunki ja mukava paikka elää. Kengurut hyppivät golfkentillä ja delffiinit meressä. Surffilaudat kainalossa ihmiset kipittävät rannalle joulua viettämään ja aboriginaali soittaa didgeridoota kadun kulmassa. Jotenkin tämä on juuri se järisyttävä muutos, mitä lähdin hakemaan ja nyt tiedän, että juuri tätä tarvitsin ymmärtääkseni, että ei minulla Viitasaarelta kiire mihinkään ole.

LOPPU!

niin siis jotenkin tuntuu niinkun tossa ois semmonen surullinen sävy, vaikka oonkin täällä ihan täpinöissäni ja innoissani. Ajattelin ensin kirjottaa semmosen ihan humputtelujutun, jossa kertoisin miltä täällä näyttää enkä ollenkaan miltä jutut tuntuu, mutta sitten jotenkin aikaa kulu ja ne aikasemmat jutut oli jotenkin ajankohtasia sillon joskus kun ne kirjotin ja sitten kun ei maili toiminu ni aikaa kulu ja seuraavan kerran kun edes muistin koko jutun oli jo kaikki siinä vanhaa ja sitten viimein tuli tuommonen. Kertokaa kaikille, että oon innoissani täällä enkä pahalla päällä. Jotenkin vaan tossa käy ilmi, että vaikealta tuntu ja vaikealta tuntu. Hittolainen. onkohan tuo liian suruisaa settiä. Ihan sama.

Hän ei välitä.

Hieno asenne tuo hän ei välitä asenne ja vaihto-oppilaan elämään täydellisesti suunniteltu. Toimii kyllä kaikissa muissakin elämätyypeissä melko mutkatta, mutta vaihto-oppilaana, kun ei tarvitse tähdätä minkäänlaisiin tuloksiin koulutuksessa ja voi muutenkin tehdä juuri sitä mitä haluaa yhden vuoden, hän ei välitä -asenne on juuri oikea tapa kokea kaikki se. Jotkut välittää ja sitten välittäminen johtaa odotuksiin ja odotukset johtavat useammin pettymyksiin, kuin se, ettei odotuksia ole laisinkaan, eli hän ei välitä -asenne on onnellisen ihmisen asenne. Voi että miten on kivvaa.

Kameraan ostin infrapunafiltterin ja tänään sieltä kaupasta soitettiin, että tilaus oli tullut ja huomenna sinne kipasen hakemaan herkut pois. oijetta. Pitää nyt vähän kokeilla ja katsoa, kuinka kovat infrapunan pois suodattajat on d50:ssä kennon edessä sisäänrakennettuina ja toivottavasti ei aivan valtavan vahvat ole, että saan edes jonkinlaista jälkeä. Seuraavaan postiin laitankin sitten pirusti kuvia, mitä täällä on tullu oteltua.

diundaun. Nyt kuitenkaan en viiti kauempaa koneella vätystellä eli lähden pois tästä johonkin elämään. Perheen kanssa alan jo pikkuhiljaa pärjäämään ilman ihmettelemisiä.

2007-01-18T05:02:00.000-08:00

BIUMBAUM!

Aivan sata kilometriä taas viime postista antakaa anteeeks!

Noniin. Muutin uuteen perheeseen ja kävin viikon tuolla 450km päässä olevassa pikkukaupungissa, Geraldtonissa asumassa edellisen perheen tytön kanssa, koska sen isä asuu siellä ja tyttö palasi aivan vasta Sakstasta. Se oli siellä vaihdossa.

Kerron Geraldtonin reissusta myöhemmin kuvien kera, mutta nyt en voi kuvia laittaa, kun on niin ilta, että otan kohta unta.

Uusi perhe on taas aivan uudessa ympäristössä ja tällä kertaa on aika vaikea päästä kaupunkiin. Bussi menee kilometrin päästä kerran tunnissa ja toinen bussi menee puolen kilometrin päästä juna-asemalle sillon tällön. Mutta muutaman kerran myöhästyttyäni opin ajat, jollon pitää lähteä kipittämään, että kerkeää pysäkille. Siitä on sitten semmonen lähemmäs puoli tuntia ja päästään kaapunniin. Eli suht helppoa silti.

Siis tärkeät jutut ensin: Täällä on uima-allas. Eli takapihalla on allas, jossa oon polskinu melkeimpä jokapäivä ja onhan se mahtavaa kyllä. Kun asteet hyppii siellä 40 ni on se mahtava siihen löllähtää altaaseen. Kookaburrat huutaa joka paikasa ja hyökäilee siinä veden pinnalla lenteleviin hyönteisiin niin, että saa olla varovaisena siinä, koska ne on aika suuria lintuja ja nokka on ainakin kookas. Kerran semmonen varis mua suihkas tukkaan ja siitä lähtien on ollu tavotteena pitää linnut pois päästä. Ne ei kuulu sinne.

Uudessa perheess on vanhemmat ja kaks lasta kotona. Kolmas lapsi lähti Japaniin vaihtoon. Se oli ainoa perheen suht normaali henkilö. Hostveli on hyvin nörtähtävä hartiaton kaveri, joka pelaa päivät pitkät nintendoa ja lukee mangaa. Hyvä puolihan siinä on se, että sillä on nintendo wii, mutta silti se on vähän semmonen kuiva kaveri. Se on 21 ja työskentelee apteekissa. Hostsisko on varmaan siinä 19 vuotta, mutta tyhmä, kun saapas. Uskon, että se on jotenkin jälkeenjäänyt jostain syistä, joihin se ei itse voi vaikuttaa. Niin tyhmä se on. Eli en halua alentaa sitä tai olla muutenkaan suvaitsematon, mutta uskon, että asian on niin. Aluksi luulin, että se vaan näytteli semmosta roolia ja oli hauska, mutta sitten parin kolmen päivän jälkeen aloin pääsemään kärryille, että tässähän ollaankin aivan tosissaan. Nyt osaan jo selittää sille jutut niin, että tiimi toimii ja saadaan palautetta.

Hostäiti työskentelee opettajana jossakin. En tiedä minkä ikäisiä lapsia se opettaa tai mittä, mutta opettaja se on. Oikein mukava nainen, mutta jotenkin siinä kun aletaan keskustelussa pääsemään vauhtiin ja mä letkautan jonkun tyhmän vitsin ni se ei tajua sitä vitsiksi. Sitten menee hetki, että mä tajuan, että se ei tajunnu sitä vitsiksi ja sitten pitää sanoa, että niin se oli vitsi. Eli siltä puuttuu semmonen absurdin huumorin taju.

Hostisä on töissä jossakin valtion jutussa. Se on semmonen mies, joka yrittää kokoajan etsiä musta semmosta asiaa, jolla se vois mua sitten piikitellä. Sitten kun vitsailen jotakin ja mun vitsit aina loukkaa mua ihteäni ni sitten se heti piikittää niihin juttuihin ja ei tajua, että ne on vitsejä. Sitten musta tuntuu hölmöltä olla siinä, kun se yrittää olla vittumainen. Se on kauhean ilkeä perheelleen ja jotenkin semmonen aika munaton hahmo. Sitä on vaikea kunnioittaa semmoisena auktoriteettina, kun ehkä pitäisi, mutta olkoot.

ELi perhe ei vaikuta nyt alkuun kauhean mahtavalle, mutta en lannistu vaan kattelen ja maistelen. Saa nähä miten jutut alkaa lutviutumaan. Vaikka tuliskin olemaan vaikeata ni silti oon Australiassa ja nyt on jo kavereita ja kaikkea ni ei ne saa tätä minulle pilattua. Helppoa mulla tulee olemaan täällä, koska nää oli ihan innoissaan, kun mä jouduin tekemään niin paljon töitä, kun jouduin tiskaamaan. Sitten tiskasin ja hostisä tuli kettuilemaan, että varmaan nyt vituttaa, kun laitettiin sut hommiin. Minä vaan mietin, että ihme hommaa, kun tsikaaminenkin on nuin iso ja vaikea juttu mukamas. Edellisessä perheessä tiskasin melkein aina. Ja kokkasin ja kaikkea. Täällä ei tykätä mausteisesta ruuasta ni ei nää varmaan halua mua kokkaamaan.

Eli siis nää luulee, että oon työmäärän kanssa pulassa, kun tiskaan kerran viikossa ja pesen omat pyykkini, mutta tosiasiassa oon ihan rentona ja onnellisena pakettina täällä vaan. Eiköhän täällä pärjätä ja vaikka tää onkin aika negatiivinen posti ni täällä Austraalian päässä on kuitenkin hyvin positiivinen kaveri.

Kirjotan ylihuomenna vissiin Geraldtonin reissusta, että saatte ihmetella ja sit laitan kuvia sun muita.

2006-12-29T05:35:00.000-08:00

nyt on ollu blogi päivittämättä vuosituhansia. PItää kirjottaa pitkästi.

toivottavasti muistan kaiken.
Alkukevennys: kurlutteleva lintu

Australian kesä on kuumenemaan päin ja asteet hyppii jo lähellä neljää kymppiä. Alle kolmenkympin mennään harvoin. Hiki virtaa ja liha tummuu nimittäin. Kohta vanhat vaihtarit lähtee kotiin ja tulee uusi satsi eteläiseltä pallonpuoliskolta. Odotan uutta satsia kovasti. Haluan tulla niitten kansa hyväksi ystäväksi ja olla tukena. En tiedä olenko vaan höppänä vai olivatko nämä nykyiset jotenkin aika valju tuki sillon, kun me tultiin. Varmaan se on vaan minä, kun oon tottunu semmosiin hienoihin ystävyyksiin siellä kotosalla. Täällä sanotaan, että on mahtava kaveri, kun tapaa toisen kerran viikossa ja puhuu säästä. huhhuh.

Muutama viikko sitten sain KAMERAN! siis nikon d50 päjähti postilaatikosta syliin ja olin aivan ällikällä lyöty. Zoomiobjektiivin siihen voisin vielä hommata, mutta niinhän se on, että ihminen tekis kaikenlaista, jos olis rahaa. Olin sitten kuvailemassa läheisen lammen rannalla auringon laskua ja öistä kaupungin siluettia, kun yhtäkkiä tuli puhelu. Otin puhelun. Puhelu sanoi, että se on Chris from South Africa ja että se haluaa mut mukaansa, kun menee asumaan rannikolta parinkymmenen kilometrin päässä olevalle Rottnestin saarelle. Puhelu sanoi, että sen hostäiti on Rottnestilla matkaoppaana ja siksi siellä on kaikki maksettu ja minä olin ainoa vaihtari, joka ei ennen ollut käynyt siellä. No sitten puhuin omille hostvanhemmilleni ja parin päivän päästä olin lautassa, jossa luki, että Rottnestille.

Rottnest on hyvin kuuluisa matkakohde ja sieltä löytyy aivan mahtavai rantoja ja kauniita maisemia. Rottnest on myös se paikka, missä ihmiset on kokoajan humalassa ja huutavat niskat kekassa kaikenlaista rivoa ja välillä muutakin. Rottnestille ei hyväksytä autoja yksityiskäyttöön vaan ainoat autot, mitä siellä huristaa ovat huoltotarkoituksiin. Siellä siis kaikki menee pyörällä joka paikkaan ja mun mielestä se olikin oikein mahtavaa. Ajoinkin siellä vähintään 12kilometriä päivässä. Olisin ajanut enemmänkin, mutta Chris ei jaksanut koskaan tehdä mitään ja änisi, että ei enempää, Minä olin ihan taivaissa ja mietin, että tämä on minun unelmaa.

Chrisin hostisä on kova kalamies ja tiesi kaikki parhaat kalapaikat. Sillä oli onget ja kaikki vehkeet. Ajettiin pyörillä johonkin ihme mutkaan ja käveltiin ihme puskan läpi johonkin kalliorannalle ja käveltiin pitkästi riutalle polvia myöten mereen seisomaan ja kalastettiin riutan reunalta. Saatiin paljon silliä ja kaikkia pieniä kaloja. Tai pieniä ja pieniä... semmosia, että Suomessa, jos sais semmosen ahvenen ni olis ihan onnensa kukkuloilla, mutta meressä on paljon suurempiakin kaloja. Kaikki syötävät kalat oli aika tylsän näkösiä verrattuna siihen mitä sieltä välillä tuli. Eli syötävät oli harmaita ja normaaleita ja sitten oli kaikkia ihmeellisiä punaisia ja värikkäitä kaloja, mutta niissä oli joko jotakin myrkkyä tai liikaa ruotoja ja ne heitettiinkin takasin. Yhellä kertaa käveltiin semmosen riutta"sillan" päähän oikein pitkälle sinne merelle ja ihan siitä kuuden metrin päästä ui kolme villiä delfiiniä. Näin delfiinin myöhemminkin, kun uitiin semmoisessa poukamassa, mutta se oli tosi kaukana. Sillä kalastuskerralla siihen ihan meidän taakse lensi pelikaani ja minä sain kalan ja se pelikaani hyökkäs mun kimppuun ottamaan sitä kalaa. Menin ihan kauhusta sekasin ja mätkäsin sitä vavalla ja sitten sen pysy kauempana ja otti kalat vaan, jos sille heitti niitä ja so se tuli liian lähelle sen sai kauemmas, kun potkas vettä sen päälle.

Sitten siinä riutalla seisoessa tuntu semmonen kumma paine nilkassa ja luulin, että siinä on jotain merilevää, kun kuitenkin seisottiin reisiä myöten meressä ja katsoin alas niin mun jalan ympäri oli kietoutunut mustekala. Voi kauhea, kun pelästyin sitäkin. Se on nimittäin niin, että kun suomalainen näkee mustekalan jalkansa ympärillä, ei ekana tule mieleen, että tuohan on vaan mustekala ja , että eihän se voi mulle mitään pahaa tehdä. Ensimmäinen ajatus menee näin: AAEERRGHAJR*W!A!!!!!? ja toinen ajatus menee, että ei herranjumala, siinä on silmä ja lonkeroita!!!!!setappaa minut!!. Ja siinä vaiheessa on jo riehunut ja pomppinut niin, että se mustekkala on jossain rytyssä ja kyrtyssä ja miettii, että mitä ihmettä tapahtui. Chrisin hosisä otti puukon ja sitten me piiritettiin se mustekala ja se tappo sen. Se leikkas siitä sen pääösan pois ja jäi vaan semmonen rinkula, mistä lähti lonkerot, jota sitten rannassa mätkittiin kallioon niin kauan, että lonkerot ei enää tartu mihinkään ja sitten se paistetaan ja syyvään pois. NAM.

iltasin kalastettiin sitten siitä Rottnestin lauttalaiturilta ja ei sieltä oikein saatu mitään, mutta sitten mun ongen kimppuun kävi semmonen kummallinen mölli, joka ei millään meinannut pysyä siinä kiinni. Sain sen kuitenkin muutamaksi hetkeksi pinnan yläpuolelle ja sehän oli kalmari. Semmonen pikkunen ihme muljukka ja se suihkautti oikein musteet ja kaikki siinä pinnassa. Onneks se kuitenkin osotti eri suuntaan ja musteet meni hukkaan. Chrisin hostisä laitto omaan onkeensa kalmarin kalastuskoukun, eli semmosen häijyn näkösen pelin, jossa on kaks ryhmää koukkuja, jotka osottaa kaikkiin suuntiin ja minä nostin oman syöttini pois vedestä ja laitettiin se häijy aparaatti sinne veteen ja se kävi heti se kalmari siihen kiinni. Se grillattiin seuraavana päivänä lounaaks, sitten, kun oli puristeltu ja pesty siitä musteet pois.

Rottnestilla asuu tuommonen kummallinen elukka, kun quokka. Quokat on pieniä suunnilleen kissan kokosia kengurun sukulaisia, jotka pomppii ympäriinsä ja niitä on saarella aivan mielettömästi. Ihmeellistä on kuitenkin se, että Quokkia ei tavata muualla. Tai kuulin, että etelässäpäin on joku toinen saari, jolla on pieni quokkakanta, mutta muualta ei sitten kyllä löydy yhtään. Quokistä tuli heti mun lempielukoita, kun ne vaan näyttää niin höpöiltä, ettei oo mitään rajaa. Niille ei voi syöttää mitään, kun niille tulee ripuli ja ne kuolee. Sitten ne vaan menee joka paikassa ja yks tuli meidän bungalown sisäänkin. Sitten ihmeteltiin, että miten helkutissa sen saa pois, kun niiden nostamisesta saa sakkoja ja ne on muutenkin kauhean suojeltuja elukoita.

Quokista rottnest on saanut nimensäkin. Hollantilaiset, kun tulivat tänne niin luulivat quokkia ylisuuriksi rotiksi ja kutsuivat saarta sitten rotanpesäksi, eli Rottnestiksi.

Snorklailtiin myös riutoilla ja kaikenlaisia kaloja ja koralleja näkyi. Pallokaloja ja kissakala ja ihan kaikkea hurjaa. Aivan mahtavaa. Jotain aivan mieletöntä koko Rottnest. Makso mulle nolla rahaa ja vaikka oliskin maksanu ni yheksän hengen bungalown saa vuokrattua kolmekymmentä euroa yö.

Kävin myös tästä Perthistä etelään tai varmaan itään tai johonkinpäin olevalla valtavalla alueella nimeltä Swan Valley. Swan Valleyssä kasvatetaan valtavasti viiniä ja siellä on huikeita viinitarhoja ja jos ostatte Länsi-Australialaista viiniä on aika kova todennäköisyys, että se tulee swan valleyn tarhoista. Muutama kuva:

Austraalian joulu oli KUUMA!. siis oikeasti oli todella kuuma. Ilmastointi oli rikki ja lämpötilat pomppi 37 celsiuksessa. huhui. ja Täällä mun hostkotona kävi kauheasti vieraita. Täällä vietetään joulua 25. päivä. Tai sillon avataan lahjat ja syödään hyvin. Ja onhan se loogista, kun joulupukin on kerettävä kuitenkin joka paikkaan ni onhan se hyvä Suomesta alottaa 24. päivä ja sitten tulla Australiaan 25. Eli aamulla herättiin ja syötiin maukas kananmuna pekoni, paahtoleipä ja papu -aamiainen ja sitten röhöteltiin ihan omassa rauhassa ja toivoteltiin hyviä jouluja ja minä seisoin keskellä katua ja mietin, että ei helevetti tämä on muuten joulu ja papukaijat lenteli ja palmut huijui. Päivällä availtiin lahjat ja sitten tuli Hostisän suku kylään ja syötiin koko ilta herkkuja. Oli naudanpaistia, kalkkunaa, mustekalaa, lohta, simpukkaa, katkarapuja, semmosta hummerin sukulaista, mitä kalastetaan täällä, salaatteja ja kastikkeita ja perunoita ja kaikkea. Söin hyvin ja oli mukavaa.

Seuraavana päivänä tulikin sitten hostäidin suku ja otettiin uudelleen, mutta syötiin ruoka lounaana illallisen sijaan. Tuli siis syötyä aivan mieletön määrä ruokaa kahden päivän aikana. NAMhuh. Käytiin sillon 26. myös parilla rannalla kattomassa, miten monet täällä juhlistaa jouluaan. Otin muutamat kuvat, että näätte miten joulu täällä onkaan.

Sain kauheasti lahjoja. Oon siis ollu erityiskiltti. Jeejee. Sain pari suomipakettia, jotka oli mahtavia. Niissä oli Suomen karkkeja jotain suomalaisia lehtiä, et on suomea luettavaksi. Sitten oli myös marimekon paita. Se on semmonen mustavihreä. Tosi mahtava. kiitos orimattilan pukille siitä. Sitten sain katutaidekirjan, jossa on valokuvia graffiteista ja muusta katutaiteesta kaikkialta ympäri maailmaa. Se oli semmonen kirja, jonka meinasin ostaa ite jo aikasemmin, mutta sitten sainkin sen joululahjaksi. Siellä on muutama oikein tosimahtava tekijä ja eihän siinä sillon. Sitten sain A3 kokosen luonnosvihon, jossa on ruskeata paperia ja 40 lyijykynää. Sain myös vielä semmosen kalliin vesivärisetin. Eli tosi hyvät lahjat. Ei sukkia, eikä kalsareita.

Seuraavaan perheeseen muutan kuudes päivä. Kävin siellä eilen ja oli ihan mukavan näkönen paikka. Niillä on uima-allas ja sehän on pääasia eikö vaan? Vähän semmonen höpöperhe ne taitaa olla. Tai semmosia munattomia ihmisiä. Poika on semmonen hassu hartiaton nörtti. Ei tietokonenörtti vaan semmonen nörtti vaan. Se opiskelee apteekkariks ja sen kaverit opiskelee lakimiehiks. Niillä on kaikilla silmälasit ja kaikki perusnörttityypit täyttyy. Eli yks on laiha pitkä tummahiuksinen kaveri, jolla ei oo hartijoita ja yks on pieni japanilainen poika, jolla on valtavat silmälasit ja yks on lihava kaveri, joka laulaa tenorina jossain orkesterissa ja sen hiukset on punaset ja sen naama on punanen ja yks on semmonen, jolla on mustat vaatteet ja se kuuntelee tietokonemetallia. Hassuja ovat. Mutta kyllä mulla tulee siellä mukavaa olemaan, siitä ei oo huolta ollenkaan. Sitä oppii viihtymään kaikkialla, kun vaan asennoituu ja osaa katella tilanteita vähän arvioiden.

Kirmaan nyt unten maille, mutta kirjotelkaa kommentteja ja toivottavasti vielä jotkut lukee tätä, kun oon aika kauan ollu kirjottamatta.

Uudistin valouvagalleriani kokonaan. Otin vanhat huonot pois ja muokkasin parhaat uudestaan ja laitoin valtavan möjäyksen uutta kampetta sisään.
http://www.jkemppainen.com/antti

Oon myös piirtäny kauheasti:
http://www.jkemppainen.com/antti/sketchbook

-Heippa ja hyvää uutta vuotta!

loppukevennys: mököttävät linnut

nam

varmaan kauheasti kirjotusvirheitä, kun ei oikein tuu suomea kirjotettua ja kirjotan tätä aika myöhällä.. olokoot.

2006-12-07T22:42:00.000-08:00

Musculoeseria saa kayttaa ihan missa vaan millon vaan.

Oon kauheesti yrittany ostaa kaikkia lahjoja ja kaikka, kun ne pitas nyt lahettaa, jos meinaa jouluks niita sinne suomeen haluta, mutta vitsi, kun kaikki paikat on ihan turistihompotysta taynna. Huhhuh.

Ootte ihanoita ja kaikkea, mutta ma en voi nyt enempaa humputella tassa, kun oon kalliissa internetkahvilassa.

Torakka naky autotallissa taas ja en oo menny sinne sen jalkeen. perhana sen kanssa.

Hojohojo!

2006-12-01T22:19:00.000-08:00

Kirjottaisin vaikka mita, mutta ei oo internettia hostkodissa enaa, koska niiden tietokone pyoritti semmosta kayttojarjestelmaa, kun Microsoft Windows. Eli kone kuoli ja modeemi on aivan sekasin, eika hyvaksy mun konetta nettiin. Hajottaa, koska voisin teha kaikkea heleposti, jos olis omassa koneessa yhteys, mutta nyt ei oo.

Kuumaa on ja kaikilla on ollu syntymapaivia ja oon ollu sitten siella niitten kanssa.
Jussilla oli synttarit kanssa. onnet.

Oon muitten ihmisten kotona nyt kirjottamassa ja en viiti kauaa jaavastella. eli muikuloida. Puhelin loyty ja sain sen takasin ja nyt on mukavata, kun voi kayttaa sata dollaria vaikka ruokaan. nam. maahanmuuttajien ruokiin.

Torakkaa ei oo nakyny, mutta autotallissa liikkuessa oon silti semmosessa ninjamoodissa ihan kaiken varalta.

Joulu on tulossa, mutta palmut huituloi ja pelikaanit lentaa, eika siis tunnu kauheasti joululta yhtaan, mutta kylla tama nyt taman yhen kerran kestetaan ihan just ja just. haha. hajotkaa pakkaseen. EIhan teilla oo ees pakkasta viela. hajotkaa kylmaan ja markaan touhuun. Mutta kirjotan joskus enemman, jos paasen johonkin nettiin.

HEIPPA!

2006-11-22T05:31:00.000-08:00

No olikin 21. pva, mutta silti on melko vahan aikaa. Kaks viikkoa. Mutta tuo on kuitenkin jotenkin realistisempi aika. Saisi olla enemman, mutta jos ei muutosta tule niin paasen ainakin jetlagista parissa viikossa. Tai paasin tanne tullessa. Sinne Suomeenpain ajellessahan se on vaan hyvaksi, etta illalla nukuttaa ja aamulla heraa.

Autotallissa on jaakaappi, jossa on limutolkkeja tuhansittain ja jaateloa. Siella on myos kaljaa. Se on semmonen herkuttelukaappi. Sitten menin sinne ottamaan jatskia, kun hostvanhemmat sano, etta ota poika jatskia ja kun menin autotalliin meinasin kuolla. Sen tiedan, etta autotallissa on redback hamahakkeja, mutta ne vaanii kaikissa varjoissa ja juttujen takana, eli kun vaan on avoimilla paikoilla ja haipyy nopeasti, ne ei tapa ihan heti, mutta tanaan kohtasin semmosen kymmenen viiva kakstoista senttisen koppakuoriaisen. Varmaan torakan siina seinalla ja sitten olin ihan kauhuissani, kun se oli jotenkin niin iso ja ihan siina naaman vieressa. Heittaannyin herpaantuneeseen tilaan ja just sillon se torakka tai mika lie levitti siipensa ja lenti ihan siita mun paan vieresta ja osu mua kateen ja meinasin kuolla.
Ihan kauheata. Tulin pois autotallista ja unohin valot paalle. ..kohta pitaa menna ottamaan ne pois. Se otus on varmaan jo jossain, mista se ei heti kerkea mun kimppuun.

Puttaan nettisivut on kommeet. Niita oon ihastellu jo aikasemminki. valtteri niin kerta. Ja meressa on kauheita virtoja ja meinasin kuolla siellakin, kun riehtaannuin johonkin vesien vietavaksi. Kokoajan vaan pittaa johonkin riehtaantua ja melkein kuolla. Varsinaista. vetelen turpaan niin, etta kusi tippuu, jos viela meinaan kuolla koko ajan.

2006-11-22T03:26:00.000-08:00

Viikonloppu meni ja mukavaa oli. Hukkasin kannykan ja kaikki rahatkin on menny. Konetta en saa nettiin ja se olis mukava saaha ni vois jotain noista luonnosvihon jutuista laitella nettiin.

Oltiin semmosella farmilla kolmen tunnin ajomatkan paassa ja siella oli hauskaa. Otin kitaran ja vahvarin mukaan ja yot lapi rokattiin vanhoja klassikoita ja tyypit oli innoissaan. Kenguruita pomppi takapihalla kokoajan ja kaikkea semmosta. Mukavata siis.

Tassa oon vaan jumitellu paivat pitkat ja piirrelly juttuja ja vesivaritussit on ihan tyhjia ja ne pitas tayttaa, muttei oo yhtaan rahaa. Piirran sitten vaan lyikkarilla ja valkosella liidulla ruskeelle paperille. Hyvaa tulee. niin ja soittelen kitaraa. Ei mitaan kummempaa. Tanaan mentiin vaihtaripoppoolla rannalle ja oltiin koko paiva kahestatoista viiteen olin. Aurinkorasva oli 50+ ja nyt odotan innolla, etta paloinko vai en. hah. Oli eka paiva, kun olin nain kauan auringossa putkeen ilman paitaa. Pakko se on jossain vaiheessa ihtensa polttaa. Sitten kun oon palanu, alan vasta ruskettumaan. Niin se on aina ollu. Melaniini kuitenkin nayttaa olevan aika vahissa meikalaisen masulla.

Sain tietaa mahollisen paluupaivani ja se olis 27. heinakuuta. Mun mielesta jotenkin aivan liian myohaan. Tuun kotiin ja meen kouluun ja oon viela ihan jetlageissa. Koulu alkaa kuitenkin usein elokuun ekalla viikolla ni mahan oon ihan hukassa. Jotenkin ahistaa kauheasti tietaa, ettei kerkea ollenkaan olemaan Suomessa ja kotona ennenkun pitaa osata taas olla oikeassa elamassa. Jotain pitaa keksia miks haluaisin menna aikasemmin, mutta tuskin naa suostuu mitaan muutoksia tekemaan. Suoraan sanottuna ihan heti pyllynreijasta koko touhu tuommoseen aikaan palata. En tiija. Tuntuu, etta en kerkea ollenkaan hengahtamaan ennenkun pitaa ruveta opiskelemaan taas kunnolla. Tuun taalta koulusta Suomeen suoraan kouluun ja periaatteessa oon siis puoltoista kouluvuotta putkeen koulussa.

Todellisuudessa mulla ei varmaan olis sen kanssa mitaan hataa, mutta nyt vaan jotenkin tuntuu kauhealta, kun koko ajan oon luullu, etta me ite jarkataan meidan paluulennot ja, etta olisin tulossa joskus heinakuun alussa tai jopa kesakuun lopuilla ja olis aikaa olla ja ihan rauhassa palata kotiin. Nyt pitaa menna jotain hypernopeutta kaikki fiilikset lapi siella ja sitten onkin koulua jo.

perhanuus.

2006-11-16T21:36:00.000-08:00

Viime postista on ainakin sata kilometria aikaa. Nyt on kirjotettava sitten ihan kaikki asiat.

Olen viimesen muutaman viikon aikana ostanu ihan kaiken, mita tarvitsen.
Pari viikkoa sitten nostin rahaa ja paatin, etta kaytan siita kaiken piirrustustarvikkeisiin ja sitten tein niin. Menin semmoseen Subiaco nimiseen kaupunginosaan ja siella oli semmonen mahtava taidekauppa, jossa oli kaikkea.
Ostin ruskean luonnoslehtion ja valkosen liidun ja lyijykynia ja mustekynan ja semmosia taytettavia vesivaritusseja. Nyt oon sit menny joka paikkaan ja piirtany kaikkea. Kohta on jo lehtio varmaan taynna. Kauhean pitka tauko oli, etten kunnolla piirtany ollenkaan, mutta nyt on hyva meno paalla ja pari sivua tulee viikossa. nam.

Viime viikonloppuna yks semmonen vanha hassu mies, kun Peter Durrant vei mua ympariinsa ja sit se vei mua tapaamaan poikaansa, joka on maailman kuulu muotivalokuvaaja ja kuvaa Italian ja Ranskan Vogueen ja semmosiin. Se on voittanu kaikkia palkintoja ja se on kauhean iso nimi taalla. Sen kanssa juttelin sitten valokuvauksesta ja photoshopin kaytosta ja applen koneista ja sit katoin vieresta, kun se teki jotain tyojuttuja ja painoin mieleeni ne paikat, mista se liiotteli sen naisen muotoja ja kaikkia muita pikkujuttuja, etta tiedan miten ne hommat tehaan. Oli oikein mukavaa ja oli tosi kiinnostavaa puhua sen jatkan kanssa ja kuulla mita se on mielta tommosista jutuista. Ite en oo koskaan studiossa kuvannu, mutta uskon, etta se olis tosi mielenkiintosta ja taysin erilaista, kun joku luontokuvaus.

Kesaloma alko tosiaan eilen. Eli keskiviikkona oli viimenen koulupaiva. Muilla on viela kaks viikkoa kokeita, mutta mun ei tarvii teha niita. Nyt on sit pari viikkoa ihan semmosta omaa aikaa. Vaihto-oppilaiden kanssa vois hommailla jotain, kun kauhean pitkaan aikaan en oo nahny niita muualla, kun siella post-officella.

Tunnin paasta Counsellori tulee hakemaan mua leirille, johon tulee muutkin vaihtarit ja siella tulee olemaan varmasti hauskaa. Se on parin tunnin ajomatkan paassa ja se on semmonen farmi. Yolla katellaan kuulemma kaikkia elukoita, kun ne tulee siihen pihamaalle taapertelemaan. Vompatit ja muut rumpulat keikulat. Ohjelmaan kuuluu jossain kaivoksessa vierailu ja lampaan keritsemista ja savikiekkoammuntaa. Sinne pitaa ottaa soitin mukaan, jos soittaa jotain ja toivon, etta yks brasilian poika tuo didgeridoonsa, etta voi treenata circular breathingia. Ite otan kitaran ja pitaa ottaa varmaan sitten vahvistinkin. Se tosin tuntuu vahan hoopolta, kun leirille on menossa, mutta niin on tehtava, kun rokki vaatii.

Taalla on helmikuussa koulun jarjestamat tanssiaiset. Semmoset niinku jenkkileffoissa on prom. Etta pukeudutaan hyvin ja sitten on bileet. Kysyin kauneinta taalta tuntemaani tyttoa daamikseni ja se suostu, etta hehheh vaan niin. Etin itelleni jostain semmosen mahtavan puvun, johon kuuluu joku punanen silkkiliina, joka menee lantion ympari ja royheloita. Pakko loytaa joku tommonen ihan kreisi seitkytalukuespanja -tyylinen puku.

Hei mutta mita sinne kaikille kuuluu? lukeekohan tata ennaa kukaan, kun en oo vuosiin kirjottanu, mutta kokeillaan nyt.

On siis marraskuu ja kesaloman eka viikko. NAM!

2006-11-04T02:36:00.000-08:00

Tool
Muse
Violent Femmes
The Killers
Peaches & Herms
My Chemical Romance
Spank Rock
Jet
Eskimo Joe
Scribe
Evermore
The Sleepy Jackson
The Herd
The Spazzys

Arvatkaas mita noi on. Ne on ne, mita ma katon helmikuun neljas paiva.

AAAH!!!

2006-10-31T05:12:00.000-08:00

Uuden perheen osotehhan on siis:

35 Ashby st.
6016 Mt. Hawthorn
Perth
Western Australia

Tota on kyselty ni laitan nyt tanne, etta on joku paikka mista loytaa heleposti.

Rotarikokouksessa puhuin kaikkea lööperttiä ja puol tuntia meni aivan siivillä. Unohin ainakin sadat asiat ja kaikkea, mutta jos tahtovat tietaa jotakin ni oonhan mina taalla ja joka tiistai oon kokouksessa, etta multahan voi vaikka kysasta jos on siita kiinni.

Taalla alkaa olemaan niin pytyn kuuma, etta huhhuh. Tai silta tuntu tanaan, kun kappailin koulusta juna-asemalle. Kuolema tulee kesalla kylla, mutta ei se haittaa, kun ei mun tarvii mitaan suorituksia sillon tehakkaan.

Hostperheessa oon autellu hostisaa, kun silla on akillesjanne poikki tai jotakin ja se on leikattu ja kipsissa. Semmonen on mukavata, kun tuntuu tarpeelliselta. Heti on enemman kotonansa.

Viime yona omassa sangyssa paatin, etta opettelen semmosen circular breathing tekniikan, joka on didgeridoon soitossa aika tarkea homma. Paatin, etta ennen, kun nukahdan, osaan sen. Sitten puhaltelin ja nyt osaan jo aika hyvin. Viikonloppuna meen johonkin didgeridookauppaan ja kysyn, voisko ne opettaa mulle kunnolla soittoa ja paljonko ne velottais semmosesta opetuksesta.

Se tekniikka on semmonen, etta pystyy puhaltamaan ilmaa suustaan tauotta, vaikka hengittaa valilla sisaan. Aika kinkkinen juttu ja multa onnistuu se kylla, mutta en oo ollenkaan varma, saanko poristua semmosta aanta, mita siihen didgeridoohon pitaa porista samalla, kun puhallan. Se taytyy testata didgeridoon kanssa.

Kaikille terveisia ja diunkkudiunkku.

2006-10-30T04:57:00.000-08:00

Noniiin!

Hostperhe vaihtui siis pikkusen yli viikko sitten, eika modeemi anna muiden, kun talon oman tietokoneen menna silla nettiin. Kirjotan sitten Aussinappiksella tan jurjuttelun.

Eka oli aika vaikeata olla uudessa perheessa, mutta nyt jotenkin alkaa sopeutumaan ja tuntuu, etta tanne kuuluu paljon enemman, kun siihen ekaan. Eka oli oikein mukava ja kaikkea, mutta tassa nykysessa perheessa naa ihmiset on normaaleita ja pystyn auttelemaan ja joudunkin auttelemaan keittiossa ja muualla. Tuntee itsensa sillalailla tarpeelliseks. Ja muutenkin tuntuu enemman kodilta, kun pitaa vahan olla hommissa mukana.

Huomenna Rotarikokouksessa pitas puhua Suomesta. Mitahan ma sanosin. Ma oon Suomen rotareista lukenu netista ja printannu semmosen pikku tekstin, etta tiedan niista jotain ja sit luin jotain numerofaktoja netista kanssa. Loput ajattelin vetaa ihan hatusta ja puhua vaan kaikesta, mika on ollu erilaista tai muuta. Eikohan se siita. Puolisen tuntia vissiin pitas puhua ja huhhuh. Voi olla, etta on hieno esitys tulossa.

Koulussa vuoden 12 oppilaat paas jo elamaan ja me ollaan nyt koulun vanhimpia. Periaatteessa se tarkottaa sita, etta me saadaan kaikki hyvat paikat lounastauolla ja valitunnilla. Koulua on jalella kaks viikkoa vissiin. Tai kolme. Sit on kokeet, joita mun ei tarvii teha ja sit on kesaloma. Koulu jatkuu sit joskus Helmikuun puolessa valissa tai jotakin. Aivan hurjaa kylla. Mielettomasti lomaa yhen vuoden aikana mulla.

Kelit on ruvennu olemaan jo useammin ja useammin kuumia ja naa paikallisetkin alkaa sanomaan, etta nyt alkaa kesakelit olemaan jo. lahella kolmeakymmenta viitta on parina paivana pomppinu jo. Kuolen siis. ja palan ja kuolen.

Uus talo on Lahempana kaupunkia, kun edellinen ja tosta ihan vieresta paasee bussilla kaupunkiin joka viidestoista minuutti. Bussimatka kestaa semmoset 20 minuuttia. Koulumatka on kauheasti pidempi ja kavelen ensin semmosen kilometrin tohon yhelle bussipysakille ja meen bussilla juna-asemalle, josta meen junalla koulun vieressa olevalle asemalle. Tanaaamuna oli itseasiassa bussi myohassa ja paasin kouluun vasta neljakymmenta minuuttia myohassa, mutta kaikki oli vaan ilosia eika valittany yhtaan.

Uudessa perheessa on mies ja nainen, jotka ei oo naimisissa. Miehella on Tytar, joka on 15 tai 16 ja poika, joka on 27. Naisella on tytar, joka on 17 ja on Saksassa vaihdossa. Perhe oli just kattomassa tytartaan ja kiertelivat euroopassa ja oli kuulemma mahtavuutta. En tieda mita tekevat tyokseen, mutta hyvin tuntuvat parjaavan.

Helmikuun 14. paiva on konsertti/festari, jonka nimi on Big Day Out. Siella on Tool, Muse ja sit kaikkia muitakin, mutta noi nyt meikalaiselle oli mainitsemisen arvosia. Liput on semmoset kuuskyta euroa, mutta onhan sinne mentava. Nam. Joskus ton festarin jalkeen alkaakin sit taas koulu. Musta se on sillai, etta seuraavana paivana ton jalkeen alkaa koulu.

testaan koodia: Äät ja ööt voi kirjottaa näin vai voiko?

kyllä voi! mutta menee tuhat vuotta, kun kirjottaa aina kaikkiin kohtiin & uml;

Oli kauhean iso vali, etten paassy kirjottamaan blogiin, kun en muistanu nimimerkkia ja salasanaa, mutta nyt taas toimii, kun tutkiskelin bloggeria ja niilla oli jarkevat systeemit.

Mita sinne kuuluu ja minkalaista siella on? Siella on kuulemma satanu luntakin jo. mahtistamakeeta.

2006-10-14T22:50:00.000-07:00

Huomenna on vielä lomaa ja sitte alkaa koulu taas. Joku neljästä kuuteen viikkoa on koulua ja sitten alkaa kesäloma.
Toivottavasti kerkeän saamaan semmosia hyviä kavereita ennen sitä tai mulle tulee aika kuiva kesä niin ilmaston, kun ihan tekemisen ja mahtavuuden kannalta. Mutta kyllä mä uskon, että se onnistuu. Se kavereiden saanti.

Ostin siis kitaran. Aika hyvään hintaan noin hyvä kitara ja ookoo vahvistin. Vahvistinhan ei ole siis vaan ookoo vaan punanen! Eli kuuma äänidemoni! Vitsi, kun lähtee tulemaan nimittäin heviä siitä. noeh.

Telestä lähtee kyllä mageet soundit ja toneputikalla voi venkslata niin, että melkein wahwahilta kuulostaa.
Se on telessä just parasta. Ja sit siinä on tiukka nasaalisoundi, normaali mahtisoundi ja pehmeä jatsisoundi samassa kitarassa ihan, kun vaihtaa mikkiä tai käyttää molempia. Hieno vehje.

Ilmeisesti ensi perjantaina tai lauantaina tulee counsellori hakemaan mua täältä mun nykysestä perheestä ja heittää mut uuteen paikkaan. Luulin, etten oo yhtään peloissani, mutta todellisuudessa oon ihan kauhuissani. Täällä alkaa pikkuhiljaa sopeutumaan tähän meininkiin ja täällä on ollu semmonen koti sillon, kun on ollut kaikkein vaikeinta. Täällä tuntuu, että kaikki on hienosti järjestyksessä ja pyörällä pääsee helposti juna-asemalle, kun pikkusen polkee ja siitä pääsee joka paikkaan. Mutta en tiedä yhtään miten sieltä uudesta kodista pääsee mihinkin. Eniten jänskättää se, miten pääse kouluun ja kuinka paljon aikasemmin mun täytyy herätä, että kerkeän. Hurr.

Viikon aikana olen käynyt monessa paikassa ja kävellyt ympäriinsä siellä.. En ole sen kummemmin mitään tehnyt, kunhan tutustunut paikkoihin ja käynyt syömässä hienoissa halvoissa paikoissa ympäri Perthiä. Kävin elokuvissa koulukavereiden kanssa ja oli ihan mukavaa, kun ne on semmosia jätkiä, joiden kanssa varmaan joskus oon hyväkin ystävä ehkä. Toivottavasti. Käytiin kattomassa Taladega Nights ja olihan se kyllä hauska. Ei se mikään hyvä leffa ollu, mutta hauskaksi leffaksi ihan tarpeeksi hyvä.

Eilen hostisä kysyi, että mitähän sitä tehtäisiin ja en keksinyt mitään ja vähän ajan päästä se tuli ja sanoi, että lähetään puskaan kävelemään. Sitten se kahteli semmosesta mun kirjasta jonkun hyvän puskan, missä voi kävellä ja sitten lähettiin. Ajettiin varmaan puol tuntia väärään suuntaan, mutta viimein löyty oikea paikka.

Reitti oli joku 4km ja aika tylsä heitto. Semmosta kuivaa pusikkoa vaan, mutta sitten siinä loppupäässä tuli joki vastaan ja oli rehevää maastoa pikkusen siinä. Sain muutamat ok kuvatkin sieltä.

Käveltiin vielä semmonen kolmen ja puolen kilsan reissu siinä joen rantaa myöten ja siellä oli kilpikonnia ja muita kuikuloita. Joku harmaa iso lintu, varmaan jonkinlainen haikara, lensi siihen ihan viereen, mutta siinä oli semmosta suomaastoa ja tiheetä puskaa, etten saanu hyvää kuvaa tai päässy kunnolla näkemään koko otusta. Se oli kuitenkin aika komea näky, kun siitä päältä liiteli hiljakseen.

Se alue oli jotain aboriginaalien pyhää maata tai vastaavaa ja siellä on aikanaan asunu joku heimo. Eikä ihmekkään, kun siihen kilometrin päähän kävelee ni on ihan hirveätä kuivuutta ja siinä rannassa on elukoita ja märkää ja vilposta. Kenguruitakin siinä alueella on kuulemma paljon. En nähny kenguruita, koska oli niin kuuma päivä, mutta semmosen goanna-liskon näin. Se oli ehkä kolmenkymmenen metrin päässä ja hirveätä vauhtia kipitti polun yli ja piti metakkaa siellä puskassa. Se on semmonen suunnilleen metrin pitunen lisko. Suurin osa siitä pituudesta on tietysti häntää. Mutta semmonen kuitenkin tuli nähtyä hittolainen. Aika hurja vehe se oli.

Näinhän mä siellä tämmösen Bobtail liskonkin. Näillä on sininen kieli ja ne sähisee ja aukoo suutaan, kun näitä ottaa pattiin.
Tää kuvan lisko oli joku 30cm pitkä. Näitä oon nähny jo neljä tän kahen ja puolen kuukauden aikana mitä täällä oon ollu. Ovat aika yleisiä siis. hassuja muljukoita. En saanu hyvää kuvaa tästä kaverista, kun se oli niin tuolla tuohojen seassa, mutta laitan tänne tämmöset, että saatte jonkun kuvan minkälaisia ne on.

Tässä vielä pari kuvaa siitä joen rannasta ja semmosista koskista, mitä siellä oli pari.

AIka kuivahan se joki oli kyllä, kun on ollut kuivin talvi melkein sataan vuoteen, mutta olihan siellä kaunista.

Nyt kun olen kerran kohta jo lähdössä pois täältä talosta, missä nyt punkkaan, ajattelin, että ottaisin kuvia täältä, että vään näkisitten minkälaisessa paikassa mä täällä elelen.

Ensimmäisenä olohuone, jossa on telkkari ja stereot ja piano ja noin mahtavaa.
Siellä on myös tollanen takka tai joku, mutta en tiijä onko se oikea. kait se on. Olishan se ihan tyhmää pitää jotain feikkitakkaa. niinkerta.

Sitten siirrytään keittiöön, jossa on viinejä ja viskejä ja pöytä ja tuoleja ja verhot. Joskus siellä on ruokaa ja sillon, kun sitä on siellä kaikki menee sinne ja syö sen pois. Nyt siellä oli univormusukka!

Univormusukka käytävällä:

Sitten siirrytäänkin ulos, jossa sijaitsee palmuja ja nurmikkoa ja erilaisia kasveja ja autotalli.

Sisäpihalla voi kohdata porealtaan ja nurmikon ja terassin, jossa sijaitsee grilli sekä pöytä ja tuoleja, joilta voi nauttia grillissä kypsennetyn ruoan. Tänään kohtaamme sisäpihalla myös univormusukan!

Ja palatessamme sisälle näemme keittiön vieressä sijaitsevassa oleskelutilassa hostisän, joka on php koodaamisen kourissa jo ties kuinkamonetta päivää.

Niimpä. Tää oli tässä. Tänään ajattelin, että kysyisin vaikka hostisältä, jos se vois ajaa mua tonne joen rantaan kaupunkiin ja jos voisin lainata sen kameraa ja ottaa kuvia pelikaaneista. Olispa mahtavaa, jos se vois tehdä niin. Kitaralla soittelin pari tuntia herättyäni ja nopeutta alan harjottelemaan vähintään tunnin päivässä. Että tulee notkeutta soittoon. nam.

Nyt tuli pitkä posti ja paljon kuvia. Olipas hyvä. kertokaa kaikille terveisiä ja kertokaa mulle mitä teille kuuluu. hojohojo.

2006-10-11T03:13:00.000-07:00

Elämä pyörii eteenpäin ja alkaa olemaan aika perusmenoa jo. Tänne on nyt sillälailla sopeutunu, mutta ei tänne silti tunne kuuluvansa. Mutta en myöskään tunnu kuuluvani Suomeen enää sillälailla, että nyt en oikein kuulu mihinkään.

Eilen menin kauppaan ja löysin hyvän ja halvan telen ja tänään menin ja ostin sen. kolmeensataan euroon lähti paketti, johon tuli aivan kaikki, mitä vaan tarvita saattaa. Tässä parin päivän sisällä joku tästä hostperheestä vie mua autolla sinne kauppaan ja otan sieltä sen paketin messiin. Ei oikein ruuhkaisissa junissa oo tilaa kitaran ja vahvistimen kanssa vekslata.

Ei tänään mitään tän enempää, kun ei kauheasti ole ajatuksia.

Ristolle kaikki kunnia Harrilta. hommm hommm. valmis.

woopwoop

2006-10-07T20:46:00.000-07:00

Noniin. Nyt on hujahtanu jo viikko tosta viimesestä entrystä.

Mulla on tosiaan ollu lomaa nyt viikko ja täydellinen rentoutuminen on onnistunut vallan hyvin. Pikkusen odottelen, että koulu hujahtais nopeasti alta pois ja sitten oliskin vaan kesälomaa ja lisää täydellistä rentoutumista. Sitten, kun tuun Suomeen takasi en tee mitään, kun makaan vaan. Mutta sitähän mä oon vaant ehny aina ennenki, eli mikään ei muutukkaan yhtään.

Tiistaina olin ekaa kertaa paikallisten porukoitten mukana ja käytiin Perth Royal Showssa. Se on joku semmonen agrikulttuurimessusysteemi, jossa on sitten paljon kaikkea muutakin ja ruokaa ja lellittelyä ja huvipuistovehkeitä ja kaikkea hurjaa. Mulla olis siellä yksin tai jossain muussa porukassa ollu varmaan aivan kauheata, mutta koulukavereiden kanssa oli aivan valtavan hauskaa ja ensiviikolle ollaan suunniteltu kaikkea hommantouhua, mitä sitten tuusaillaan. Alkaa elämä täällä helpottamaan rajusti, kun tulee kavereita koulusta sillälailla ihan oikeasti ja kunnolla.

Loppuviikosta otin rennosti ja kävin kaikissa paikoissa, missä en oo käyny. Perjantaina kävin Länsi-Australian taidegalleriassa ja siellä oli tosi mielenkiintosta juttua kyllä. Paljon oli ihan jotain höpötystä, mutta muutamat työt veti ihan hiljasiksi kyllä. Vaihtareitakin nähtiin välillä ja viimeks eilen, kun käytiin rannalla.

Viiko on menny ihan sillälailla asettuessa ja omissa ajatuksissa melkeimpä. Kattelin tossa yhtenä päivänä jotain kuvia kotoa ja kyllähän siinä vähän huokaili, kun auringonlaskussa saunomisia tuumaili. Mutta sitähän kyllä kerkeää tämän jälkeenkin. Ekaa hostperhettä on jäljellä enää kaks viikkoa. Sitten on tulossa kovasti muutosta ja pikkusen kyllä jänskättää, minkälaista siellä tulee sit olemaan. Onko tää eka perhe ollu parempi vai huonompi vai muuttuuko mun elämä sitten oikeastaan yhtään kuitenkaan. Odotuksia ei ole, koska sillon voi olla ettei ne täyty ja sitten vaan pierettää ja happiloppuu. Kyllähän minä siellä pärjään varmasti ihan yhtä hyvin, kun täälläkin.

Tänään rotarit järjesti mulle KingsParkissa synttärijuhlat. Piknikmeininkiä oli ja kakkua ja kaikkea. Oltiin siellä muutama tunti ja olipa kyllä oikein mukavaa siellä vaan nurmella istuskella kukkulalla ja näköalat oli kaupunkiin ja hurjan hyvä sää. Sain Counsellorilta Terry Pratchettin uuden kirjan lahjaksi ja sitten vielä yheltä rotaripariskunnalta kaikkea austraaliatavaraa. Mukava päivä kyllä. Illalla vielä kokkaan chiliconcarnet pöytään ni mikäs sen parempaa vois ollakkaan? ei mikkään.

Minä alan vieraantua Suomesta ja kotiutua tänne ja mitäs sinne kuuluu? kertokaa kaikki kaikki.

ja Harri: Aussit sanoo woopwoop se meinaa jotain paikkaa, joka on kauhean kaukana jossakin vaan. Eli mä voisin vaikka sanoa, että oon Suomesta ja jos joku ei tiedä missä se on, enkä jaksa selittää voisin sano vaikka, että It's in woopwoop somewhere ja heti ne tajuais, että nyt on kaukana muuten Suomi.

2006-10-02T05:52:00.000-07:00

niin ja vielä kuva vesiputouksilta niin, että minä oon siellä.

jes.

2006-10-02T03:07:00.000-07:00

alotetaan tämmösellä kuvalla, jossa on makeet sävyt

Tosiaan täytin vuosia 28. päivä. Nyt on aikaa kirjottaa pidempi löpinä ja kuvia on ja kaikkea. voiettä.

Synttäripäivänä sain hostperheeltä pari kirjaa, joissa on tietoa Perthistä ja tästä ympäröivästä meiningistä ja siitä, minkälaista luontoa sunmuuta täältä löytyy. Koulussa kerroin porukalle ja ne onnitteli kovasti. Suomesta tuli pari tekstaria päivän aikana ja ne lämmitti sydäntä, kun ihmiset muisti mua. Illalla hostisä vei mua meksikolaiseen syömään ja söin fajitakset pois. Olihan ne maukkaita. Erityisen maukkaita siihen nähden, etten maksanu niistä yhtään metriä.

Sit oli tosiaan se grandfinal ja voitto tuli ja hauskaa oli. En oo sen jälkeen nähny ketään vaihtareita tai oikein ketään. On ollu muutakin touhua ihan omiin tarpeisiin asti ja kerkeäähän noiden kanssa tässä touhuta, kun alko koulusta perjantaina tosian kahen viikon loma ja kaikkea. Huomenna silti aamulla aikanen herätys rotarikokoukseen. EI herkuta.

Eilen hostisä sano, että tekiskö mun mieli lähteä vaikka johonkin luontoon kävelemään ja sano, että mä voisin kattoa niistä mun saamista kirjoista jonkun paikan, missä voitais käydä ja sitten avasin kirjan ja siinä aukeamalla oli semmosesta paikasta, missä on kolmekymmenmetriset vesiputoukset ja mä aattelin, että tonnehan me mennään. Sit näytin sen hostisälle ja etin kartasta, missä se on ja sit me mentiin.

Keli oli aivan tosi mahtava ja kuuma. Ei pilviä sitten niin missään. En tosin sit tiedä, onko tää niin mahtava keli, kun täällä tulee vielä niinpaljon kuumemmaks tää keli ja kaikkea. Näille ihmisille, kun kehuu säätä ni se vastaus on vähän semmonen niinjanäin. Nää ei oo ollu Suomessa syksyllä.

Lähettiin siis metikköön ja ajettiin kaupungin eteläpuolella oleville kukkuloille, jotka oli mielettömän kaunista seutua. Siellä sitten käveltiin se lenkki ja mitäs siitä kirjottamaan sen kummempia, muutakun että kaunista oli ja putoukset oli suht kuivat, mutta maisemat oli nätit.

Kaupunki siellä kuukuttelu horisontissa.

Siellä oli tällasia penkkejä, joista saatto sitten katella ja tuumata, että on komiata, on. Taustalla toi kallio on ne vesiputoukset ja siellä meni semmosia pikkuputouksia siellätäällä, eikä ollu yhtä suurta putausta, kun on ollu niin kuivaa.

Pikkusia lintuja lenteli, mutta isot oli pusikoissa miettimässä, että miksi ne on tänne austraaliaan laitettu, kun täällä on niin pirun kuumaa.

Joitain poikia oli viereisellä kivilouhoksella heittelemässä kiviä alas semmosen kauhean jyrkänteen reunalta ja nappasin niistä kuvan ja näyttää ihan, kun ne olis jotain leluja ja sit vielä pikkusen blurrasin reunoja, että efekti korostus vähäsen.

Kukkakuvia otin parit kanssa.

Tänäaamuna yks rotarityyppi haki mut mukaansa ja mentiin Fremantlen vankilan alla kulkeviin tunneliverkostoihin tutustumaan. Se o suunnilleen viistoistavuotta ollu turistikäytössä se vankila ja sitä ennen siellä oli vielä vankeja. Siellä on hirtetty 44 ihmistä ja kaikkea. Nykyään se on historiallinen kohde ja siellä järjestetään semmosia kiertokävelyitä, joissa kerrotaan vähän historiaa ja muuta. Se on joskus 1850 luvulla rakennettu ja siis hurjan vanha. Tunnelit oli hurjat ja pikkusen meinas klaustrofobia iskeä, mutta eei. Siellä mentiin vähän veneillä ja käveltiin vähän ja kaikkea. Aika hurjaa miettiä, että siellä on ukot kaivanu ne sinne joskus. Pimeässä ja kylmässä ovat hakanneet kiveä ja kironneet niin maan hurkuleesti.

Kävin vielä Tänään ajelemassa ympäriinsä vähän pyörällä ja näin kaks Kookaburraa ihan läheltä. Ne on aivan mahtavia lintuja ja niiden laulu("nauru") on aivan hulvaton. Ne on myös ihan yllättävän isoja. Mulla ei ollu mitään kameraa mukana ja nää tänkin postin kuvat on otettu hostisän sony minolta järkkärillä. Netistä kuitenkin zuumailin jonkun kuvan, että tiedätte miten mahtavan näkösiä lintuja täällä touhottelee ympäriinsä.

Sää alkaa kuumenemaan ja 25 on nyt jo aika perus lämpö. Siihen vielä lisätään parikytä astetta ja päästään siihen, mitä täällä kuumimmillaan on. Hurr. Voi tulla avantoon ikävä joku päivä, mutta lumenluontia ei tuu ikävä.

Eilen tuli täyteen kaks kuukautta ausseissa olemista. Kotoa olen ollut pois jonkun viikon enemmän ja Suomesta jonkun kolme tai neljä päviää enemmän. Suomalaista musaa kuuntelen paljon ja se jotekin on semmonen juttu, joka tuo kotitunnelmat jokapaikkaan. Elokuvia oon kattonu tosi paljon. Melkein joka ilta on tullu kateltua joku leffa noista hostveljen kokoelmista. Sillä on aika paljon semmosia leffoja, jotka pitää kattoa ennenkun täältä lähtee. Tosiaan on enää kolme viikkoa jälellä ekassa hostperheessä ja sit vaihtuu. Pikkusen pelottaa se muutos, mutta eiköhän siitä selvitä. Kertokaa terveisiä ja kaikkea mahtavaa teille.

Unohtu varmaan kertoa kaikkea, mitä piti, mutta toivottavasti tässä nyt tuli jotain järkevääki. mitä teille kuuluu?

2006-09-30T02:54:00.000-07:00

Ei ole aikaa kirjottaa, mutta jotain pitää laittaa silti.

Tänään oli austraalialaisten sääntöjen jaliksen grande finale ja Paikallinen tiimi, WestCoast Eagles voitti! Ihmiset tanssii kaduilla ja huutelee ikkunoista. Katottiin Pedron exhostperheen luona sitä isolta kankaalta muutaman paikallisen ja kaikkien vaihtareitten kanssa. Oli kyllä kauhean mukavaa.

Illalla mut on kutstuttu pippaloihin, mutten tiedä yhtään missä ne on, muutaku, että ne on jossain lähellä. Mieli tekisi mennä, kun sillätavallahan niitä kavereita saa.

2006-09-27T08:40:00.000-07:00

Laitoin tänään semmoset pastakastikkeet, että hostisältä meinas ruoka loppua kesken.

Semmosta se oli. Oli mukavaa laittaa jotain ihan kunnon ruokaa täällä ja sitten, kun siinä kaikki autteli ni tuli semmonen jonkunasteinen kotiolo. Ja kun tuntuu jotenkin kaukasilta ihmisiltä kaikki nää hostperheen ihmiset ni tommosta tekemällä vähän tutustuu.

Pianoa oon soittanu kauheasti ja nyt kehittelin semmosen sigur ros/death cab for cutie sointuprogression, että ei oo rajaa. Just mahtavuutta. Kottiin on kohta hommattava siis flyygeli. maksaa alle kuus miljardia. tai ainakin jotain ihan siihen pintaan.

Elämä kulkee ja nyt tänään oon ollu tasan kaks kuukautta poissa Suomesta. Ei oo kauhea koti-ikävä, mutta nyt on vaan semmonen kaverintarve ja läheisten ihmisten kaipuu. Semmonen, että tarviis pikkusen jo ihmisiä, jotka sanos, että hyvin se mennee ja olis tällä puolella maapalloa.

Vaihoin hostperheen akustiseen kepuraan kielet ja kahtelin Singaporessa ja täällä alkuaikoina ottamiani kuvia ja katoin vähän, mitä niille vois tehä.

2006-09-25T17:06:00.002-07:00

Musta oli otettu viikonloppuna kauhean kauniita kuviakin. Oon kyllä ihanan nätti.

Jes!. Oon niin kaunis.

Eilen koulussa sai pukeutua niinku huvittaa, jos toi hyväntekeväisyyteen dollarin. Koko koulunkäynti oli jotenkin erilaista ja mahtavempaa, kun sai olla semmosissa kamppeissa, ku tykkäs. Jotenkin tuntu paljon paremmalta koko homma. Vähän ottaa pattiin nyt tässä, kun on kesä univormu päällä ja kuuden minuutin päästä pitää olla painamassa kouluun. Olkaa onnellisia siellä Suomen löysässä koulussa, josta voi käydä vaikka ass-marketissa välitunnilla, jos siltä tuntuu.

Eipä tässä. kamera on rikki

2006-09-24T04:35:00.000-07:00

Viikonloppunapas oli leiri. Semmoinen leiri, jossa kaikki täältä maailmalle lähtevät vaihtarit ja täällä olevat vaihtarit kokoontu ja pidettiin hauskaa. Meillä täälläolijoilla ei oikein ollu mitään vakavaa touhuamista ja me vaan makoiltiin erilaisissa paikoissa kylellämme ja mahallamme, kun ne lähevät oli jossakin luennoilla kuuntelemassa höpinöitä.

Lauantaina meille puhuttiin huumeista ja kaikki me täälä vaan käytetään huumeita ja yritetään saaha. Sitten poliisit onneks sano, ettei saa ni nyt me vaan käytetään huumeita kaikki. Ihan kaikki. Sutraaliassa.

Sitten kun oltiin vakavat touhut alta pois ni ruvettiin touhuamaan kaikkea semmosta ryhmähommaa. Periaatteessa kaikkia improvisaatioharjotuksia ja semmosia, missä porukka vaan saatiin pikkusen tutustumaan ja pitämään hauskaa. Ne oli mukavia ja illalla oli semmonen leikkimielinen kilpailukin, missä oli kaikenlaisia juttuja ja sitten improvisoitiin ja pompittiin ja naurettiin. Ihmiset oli ihmeissään, kun mä rupesin vetämään ja koko loppuleirin ne odotti multa jotain mahtavia suorituksia sitten.

Suomeen on tulossa näistä parista piiristä kolme vaihtaria ja kaikki on tyttöjä. Voi olla, että joku niistä tulee viitasaarelle. Kaikki oli tosi mukavia tyyppejä ja kyllä siellä niitten kanssa pärjätään.

Rannalla käytiin ja en voinut yhtään vastustaa meren kutsua, kun sveitsiläisiä ja brasilialaisia poikia oli heti sata heittämässä mua sinne mereen. Uin siellä sitten pitkät housut jalassa, kun en kerennyt niitä riisumaan siinä hujakassa. Eka uinti meressä täällä muuten. Oon ollu täällä jo kohta kaks kuukautta ja vasta nyt menin mereen. Hauskaa oli ja heitettiin ihan kaikki mereen ja kaikkien vaatteet oli merisuolaniljaset ja inhottavat.

Illalla oli leirillä vielä pippalot ja oli semmonen kunnon bilemeininkikin. Oltiin valtavassa ringissä ja kaikki meni vuorollaan näyttämään muuvssit sinne keskelle. Meininki oli just aivan loistava. Ihan niinku joskus aikoinaan, ku oli teatterin porukka diskossa. Valvottiin myöhään ja aamulla oli aikanene herätys.

Tänään herättiin ja syötiin ja suihkukettiin ja ähistiin ja valitettiin ja puhistiin ja sitten lähettiin seuraamaan semmosta hassunnäköstä rotarimiestä, joka vei meitä inboundeja eli ausseihin tulleita vaihtareita johonkin. Käveltiin puskaan ja siellä oli semmonen joku kymmenen metriä korkea torni ja siinä oli seinäkiipeilyratoja kaksi. Sitten siinä meni semmonen vaijerisysteemi semmosen nurmen yli ja siinä roikuttiin, kun se huris kauheata vauhtia ja siinä pysty menemään väärinpäin ja vaikka miten. Molemmat vehkeet oli mahtavia ja seinäkiipeily oli aivan tosi mageeta ja jos olisin kauhean rikas ni se olis mainio harrastus. Kiipesin molemmat radat ylös asti, mutta enempää en kerenny, kun oli niin paljon porukkaa.

Sitten vaan potkittiin aussifutista ja naureskeltiin. Oli mukavata. Nyt oon kotona ja nukuttaa aivan kauheasti. Kuolen, kun oon nii väsyny. Katon jonkun huonon leffan ja ruppeen nukkumaan.

Tänään on ollu kauhean mukava päivä, mutta nyt, kun on täällä kotona on pikkusen ollu haikea olo sinne ihan oikeaan kotiin. En tiedä miksi, mutta semmosta kaipuuta on havaittavissa. Äipän kanssa puhuttiin videochatissa ja ne oli siellä saunonu ja ollu onnellsia rannassa ja olin ihan haikeana siitä ja sitten äiti sano, että isi oli rakentanu mökin kattoa ja äippä oli ite ajanu puita liiteriin kauheasti. Ei sitten ollu enää ihan niiin haikea olo.

Rahattomaksi täällä kyllä tulen. Mä en saa tehä täällä mitään töitä, mistä saisin rahaa, tai mun viisumi umpeutuu. Kun täällä ollaan student visalla ni ei saa tehä töitä. Minun mielestä ihan röökelistä koko touhu, mutta minkäs teet. En tee töitä ni ei tarvii tehä mittään. Ei haittaa kyllä kauhean paljoa oikeastaan minua yhtäänkään.

2006-09-21T05:38:00.000-07:00

tiesitkö, että toissapäivänä oli international pirate day, eli maailmanlaajuinen merirosvopäivä?

Minä puhuin merirosvoa koulussa ja kuviksen tunnilla tein nopeesti silmälapun. Mitäs itse teit?

Ensiviikolla laitan paljon ruokaa.

Univormusukat on ihanat.

jee.

2006-09-20T05:57:00.000-07:00

Senhor, os babuinos escaparam!!
de apen zijn ontsnapt mijn heer!!

Ihmiset, jotka tapaa ihmisiä muista maista kysyy aina saat asiat. Tarkotan nyt kielten oppimistä ja niitä juttuja.
Kaikki kysyy miten sanotaan "minä rakastan sinua", mutta minusta se on ihan tylsää. Ei tuolla pärjää missään oikeassa tilanteessa. Ajattelin siis, että valitsen tarkoin lauseen, joka saa kuulijassa aikaan kunnon reaktion. Valitsin siis lauseekseni: Senhor, os babuinos escaparam.

Osaan sanoa sen jo Suomeksi, Englanniksi, Ruotsiksi, Ranskaksi, Hollanniksi ja Portugaliksi.
Portugalia on tuo, mitä tuossa lukee ylhäällä ja Hollantia alhaalla.

Kävin post officella ja hauskaahan siellä oli. Siellä on aina aluks paljon porukkaa ja lopuks sinne jää semmonen kolme tai neljä ihmistä naureskelemaan. Se loppuhetki niitten parin ihmisen kanssa on aina hauskin, kun vaan istutaan ja meititään juttuja.

Parina päivänä on ollu huonot fiilikset ja sitten taas ihan hyvät lopuksi. Ei noilla vanhoillakaan vaihtareilla tunnu kauheasti semmosia oikein kunnon kavereita olevan koulusta ja se on kummaa kyllä. Sosiaalista porukkaa ne on ja varmasti helposti saisivat kavereita, mutta täällä tuntuu olevan jotenkin vaikeata.

En ole tehnyt sen kummemmin yhtään mitään. Kitaraa yritin löytää, mutta kaupat on liian kaukana juna-asemista ja pitäs saada joku autokyyti, mutta autokyydittäjät on aika harvassa. Vielä ensiviikko koulua ja sitten on kahden viikon loma. Sitten taitaa olla kaheksan tai kymmenen viikkoa koulua ja sitten onkin jo varmaan kesäloma. Eli pari kuukautta ja siinähän sitä ollaan.

Mä nään ihan ihme unia. Niissä on aina pitkä yhtenäinen tarina ja ne on jotenkin kauhean rankkoja. Tai aamulla aina tuntuu niinku olis kauhean kovan suorituksen tehny, kun on kahtonu pikkusen unia. Niissä aina itketään ja nauretaan ja riehutaan ja on kiire ja hätä ja pelottaa ja pierettää. Ihme touhua. Monet ihmiset näkee vaan semmosia pikku pätkiä, joissa ei oo mitään tarinaa. Viimeyönä kuitenkin näin unen, jossa olin semmosen tyypin matkassa. Se tyyppi oli viis vuotiaan tytön isä ja se oli jossain rikollisessa hommassa mukana. Se tyyppi, ei se tyttö. Sitten oltiin jossain kaupugissa, jossa oli aivan kauheasti ihmisiä ja se mies odotti puhelua yhteen puhelinkoppiin.

Puhelu tuli ja tyttö oli ihan kyllästyny odottamaan ja halus leikkiä ja mies oli kiireinen ja keksi äkkiä semmosen leikin tytölle, että sen pitää saada ihmiset halaamaan kaikkia juttuja ja jos ne halaa, tyttö saa pisteen. Sitten tuli puhelu ja piti ilmeisesti toimittaa joku paketti/laukku johonkin ja sitten puhelu oli ohi. Tyttö oli hukassa, kun se oli menny leikkimään sitä leikkiä ihmisten sekaan. Loppu-unen sitten menin semmosella skeittilautavehkeellä, jossa istuttiin niinku pulkassa ja yritin löytää sitä tyttöä. Matkalla oli kaikenlaista. Kanadalaisessa perheessä oli musta mies, joka vaan juotti mulle kahvia ja teetä ja syötti keksejä, eikä uskonu, että on hätä. Ihme unia sitä ihmiset kahtoo.

Univormusukat ja koulupuvun kanssa olevat mustat nahkakengät on pikkusen tehny jaloille hyvettä. Kaikki kovettumat ja semmoset jalkapohjan viat on menny pois. Jalat on niinku vauvan pylly. Haisevatkin ihan yhtä pahalle, mutta vaan erille.

Olen ollut nyt melkein kaksi kuukautta poissa Suomesta ja en tiedä. Nykyään ei ole niin kovasti koti-ikävä, mutta välillä kyllä vähän harmittaa, että ei ole kotosalla, kun siellä on studiot ja Topi ja välillä tuntuu, että siellä on ihan kaikki ja täällä ei ole mitään. Nyt tosin ei tunnu tuolta, mutta sillontällön sitä on hölömö ja hajoilee turhaan. Sitten kuun kotiin, kaikki varmaan miettii, että oon muuttunu valtavasti ja musta on tullu mahtava ihminen ja kaikki mun huonot puolet on vuoltu pois. Älkää miettikö niin. Miettikää ainakin aluks, että en muutu ollenkaan ja katotaan sitten vasta, kun tuun. Musta jotenkin tuntuu niinku mun pitäs muuttua vastuuntuntoseks ja rikkaaks ja komeaks tällä reissulla, mutta ainakin kolme noista jää varmaan toteutumatta.

2006-09-17T06:13:00.000-07:00

VOi Hervana jätkät! Ens kerralla, kun nään sen teko aussimeksikaanon, joka onkin brasiliaano, mutta Suomesta. VEDÄN SEN VIIKSET NIIIN IRTI!

Tänään on ollut aika mukava päivä. Aamusella ja päivällä oltiin siellä puistolammella jossa oli niitä kilpikonnia. Siellä oli nyt se Bush To BEach kävelyretki ja tää rotaryklubi oli välietappina siellä grillaamassa makkaraa ja sitten oli vaaleeta leipää ja salaattia ja muuta herkkua. Austraalianmakkaratonpahoja. Siellä oli ihan mukavaa ja otin kuvia hostisän järkkärillä ja viihdyin siis. Iltapäivällä ja illalla en oo tehny yhtään mitään. hähä! siitässaitte.

2006-09-16T04:10:00.000-07:00

Menin kaupunkiin ja pyörin siellä vähän aikaa ja sitten näin Pedron siellä ja yhen vaihtaritytön ja mentiin elokuvateatteriin.
Se oli semmonen ihan valtava paikka. Niillä ei ollu kun joku viis tai neljä salia, mutta ne oli aivan valtavia ne salit. Liput ostettiin alakerrasta ja portaita sai mennä ylös vaan, jos oli ostanu lipun. Lippuja vaan ei tarkistettu missään. No ostettiin liput Nacho Libreen ja ne makso hurjat 11 dollaria eli kuus ja puol euroa.

Tänään on jotain ratkasevia pelejä aussifutiksessa ja elokuvissa oli varmaan kolmekymmentä ihmistä semmosessa salissa, joka vetäis helposti varmaan kolmesataa tai viissataa. Kyllä oli mainio leffa. Tai ääneen nauratti kokoajan ja se vaan oli viety niin hyvin loppuun asti se meininki. Kannattaa katso siis Nacho Libre.

Leffan loputtua katottiin, että kas, viereisessä salissa alkaa Monster House. Käveltiin vaan sisään ja katottiin vielä se. Lippuja ei kysyny kukaan ja olihan toi kuus euroa kyllä aika paljon vaan yhestä leffasta. Se oli iahn kohtalaisen hyvä ja välillä nauratti, mutta ei se Nacho Libren jälkeen enää saanu heristettyä kauheita kokemuksia. Savut ja pölyt oli tehty hyvin ja lopun mörökölli.

Just istuin tossa junassa ja kuuntelin, kun Salem al Fakir laulo soulisti ja funkisti mulle juttuja iPodista ja ajattelin, että olishan se mahtava tulla tuommosenkin päivän jälkeen johonkin, jossa olis semmonen kotifiilis. Tulla ihan kottiin ja tietää, että nyt sitä on kotona. Kun en täällä uskalla pitää mitään kotinani, kun Kuitenkin aina kolmen kuuakuden päästä vaihtuu talo ja sitten sitä sillätavalla ikäänkun uudestaan lähtee kotoansa. Sitten sitä vaan tuntee olonsa semmoseks ulkopuoliseksi ja Suomalaisena tuntee olevansa näille ihmisille kauhea taakka.

2006-09-15T21:32:00.000-07:00

iTunes 7 on ihana. Hain kaikkien levyjen kannet netistä ja nyt voin selailla albumviewissä ja aina on ihanaa.

Ostin isin rahoilla kahen ja puol euron arvosen levyn musicstoresta. Salem al Fakir. Aivan mahtavaa menoa!

Eilen ajattelin käydä katsomassa kitaroita yhessä musiikkiliikkeessä, mutta just kun olin lähössä messengeristä laitta Pedro viestiä, että pitäs lähteä grillittelemään.Punnitsin vaihtoehdot ja päätin lähteä grillittelemään. Tavattiin postofficella ja käytiin australian marketissa otamassa lihoja ja leipää ja limuketta ja keksejä. Makso varmaan yhteensä kolme euroa kaikki ne tuhat metriä ruokaa. Täällä saa paljon vähemmän semmosia valmiita grilliherkkuja, joka on vhän surku sillon, kun pitäs just nopeesti vetästä jotkut hyvät pöytään, mutta ostin jotain kanavartaita, jotka oli pahoja. hähhäh. No sitten siihen keräänty pikkuhiljaa semmonen viiden vaihto-oppilaan porukka ja lähettiin johonkin bussiin ja toivottiin, että se menis johonkin oikealle suunnalle ja sitten suunnistettiin ja naureskeltiin ja lötyyhän se oikea paikkakin.

Siellä oli kännisiä parikymppisiä jätkiä ja se yks vaihto-oppilastyttö, joka meidät oli kutsunut, joka oli aivan kauheassa tuiterissa. Torakoita kiipeili seinillä ja tuntu just siltä, että nythän tästä lähtee rillijuhlat pystyyn. Pikkusen hirvitti ja Chrisin ja Pedron kanssa oltiin ihan valmiita lähtemään sieltä heti. Ei kuitenkaan olis ollu kauhean kohteliasta semmonen ja sitten kysyttiin, että missä me voidaan grillata ja ne sano, ettei me grillatakkaan, mutta kyllä me sitten viimein grillattiin. Oli vähän kauhea se paikka ja kaikki. Syötiin ja mietittiin, että pitäs kyllä ehkä poistua tämmösistä piireistä, mutta eihän me voitu sieltä poikaporukalla lähteä ja jättää humalaisia nuotia tyttöjä niitten tuntemattomien jätkien kanssa sinne relluttelemaan. Viimein kuitenkin sitten lähettiin sieltä ja saatiin kaikki vaihtarit mukaan ja mentiin kaupunkiin ja käveltiin vaan ympäriinsa ja sitten lähettiin kotiin. Ei kauheasti mitään mahtavuutta ollu. Paitsi tuore leipä, joka makso ihan kauhean vähän.

Tänään meen Pedron kanssa kattomaan Nacho Libren ihan tossa justiinsa kohta ja sit illalla aattein mennä Joondaluppiin ja katella sieltä jonkun musiikkiliikkeen, jos semmonen olis vaikka auki. Ei kai tässä. Kameraa en oo uskaltanu edes koskea, kun menee hetki, että olen valmis toteamaan sen, että se on ihan kokonaan rikki, jos asian laita on niin. Tuo kamera on nähny ihan hyvin maailmaa. Kaikilla puolilla Suomea se on matkannu ja Prahassa käyny ja Singaporessa ja Perthissä.

2006-09-14T05:56:00.000-07:00

Aika kulkee vaan etteenpäin ja minä olen Australiassa. Pikkusen nyt viimepäivinä on tuntunu siltä, että noni, nyt olen leikkinyt vähänaikaa australiassa ja tästä vois lähteä kotiin tekemään jotakin järkevää. Tai en tiedä. Mukavaahan täällä on olla, mutta joka päivä tuntee itsensä turhemmaksi ja turhemmaksi

Koulustahan alkaa nyt löytymään se semmonen porukka, johon kuuluu ja kaikkea, että ei tässä mitään valittamisen aihetta ole, mutta kun puuttuu vaan kaikki semmoset lähimmäiset ni onhan sitä orpo olo. Tiistaina kävin kaupungissa ja etsin sitä kitaraa, mutta eihän siinä kaupassa, jonka tiesin, ollu yhtään telecasteria. Pitää ruveta ehtimään, mutta kiirettä en pidä. Siinä menikin tiistai.

Eilen kävin postofficella ja istuskeltiin siellä ja nyt tuntu taas vähän enemmän ulkopuoliselta, enkä tiedä miksi. Tässä alussa tämä varmaan vaan on tämmöstä vuoristorataa, että odottelen ja kahtelen miltä ruppeaa tuntumaan tämä elo, enkä pienistä hätkähdä. Illalla sitten semmonen hörökorvainen ja harmaatukkainen hompsulamies vei minut jatsikonserttiin vaimonsa kanssa. Ihan perinnetietoista bigbandjatsiahan se oli ja hyvän keikan vetivät, mutta ei semmosta jatsisooloilua paljoa tuota paria tuntia kauempaa jaksa. Jatsisoolot on nimittäin aina ihan samanlaisia ja niitten biisien pitäs enemmän keskittyä siihen fiilistelyyn ja jammailuun, kuns iihen, että joku soittaa jollakin torvella korkeita ääniä punasena.

Tänään oli vaikein aamu moneen viikkoon ja koulussa piti aina oikein tsempata ihteänsä, että pysty olemaan hyvissä tunnelmissa. Eli ei oo kauhean hyvät fiilikset just nyt, mutta jospa ne taas tästä lähtis nousuun.

Kirjotan tänne aina vaan, kun ottaa pottuun ja sitten koko blogi on täynnä vinkumista ja vankumista, mutta minkäs teet. Etpä juuri mittään.

2006-09-11T06:27:00.000-07:00

En edes mennytkään kitarametsälle. Tai olin juuri lähdössä ja tuumasin, että pitäsköhän Pedrolle soittaa, jos se lähtis mukaan ja sitten soitin ja viimein meitä olikin viis vaihtaria ja lauantai menikin ihan chillailuksi ja pyörimiseksi. Mukavaa oli. Fremantleen mentiin ja Pedro tunsi didgeridoomiehen ja soitin sitten vähän didgeriä ja voi että miten muikea vehje se on. Onhan se aika vaikeata, mutta kyllä siitä ääni lähtee. Ihan kunnon soittajat osaa semmoisen kiertohengityksen, että nenän kautta menee ilmaa sisään ja suun kautta ulos kokoajan. Sillätavalla voi soittaa pitkiä aikoja sitten. Se on vaikeata.

Lauantai-iltana mentiin sitten vielä Pedron hostkotiin ja katottiin austraalian säännöill jalkapalloa. Eaglesit hävis yhellä pisteellä ja pisteet tais olla jotain 86-87. Voiettä miten se otti koville. Illalla sitten lähdin kävelemään sieltä johonkin päin ja en tienny yhtään missä olin ja menin johonkin bussipysäkille ja odottelin bussia ja kysyin, että mihin se menee ja sehän meni kaupunkiin. Sitten istuin siinä sen puolen tunnin matkan ja kaupungissa pienellä suunnistamisella löysin juna-aseman ja pääsin vielä oikealla asemalle ja kaikkea. Oli mukava ilta.

Sunnuntaina menin länsiaustralian akvaarioon yhden rotarimiehen kanssa ja Sehän oli aika isa paikka. Se oli periaatteessa ihan niinkun mikätahansa akvaario. Niinkun vaikka särkänniemen akvaario, mutta sillätavalla erilainen, että jos tuohon menee sukeltamaan tuohon mereen tuossa niin siellä on samat kalat, mitä siellä akvaariossa. Siellä oli vaikka minkälaisia otuksia ja kaloja ja luimuroita, mutta ihan kaikki oli tästä länsirannikolta. Aika villiä. Se rotarimies harrastaa sukeltamista ja sitten se kerto niistä kaloista ja kaikesta ja oli hassua. Kuukaus sitten ne oli törmänny kahdeksaan haihin, kun olivat sukeltamassa. Semmosia parimetrisiä mörköjä ne hait oli ollu. EI kauhean vaarallisia, ellei niitä härnää, mutta kyllä ne oli häjyn näkösiä, kun niitä oli siellä akvaariossa.

Kamera ei käynnisty. Toivottavasti se johtuu pattereista tai jostakin. Jos kamera on rikki ni kyllähän se hapottaa miestä. Nimittäin.

Sitten ajettiin rannikkoa pitkin sen miehen avoautolla ja oli kuningastunnelmat ja käytiin syömässä jossakin kauheassa ökypaikassa. Loppuillasta en tehnyt mitään. En yhtään mitään, mutta ei tuntunukkaan siltä, että pitäis jottain tehä ni olin sitten tekemättä.

Tänään koulussa tuntu aluksi taas ihan kauhealta. Tai oon pyöriny semmosissa parissa porukassa. Toisessa porukassa kukaan ei puhu mulle ja niillä on omat jutut, mutta ne ei laita pahakseen, vaikka istun siinä vieressä, kun ne touhuaa omiaan ja toisessa porukassa puhutaan tietokonepeleistä. Kokoajan tietokonepeleistä. Jotenkin olin ihan täynnä semmosta ja muutamilla tunneilla mun ryhmässä on pirun mukavia jätkiä ja sitten näin ne siellä jossakin ja seurasin niitä sinne, missä ne istuu välituntinsa ja menin sinne sekkaan. Heti oli mukavaa. Ensi viikonloppuna mennään niiden kanssa katsomaan nacho libre. Se oli hyvä porukka ja ne ei puhu tietokonepeleistä ja ottaa mutkin huomioon ja kuuntelee, jos mulla on sanomista. Niitten kanssa haluan olla kaveri.

Bruce Dufty, mun counsellori vei mut tänään tutustumaan mun seuraavaan hostperheeseen. Meen sinne enskuun 21. pvä ja se oli semmosella kauniilla vanhalla alueella ja tuntuivat olevan ihan varakasta porukkaa ja tykkäävät syödä ravintoloissa paljon. Ei siis ollenkaan kuulosta pahalta. Niillä on kuustoistavuotias tytär, mutta se ei ollu kotona. Siellä kotona oli vaan perheen äiti ja joku siskontytär. Mukavaa porukkaa ja se seutu näytti aika mahtavalta, missä ne asu. Aika lähellä kaupungin keskustaa.

Sen jälkeen mentiin Brucen kanssa meksikolaiseen syömään ja sitten se vei mut johonkin jäätelöbaariin jätskille. Täällä on nimittäin oikeasti maailman parhaat jäätelöt. Australialaiset on tajunnu, että jäätelöön pitää sekottaa kaikkea rapsuvaa ja ritisevää, että päästään parhauteen. Siellä oli suklaamurua ja banaaniviipaletta ja pähkinää jäätelössä ja voiettä miten hyvää se oli. Fremantlessa on paljon italialaisia ihmisiä ja siellä oli italialaista jätskiä ja voiettä miten hirvittävän hyvää se oli kanssa. Semmosta pehmeätä ja mahottoman ihanaa. En syö täällä muuta, kun jäätelöä koko vuoden ja sitten lentokoneessa ostan kaks lippua kotimatkalla.

2006-09-08T21:34:00.000-07:00

uutta pukkaa. Kohta lähen kitarametsälle. nam.

2006-09-08T11:04:00.000-07:00

Valvoinkin vielä pari tuntia ja ripasin tuommosen tulemaan. omista valokuvista yhistelin ja raastoin. nyt nukuttaa kun kellokin on jo monesti ollu niin monta, että pitäs nukkua.

PS. sävyistä saattaa EHKÄ huomata, että opethi soi..

2006-09-08T09:20:00.000-07:00

Tänäänpäs olikin hauskaa. Tulin koulusta kotia ja soitin skypellä ermolle ja hauskaa oli. Laittelin kamat valmiiks ja kysyin, voisko hostveli heittää mut juna-asemalle, että pääsisin kaupunkiin, kun sovittiin Pedron kanssa tapaaminen. No hostveli heitti mut asemalle, mutta se oli semmonen, missä en ollu ikinä käyny, enkä millään löytäny lippuautomaattia ja menin sitten pummilla. Koskaan en oo nähny täällä mitään lipuntarkastajia, mutta tunnollisesti oon aina maksanu lipun. Yhen kerran saa mennä siis pummillakin. niinkerta.

Kaupungissa olin suunnilleen sillon, kun oli tapaaminen sovittukin, eli kuudelta illalla, mutta tiesin, että Baianolla on brasilian aika, joka tarkottaa aina 20-40minuuttia myöhässä. Kävelin sitten ympäriinsä ja läheisessä McDonaldsissa oli töissä semmonen jätkä, joka istuu mun vieressä matikan tunneilla ja me vaan höpöillään kaikki tunnit. Se teki mulle ilmaset Mcflurryt ja heitin siinä legendaa sen kanssa sitten kaikenlaista. Mukavaa oli.

väliosa: matematiikan opettaja pitää mya kauheana nerona. En tiedä miksi, mutta niin se vaan on. Se ei koskaan tarkista mun läksyjä tai mitään ja olettaa, että osaan kaiken ihan niksnaksvaan. Ja kyllähän mä ne aika hyvin ne jutut osaankin ja sen mun ryhmän seassa oon varmaan parhaimmistoa, mutta silti on hauskaa, että se opettaja kohtelee mua ihan kauheana nerona, vaikken oikeasti ole tehnyt siellä yhtään mitään.

jatkuu:
kello oli 18:45 ja huomasin, että Pedro ja Fernando käveli post officen nurkalta ja lähettiin hakemaan Fernandolle olutta ja sitten mentiin junaan. Junalla päräyteltiin fremantleen päin ja puhuttiin taistelulajeista juopuneen keski-ikäisen miehen kanssa. Mies näytti kapoeero (en tiijä miten kirjotetaan ni kirjotan sitten reilusti väärin) -temppuja niin, että joutui jäämään seuraavalla asemalla vartijan toimesta pois junasta. Naurattikin.

Pedro sanoi tietävänsä, missä bileet on ja sitten kun oltiin kävelty semmonen kolme kilometriä ja vähän yli puoltuntia, Fernando soitti bileitten pitäjätytölle ja sitten oltiinkin ihan oikeaan suuntaan menossa. Oltiin semmosella mielettömän rikkaalla seudulla ja talot oli aivan valtavia ja upeita. Tie kulki joen rannassa ja talot oli sen mukasia. Kauheita temppeleitä pilareineen. Pippaloissahan nyt oli niinkun pippaloissa yleensä, mutta Gabbyn (brasilian tyttö) hostvanhemmat oli meiningeissä mukana. Biljardia pelattiin kovasti ja olin kuningas.

Musiikkina soi nykyään the kooks niminen brittibändi ja opethin damnation. Windowpane on oikeasti helekutin hyvä biisi. koko levy on vaan maailman paras. Nykyään siitä ei masennu, kun tulee vaan hyvälle tuulelle, kun se on niin hyvää musaa.

Joonakselle: En tulis kyllä pokkana kotia, jos rahat olis hyväntekeväisyydessä.

Eipä siinä. tapasin paljon kaikkia ihmisiä ja nyt tuntuu mukavalle, kun on semmosia ihan oikeita kavereita jo. jeje.
nukkumaan alan, kun on jo yö pitkällä.

2006-09-06T04:25:00.000-07:00

Kyllähän tätä vielä ihmiset lukee, vaikka vaan angstaan tänne.

Tänään menin taas Post-Officelle ja nyt oon jo ihan kympillä osa sitä porukkaa. Tuntuu hyvältä, kun kuuluu johonkin porukkaan. Heti meni pois eiliset angstaukset ja aamuiset ähkymiset. Perjantaina Brasilian tyttö jarjestää bileet ja sinne mennään. Siellä ehkä tutustuu enemmän ihmisiin ja sitten on jo hyvä meno. JEsejes.

En ole mitään kortteja laittanu vielä. Haluan laittaa parasta ykköslaatua. Huomenna on haettava postista yksi paketti ja sitten menen etsimään kitaran. Telecasterista joku halpa kopio ja semmonen ihan pikkunen kämänen vahvari. Vuosi niillä pärjätään. Telecasteri ihan sen takia, että sitä ei kotona oo. Sillä kitaroidentutkimisreissulla sitten kahtelen korttejakin. Ei maksa kyllä paljoa lähettää korttia täältä. Tais olla joku euro tai puoltoista... tai enemmän..

Annalle terveiset jyväskylään ja uima-altaat on kivempia, kun meri. Varsinkin Thaimaassa, jossa Aki Sirkessalo nousee pintaan vierestä, kun sinne pulauttaa.

Ipod on kaikkien matkojen hittituote. Junamatkalla esimerkiksi voittamaton

2006-09-05T03:50:00.000-07:00

Tänään otti jostain syystä koville. En voi tietää miksi, mutta oli vallattoman vaikeata olla hyvällä tuulella.
Elämässä ei ole mitään, mitä odottais. Huomasin toissapäivänä tai eilen, että en vallattomasti ole vielä ilonen täällä olemisesta, kun mietin vaan Suomea ja sinne palaamista. Eihän semmosta pitäs miettiä. Äh, oon ihan hölömöpää.

Kortteja pitäs lähetellä jokasuuntaan, mutta täällä on iahn hölmöjä kortteja. Ei ollenkaan semmosia just hyviä. Huomenna meen kaupunkiin ja fremantleen ja etin musiikkikauppaa ja hyviö kortteja. Noi kortit, mitä nyt on on iahn beisikkiä settiä. Just tuommosta tylsää menoa.

Tosiaan pitää asettaa itelleen tavotteita ja suunnitelmia, koska muuten tuntuu, ettei oo mitään päämäärää ja sitten vaan odottelee, että aika kuluis. En oo tehny mitään kummempaa. Koulussa ihmiset alkaa tuntumaan vähän enemmän kavereilta, tai useammat ihmiset alkaa tutustumaan muhun. Se on vaan hyvä, kun sitten joskus tuntuu olo tervetulleelta ja hyvältä.

Tämä on angstiposti, mutta angstipostit meinaa sitä, että angsti loppuu.
The Verve soi ni angsti ei voi, kun loppua.

2006-09-03T17:05:00.000-07:00

Viimeyönä ei meinannut oikein uni tulla. Olin juonut kahvikoneen kappukkiinoja kolme päivän aikana ja siinä saattaakin olla hieman syy unettomuuteen. Eilen oli mukava päivä. Aurinko paiso ja oli kauhean lämmintä. En tehnyt juurikaan mitään. Yhdessä taidegalleriassa käytiin niiden viikonloppuihmisten kanssa ja se oli mukavaa. Siellä oli paljon tietokoneella maalattua tavaraa, joka oli sitten tulostettu kankaalle. Valokuviakin oli tulostettu kankaalle ja kaikkea. Se oli komean näköstä, kun tuli semmonen mielenkiintonen pinta ja nam. Aletaan tekemään enemmän semmosta. Viimenen lause meni koko ihmikunnalle.

Täällä oli isänpäivä ja olin viikonloppukodin isänpäivien kuokkavieraana ja söin niitten hyviä ruokia. Oli hyviä hyviä ruokia. Sillä perheen isällä oli nikon d70 ja olihan se ihana. Se näytti ottamiaan kuvia ja sehän oli aivan taitava kaveri valokuvaamaan. Monet täällä on ollu ihan mahottoman surkeita, mutta tällä miehellä oli hyvä meno siinä kuvauksessa.

Nyt sataa vettä ja on harmaata. makasin sängyssä enkä halunnu nousta ja kauhealta tuntuu lähteä kouluun. Kylmää on ja tuulee ja happiloppuu ja pierettää. Voiettä. Nomutta nyt vetelen univormun niskaan ja lähen polkemaan. yäk.

2006-09-02T07:18:00.000-07:00

Tänään Pääsin autokyyillä kaupunkiin puolituntia etuajassa. Etuajassa siitä ajasta, jona sovittiin vaihtareitten kanssa tapaaminen. Menin sitten syömään, kun en ollut aamulla syönyt vielä ja tapasin kaksi tyttöä ja toinen niistä oli suomesta. Olipas se hurjaa. Kummaa ja hurjaa. Se asui kuitenkin Perthissä ja muuta mutta oli asunu jonkun viisi tai neljä vuotta Suomessa. Se oli jotakin minun ikiä. Olipa se hurjaa. Sitten menin pois.

Juna-asemalla mun takaa kuulu kimeä excuse me. Käännyin ja siellä käveli pikkunen isohampainen kiinalaistyttö, joka kysy minulta, mistä olin hommannut olkalaukkuni. No kerroin sitten, että veli toi Pekingistä ja tyttö oli ihan innoissaan. Se kerto, että se on joku traditional eli perinteinen laukku. Ja jotenkin se oli sille kauhean tärkeätä ja siistiä sille tytölle, että se näki sen laukun. Kysyin sitten, että voisiko se kertoa mulla mitä laukussa lukee ja sitten se vähän aikaa tuumi ja pähkäili, kun ei ollut kauhean hyvä englantia puhumaan, mutta sanoi lopulta sitten, että siinä lukee suunnillen näin: All for the people. Hyvinhän siinä lukikin sitten. Luulin, että siinä lukis jotakin karmivaa, mutta ei lukenukkaan. Otin tytöstä kuva, koska nyt tiijän, mitä laukussa lukee ja oon yrittäny selvittää sitä kuukausia.

Sitten kun tavattiin vaihtareitten kanssa mentiin Scarboro-Beachille. Siellä istuttiin ja möhöteltiin ja kuumoteltiin auringossa. Chillailtiin, hengailtiin ja chiläxättiin. Pelasin brasilian poikien kanssa futista ja olin niin hyvä, että mun housusta repeyty lahje irti. Siinä oli sitä todellista urheilun meininkiä. Aallot oli valtavat ja porukka surffas siellä. Niitten mielestähän aallot oli siis pienet, mutta mun mielestä valtavat. Näin:

Sitten menin tämän viikonloppukotini porukoitten kanssa katsomaan teatteriesityksen. Se oli semmonen hurvittelu, joka kerto kirjailijoista ja kriitikoista ja julkaisijoista ja semmosesta, mutta oikeasti se oli semmonen rakkaustraina ja kostoa ja kaikkea siinä oli. Se oli komedia ja hyvin viihdyttävä tosiaan. Teatterissa tuntu jotenkin ihan semmoselta kodilta, kun se oli ihan samanlaista menoa, kun Suomessakin. Tykkäsin.

Teatterin jälkeen se mies vei minut ja vaimonsa Westbank-Toweriin. Eli Perthin toisiksi korkeimpaan rakennukseen. Se mies työskentelee siellä ja pääsee sinne illallakin, sillon, kun siellä ei ole, kun vartijoita. Käytiin sen 49. kerroksessa. Siinä talossa on yhteensä 52 kerrosta. 49. kerrosta ylemmäs miehellä ei ollut pääsyä. Talossa oli sivulle liukuvia metallisia sci-fi -ovia ja sormenjälkilukkoja. Mainioutta. Otin parit kuvat, mutta pimeätä oli. Näköala oli kuitenkin silmällä katsottuna aivan mahtava.

Eipä siinä. Westbankin jälkeen mentiin thailaiseen syömään ja tilattiin pöytään vaan kaikkea ja siitä syötiin vähän kaikkea sitten kanssa. niiin. Hyvää oli ja tänään oli mukava päivä, kun oli touhua ja hommaa ja hommantouhua. Tuikella on huomenna synttärit ja sille onnittelut minultakin.

Muilla vaihtareilla tuntuu menneen "a few months" jonka mä ymmärrän semmosena kolmena kuukautena, siihen, että ne on sopeutunu ja saanu ihan oikeita kunnon kavereita. Kamera syö patterit ekstranopeasti. Patterit oli kyllä halvimmat, mitä kaupasa oli, mutta ne meni silti siinä, kun otin 25 kuvaa. se on vähän kuvia ja paljon pattereita.

niin ja junassa opin tunnistamaan terroristeja julistetta lukemalla. Tässä teille sama infoboksi, että osaatte siten olla ympäristönne turvana, kun terroristi on naapurustossa.

syökää hyvin ja juokaa hyvin. minä nukun.

2006-08-31T16:40:00.000-07:00

Olen ollut laiska kirjottamaan blogia. Olen ollut laiska tekemään mitään. Olen vaan ollut. Katsellut ja ollut hiljaa.
Jokapäivä oon tälläviikolla käyny kaupungissa. Oon vaan kävelly siellä ja en tiijä. Välillä on hyvät fiilikset, mutta koskaan en oo ollu näin yksin, kun mitä täällä oon. En ikinä.

Keskiviikkona kävin post-officella ja siellä oli ihan mukavaa. Puhuttiin kaikkea ja sitten loppua kohden meitä oli siellä enää kolme ja puhuttiin siitä, minkälaista nää ekat kuukaudet on. Se autto, kun oli joku, joka tunsi samoin ja oli vähän sillätavalla tukena. En tiijä. En oo tehny mitään ja oon vaan lölliny. Aika on menny nopeesti, kun ei tee mitään. Lauantaina meen rannalle niitten muitten vaihtareitten kanssa. Ompas mukavaa, kun on joku sovittu meno jollekin päivälle. Semmonen sovittu meno, joka ei liity viiskymppisiin rotareihin mitenkään.

Viikonlopuks meen taas johonkin toiseen perheeseen. Niillä ei oo lapsia ja jotenkin en tahtois mennä. Kun pikkuhiljaa alkaa tuntumaan tämä talo, missä nyt oon, sillätavalla kodilta. Tämän viikon, kun täällä on melkeimpä yksin asustellu, on tullu jotenkin semmonen hyvä meininki. Nyt lähen kohta kouluun ja kirjotan lisempää vaikka heti huomenna tai tänäiltana. Täällä on pesty pyyhkeitä koko tämä aika, minkä hostvanhemmat on ollu uudessa seelannissa. Eli en oo saanu pestyä vaatteitani.

Sukat loppuu.

2006-08-28T03:49:00.000-07:00

Viikonloppu meni.

Oli pohattatalo ja oma huone ja oma vessa ja kaikki hienoudet viikonlopun ajan. Oli mukava viikonloppu, kun oli ne pari nuorta kaveria siinä niin oli vähän jotakin touhuamista sitten niitten kanssa. Pingistä pelasin ja voitinkin välillä. Tuurilla, mutta voitto mikä voitto.

Lauantaina perheen äiti lähti kävelemään puskaan ja minä lähdin sitten kameran kanssa mukaan. Käveltiin semmonen 5kilsaa ja näin kaikenlaista mukavaa. Kävelyretki päätty läheiselle suolammelle, jossa näin kilpikonnia ja kaikkia ihme lintuja. nam.

Kilpikonna!

Joku iibislintu. valtavat siivet sillä oli, kun se lensi.

Perthissä elää paljon mustia joutsenia. Ne on kummallisia otuksia. isoja mörköjä, eivätkä pelkää ihmisiä yhtään.

Puskakävelyhomma oli semmonen testausluontoinen retki. Nainen oli järjestämässä muutaman muun kanssa semmosta bush-to-beach -kävelyretkeä, johon osallistuis sitten kauheasti ihmisiä. Käveltiin suunnilleen puolet siitä kävelyreissusta ja katottiin, että onko reitti hyvä ja muuta. En kauheasti kuvannut sillä reissulla, mutta tässä joku puskakuva kuitenkin

Lauantai-iltana käytiin semmosella puska-alueella semmosella näköalapaikalla, josta näky keskustaan ja toiseen suuntaan, kun katto ni näky merelle. Siinä istuttiin sitten ja katsottiin auringon laskut pois pyörimästä.

Sunnuntaina käytiin katsomassa, kun perheen vanhempi poika oli marssimassa. Täällä armeija ei ole pakollista niin se järjestää kaikenlaisia harrastusmahdollisuuksia, jotka sitten houkuttelis porukkaa armeijaan. Marssikilpailuissa täytyi kävellä rykmentissä hyvin ja suorassa. Freestyleosuudessa perheen pojan rykmentti voitti kaikki sata-nolla Ne voitti sen koko kilpailun. Marssimisen katsominen oli mielenkiintoista ehkä sen tunnin tai puolitoista, mutta sitten seuraavat neljä tuntia olivat vähän tylsempiä. Lähdin kävelemään joen rantaan ja näin papukaijoja ja pelikaaneja. Pelikaanit ovat valtava suuria otuksia. Ei sitä vaan voi tajuta. Sanoin perheen pienemmälle pojalle, että pelikaanit ovat suuria niin se sanoi vaan, että odotas, kun näät albatossin. Täällä suuressa maailmassa on aina joku suurempi.

Pelikaaneista en saanut kuvaa, kun patterit loppu. lentokuvat paloi puhki, kun automaattivalotus pelittää niin ihanasti.

Näimpänäin. Nyt oon taas täällä normaalissa perheessä. Vanhemmat on Uudessa Seelannissa. Kotona on sillontällön perheen vanhempi tytäs ja poika. Oikeastaan olen yksin. Täytyy vaan keksia jotain tekemistä. Tänään menin junalla kaupunkiin ja söin siellä ja kahtelin ihmisiä ja sitten istuin junaan ja ajelin vaikka mihin ja sitten ajelin takasin. Siinähän se menikin sitten aika. iPodi soi.

John Frusciante - Leap you bar

2006-08-25T20:02:00.000-07:00

Hostvanhemmat lensivät viikoksi Uuteen Seelantiin.
Lähtivät torstaiyönä ja tulevat takaisin ensi sunnuntaina. Olen tämän viikonlopun tämmösessä toisessa perheessä ja
Arkipäivät oon taas siellä hostkodissa ja sitten viikonlopun taas jossain toisessa perheessä. Viikonloput on mukavia, kun vaan voi olla ja katella ja tuumata, että miten päin sitä tänne asettuis.

Tämän viikonlopun kodissa on kitarat ja pianot ja kaikki kanssa. Niitä oon soitellu ja perheessä on 15 ja 13 vuotiaat pojat, joitten kanssa on ollu hauskaa. 13 vuotiaalle pojalle soitin musculöeseriä ja se oli ihan fiiliksissä. a Discovery was made teki lähtemättömän vaikutuksen. Heti on ihan eri meininki, kun on joitakin vähän nuoria ihmisiä, joitten kansa pääsee touhuamaan.
Koulussa kavereiden saamisessa yrittämisen puutetta ei ainakaan ole ollut. Yksi Lance Giannas niminen poika on ollut mukava ja sen kanssa messengerissä jutskaillaan ja pikkuhiljaa kai siitä vois lähteä tulemaan hyväkin kaveri.

Torstaina oli karmea päivä, mutta sitten juttelin Etelä-Afrikan Chris-pojalle, joka on vaihtari ja on ollu täällä jo puoli vuotta. Se sano, että ihan samoja juttuja on sillä ollu mielessä ja muutenkin kuunteli ja se helpotti roimasti. Sitten vielä juttelin hostveljelle, joka oli Suomessa vaihossa vuonna 2003. Se sanoi, että sillä oli kanssa hirvittävän rankkaa alussa, mutta sitten se sai yhen kauhean hyvän kaverin ja vuodesta tuli mahtava. Se sano, että elt kaksi kuukautta oli karmivia ja, että jos hän ei olis tavannu sitä poikaa ni hän olis varmaan kuollu. Musta tuntuu justinsa semoselle, mutta eiköhän se tästä. Nyt on taas kauhean hyvät mielet. Tai sillon tietää, että menee hyvin, kun ei mieti sitä, että täällä ollaan vuosi. Eli sillon, kun ei ajatukset pääse sinne ni ollaan oikeilla urilla. Nyt ollaan just niillä urilla.

Parit kuvat lissää:
Vietiin Matthewn kanssa hostvanhemmat lentokentälle ja tankattiin siinä matkalla:

Viitasaarelta jostain vanhoista kuvista koottu. Uimarannasta sinne missä lehmät ammuu:

2006-08-24T07:05:00.000-07:00

Ajoin nyt polkupyörällä taas venesatamaan ja otin kuvia. Panoraamoja, koska se on uutta ja hurjaa ja addiktoivaa.
Aika komea pyörä mulla eh?

Se HIlary's harbour on semmonen laiturisysteemi, jossa on kauheasti ravintoloita ja kahviloita ja matkamuistokauppoja.
Se on siis kokonaan veden päällä se systeemi. Ihan hyvännäkönen paikka. Tai semmonen erilainen.

Alla oleva kuva on otettu aallonmurtajalta ja siinä näkyy koko mesta paikka. Eihän sitä valtavasti näy, mutta siinä se on.

Kotiin lähin taas siinä puol seittemältä ja oli jo näin pimeätä.

http://www.jkemppainen.com/antti

^tuolla on lissää kuvia. Uusi laitoin tänään. panoraamoja panoraamoja.

2006-08-24T01:19:00.000-07:00

Karmea päivä!

Jotenkin tuntuu niin yksinäiseltä ja kaikkea kauheata.
Tämmösinä päivinä ei osaa ajatella sitä, että on vuoden australiassa ja miten mahtavaa se on,
vaan ajattelee, ettei ole Suomessa vuoteen. Vuoteen ei käy Hokkasessa taikka orimattilassa taikka muikunlahdessa taikka
Teatterilla kattomassa leffoja kankaalta. Vuoteen ei leiki Topin kanssa tai käy studiolla vähän soittamassa rumpuja.

Tommonen ajatteluhan on ihan idioottimaista, mutta silti vaan oon surullinen ja mölökki, vaikka tajuankin sen.
Koulussa tuntuu, että ei tule mittään mistään. Tai aineet on suht helppoja ja muuta, mutta kaveripiirit on semmosia, että sanon terve ja sitten oon siinä vieressä, kun ihmiset puhhuu. Oon yrittäny, että tehtäis jotakin koulun jälkeen ja muuta, mutta aina tuntuu olevan pikkusen vaikeata. Sitten vaan tulee semmonen typerä olo ja ynh. Kun minä tarviin ihmisiä ympärilleni ja niitä semmosia hyviä ystäviä, joitten kanssa vaan istutaan myöhään jossakin ulkona ja puhutaan kaikki asiat ja touhutaan juttuja.
Täällä ne puuttuu ja on vaikeata. Jotenkin tänään vaan miettii, että ei täällä olla, kuin vuosi ja sitten päästään kotiin ja normaaliin elämään. Täällä pitäisi osata ajatella niin, että täällä ollaan VAIN vuosi ja siitä pitää ottaa kaikki irti.

ÄH ja puh. Angstit katossa. Lähen pyöräilemään ja ottamaan vaikka parit panoraamat, että saan jonkun asian tehtäväkseni ja ajatukset muualle. Ei saa vajota tämmöseen möllästykseen.

2006-08-23T08:53:00.000-07:00

Tossapa kuvaa koulun pihalta. Tässä näkyy vaan hyvin pieni osa koulua, joka jakaantuu varmaan kymmeneen eri rakennukseen ja kaikenlaisiin saleihin ja hörmeisiin. Sinne eksyy ekalla viikolla.

Koulussa oli koulua ja nyt alkaa sujumaan ja samat vanhat. Ei kummempia.

Koulun jälkeen ajoin kotiin, heitin univormun pois ja ajoin juna-asemalle. Juna-asemalla otin panoraamat kanssa.

Junassa semmonen ihmeellinen vammanen poika hymyili mulle ja tuli sitten mun viereen istumaan. No tervehdin sitä ja kattelin ikkunasta ulos iPodi korvissa. Sitten se tarjos kättään kätelläkseen. No meni hetki, ennenkun huomasin sen ja kättelin siten. Sitä ei ois pitäny tehä. Seuraavat kymmenen minuuttia se poika puristi mun kättä hirvittävän kovaa kylmällä hikisellä kädellään ja yritti satuttaa mua. Mä vaan hymyilin sille ja katoin pois ja yritin saada käteni irti ja onnistuinkin sitten sen ikuisuuden jälkeen. Sitten se poika vaan lähti pois. Ihan kumma hyyppä. Junassa en varmaan enää kenellekkään reagoi mitenkään.

Tänään kävin taas post-officella. Otin siitä viereiseltä kadulta tän kuvan. Post office on tuonne oikealle. Taitaa olla samaa rakennustakin, kun tuossa oikeassa laidassa tuo. Siinä on semmoset portaat, joilla istuskellaan. Siellä oli tänään jotain uusia tyyppejä saksasta ja ruotsista ja argentiinasta. Käveltiin vähän keskustassa sitten ja syötiin ja siinä kuuden maissa lähin junalla kotiin.

Juna-asemalle päästäkseen pitää ylittää iso tie ja junarata semmosella isolla sillalla. Tässä on kuva sillalta illalla kello seittemän aikaan.

http://www.jkemppainen.com/antti

2006-08-22T07:59:00.000-07:00

Tänään oli koulua taas ja tuntui jotekin siltä, että nyt jo kuuluin sinne ja olin asian ytimessä.
Lauantaina tapaan tyyppejä koulusta ja hommaillaan jotakin.
Huomenna meen post-officeen ja aattelin, että voisin vaikka leffassa hyrähtää, kun sain rotareiden kuukausirahankin ja oon ihan sikarikas.

Tänään oli Rotareiden iltakokous ja siellä syötiin hyvin. Se oli joku paikallisen ammattikorkean ravintola ja ne opiskelijat teki sitä semmosena koulutyöjuttuna sitä meidän ruokaa ja tarjoilemista ja kaikkea. Oli hyvää. Otin kananrintaa, jonka päällä oli kuningaskatkarapuja ja alla oli semmosta kasvismörskettä. Olihan se maittavaa. Kokous itsessään oli juuri niin mahtava, kun voi kuvitella kokouksesta, jossa on sata ihmistä ja keski-ikä on arviolta 68v. Siis riehakasta fiilistelyä ja vaatteita repeyty ja muuta. Onneks olin vähän nuorempana siellä pitämässä niitä kurissa.

Nyt kuitenkin nukkumaan, mutta ensin ehkä yksi jakso lostia. Season 2 episode18. Edellisessä jaksossa aloin vähän jo hajoilemaan. Tonille vaan tiedoksi. Hei kertokaa terkut kaikille ja nyt alan pikkuhiljaa käsittämään, että oon vaan jotenkin jarruttanu tätä kaikkea. Täällä ollaan vuos ja mitä minä sitä suremaan. Siinä se menee sivussa niinku aina ennenkin. Sit kun tuun takasi ni oon jo iso.

Kuviahan ei oo, kun oon tylsä.

2006-08-21T00:08:00.000-07:00

Tällainen herra soitti yhtä sointua kamalasti hakaten ja huusi täyttä kurkkua: Keep on dreamin'!!!

Tänään ei ollut koulua. Älkää kysykö miksi, koska enhän minä voi tietää.
Makasin sängyssä melkein yhteentoista ja oli jotenkin ihan kauhea aamu, kun yöllä taas olin viitasaarella ja tein vaikka mitä.
Kävin suihkussa ja join kaksi litraa vettä. Otin iPodin ja polkupyörän ja kypärän ja riuhdoin itseni juna-asemalle. Ostin siitä lipun ja köröttelin keskustaan. Kävelin siellä ympäriinsä ja eksyin ja sitten kiertelin vaikka mitä hime reittejä ja pääsin yhtäkkiä juna-asemalle takaisin. Pankkikorttini ei toiminut ensimmäisellä viikolla ei sitten millään. Nyt se kuitenkin toimii aivan moitteetta. Kävin sitten siellä keskustassa syömässä ja olemassa onnellinen. Otin parit kuvat ja hävetti jotenkin kauheasti olla niin turistin näkönen.

Lostin 2seasonin 15 ja 16 jakso on koneella ja alan tässä niitä kahtomaan, kun ei täällä oo kettään kotona ja aurinkokin on pilvessä. Täällä vaan pittää tehä kaikkea mitä tekis kotonasa muutenkin ni tää alkaa tuntumaan enempi kodilta.

2006-08-20T09:29:00.000-07:00

Ajoin tänäänkin sinne Hilary's Boatharbouriin sen suunnilleen 13km lenkin ja tällä kertaa otin parit votot
Aurinko laski ja kaikkea.

Sitten parit kuvat minusta päiväisellä kengurureissulla, että ei jää epäselväksi, mistä oli kyse.

Ja kuumaa, tiukkaa ja jopa aivan jäätävää materiaalia Univormusukan matkoilta. Behind the scenes:

kuittaan. laittakaa kommenttia.

tänään on menny paljon skeissiä valokuvagalleriaan:
jkemppainen.com/antti

2006-08-19T22:53:00.000-07:00

Eilen kävin siis aussierulesfootie pelissä. Laji on ihan mielenkiintoinen, mutta ei sitä jaksaisi sitä kahta ja puolta tuntia siellä silti istua. Mun kanssa sen kaks ja puol tuntia oli siellä istumassa 39000 muuta. Siis viisi ja puoli kertaa Viitasaaren väkiluku. Voi herranjestas. Kyllä niistä lähti ääntäkin.. ja kirosanoja.

Pelissä on siis amerikkalaisen jalkapallon muotoinen pallo, joka täytyy potkaista vastustajan puolen maaliin, joka muodostuu neljästä vierekkäin seisovasta tolpasta. Keskimmäisten tolppien väliin jos osuu, saa kuusi pistettä, mutta jos osuu johonkin tolppaan tai menee reunimmaisten keskeltä tulee vaan yksi piste. Palloa kuljetetaan kädess, mutta joka 15 metrin välein täytyy koskea sillä maata, tai pallo annetaan vastustajille.

Länsi-Australiassa on kaksi footie-joukkuetta. West Coast Eagles ja Fremantle Dockers. Vaikka Fremantle onkin huippumesta, en saa kannustaa Dockersseja vaan musta on tehty Eaglesfani. Jos olisin tässä perheessä Dockers kannattaja, Matthewn kaverit varmaan hakkais mut. Olin kuitenkin kattomassa Dockers vs joku Melbournesta tullut joukkue, koska Eaglesien pelit on kaikki täyteen buukattuja. Eagles on niin hyvä.

Dockers voitti 114 - 57
Oli kuulemma ihan hyvä voitto...

Tänään Heräsin kuudelta laittamaan läppärin nukkumaan, koska se oli koko yön ladannu Lostin kakkos seasonia ja sitten nukahdun uudestaan. Sitten heräsin yhdeksältä ja nukahtelin ja makoilin sängyssä puoli yhteentoista. Kävelin tuohon keittiöön ja Laurie kysyi, että lähtisinkö sen kanssa kävelylle "bushiin" ja minähän lähdin. Laurie otti uuden Sonyn digijärkkärinsä ja minä otin Olympuksen mähköleen. Kuvassa: Laurie.

Ajoimme autolla pari kilometriä suuren luonnonvaraisena säilytetyn puska-alueen laitaan ja lähdimme kävelemään. Wildflower state oli taas nimensä veroinen ja ties minkälaista kukkaa oli joka puolella.

Laurie kertoi, että puskan keskellä on hautuumaa, jonne illalla kerääntyy kenguruita ja, että voisimme illalla tulla vaikka takaisin katsomaan niitä, mutta kun oltiin siellä asti, olikin koko paikka aivan täynnä kenguruita

Ja viimeisimpänä kuvana, mutta kaikkein tärkeimpänä Univormusukka katsomassa kenguruita hautuumaalla:

Parhaita kuvia täällä:
http://www.jkemppainen.com/antti

2006-08-18T20:08:00.000-07:00

Eilen semmoinen Laurie Glossop vei mut syömään roskaruokia ja sitten mentiin nillle tutustumaan sen perheeseen ja sen poikiin ja kahtomaan televisiota. Oli itseasiassa ihan hauskaa. Televisiosta tuli poliittista satiiria ja kaikilla oli hauskaa. Tutustuin sen poikiin siis ja ne vaikutti ihan mukavilta tyypeiltä. Toinen oli parikymppinen ja toinen oli kaheksantoista.

Koulussa yks jätkä tuli kysymään, mitä mulle kuuluu ja olemaan tosi mukava ja sitten mentiin isolla porukalla potkimaan jalista. Siinä sitten jotenkin tuntu, että pääs sisälle johonkin piiriin. Että pikkuhiljaa alkaa tulemaan menoa ja meininkiä tähän olemiseen. Koulun jälkeen menin Perthin keskustaan tapaamaan yhtä Danielia, joka on brasiliasta. Siellä oli sitten muitakin meidän piirin vaihtareita ja siinä heitettiin läpändeeriä. Istuskeltiin ja hauskaa oli. Pojilla oli suunnitelmissa lähteä tänään ostamaan didgeridoo fremantlesta yhdestä kaupasta. Siinä kaupassa ne kauppiaat kuulemma opettaa soittamaankin, jos vaan kysyy niiltä. Sinne siis menen ihan kokoajan tästä lähtien.

Ei mitään sen kummempia ole tässä tapahtunut. Yöllä näkyy vielä kotoa unia tai jotakin unia, jotka muistuttaa kodista ja sitten aamulla pitää pikkusen aikaa maata sängyssä ja kertoa itselleen, että olen australiassa ja olen täällä vuoden. Sitten tuntuu taas mahtavuudelta.

Täällä on satanut hirvittävän paljon. Kaikki sanoo minulle, että hyvä, kun tulin, koska toin sateen mukanani. Täällähän ei kesällä juurikaan sada ja talven pitäis olla se kostea kausi, mutta tänä vuonna ei ollu satanu viiteen kuukauteen, ennenkun tulin. Ja Suomessa.. tai ainakaan Viitasaarella ei satanu kahteen viikkoon, kun lähin. Tai ylikin. Ja sitä ennen oli ollu kuivaa...

...Tuo kaks viikkoa tuntuu aika köpöseltä, jos vertaa tohon viiteen kuukauteen. Tää vuosi on ollu kuivin vuosi kautta aikojen. Australiassa siis. niinkerta.

Tänään menen katsomaan aussirules jalkapallopelin. Siellä huudan ja otan jotain kuviakin. Kerron sitten siitä pelistä ja minkälaista se on. Periaatteessa siinä vaan syöksytään ja miehet hyppii toistensa päälle.

univormusukat on kaikki pesussa. Jalat tuntuu orvoilta näissä perussukissa. Tänään ajatus pätkii ja ehkä saan kirjotettua jotakin järkevääkin, jos kokeilen vaikka huomenna tai myöhemmin.

2006-08-17T16:55:00.000-07:00

Siinä on eilinen lenkki. Eihän se ollut edes viittätoista. No viisitoista kilsaa tulee, kun ajaa fremantleen. Sinne siis.

2006-08-17T04:08:00.000-07:00

Ajoin pyörällä.
Lenkki oli jotakin 15 kilometriä tai sinnepäin.

Sää oli aivan valtavan mahtava ja ajoin sitten vaan siihen suuntaan, missä ajattelin rannikon olevan ja siellähän se oli.
Matka oli täynnä kumpuja ja kukkuloita ja sitten, kun olin noussut viimeisen valtavan mäen päälle ja siellä näky ilta-auringossa kylpevä intian valtameri, ni kyllähän siinä piti pysähtyä ja vähän katella. Ajoin sitten sinne rantaan ja kävelin aallonmurtajan kärkeen ja istuin siellä ja kuuntelin Sigur Ros:ia.

Kaipaan vähän aikaa itselleni täällä. Just tommosia pyöräretkiä ja muita pohdiskeluaikoja.
Jotenkin oon kauhean vastahakonen lähtemään kaikkiin näitten rotareitten järkkäämiin juttuihin. Mutta meen kuitenkin tottakai ja siellä on aina tosi hauskaa. Mutta jostakin syystä aina tuntuu siltä, etten yhtään haluais mennä. Niinku, että jään jostakin paitsi, jos menen. Kummallinen jöpes olen.

Ei kuvia, koska kamera möllöttää ja kuluttaa patterit ihan liian varhain. Mutta hyvännäköstä oli ja hauskaa ja kaikkea. Auringon lasku Intian Valtamerelle on jotakin, jota varmaan ei ihan kaikki siellä kotona olekkaan katellu. hähhäh.

2006-08-16T03:31:00.000-07:00

"Ei austraaliaan vaihtoon lähteny heti kaikkea kerralla kokenut".

Tänään aamulla tuntui siltä. että kuolen ja en pärjää ja on kamalaa ja ennenkaikkea ANGST.
Koulussa oli kuitenkin mukavaa. Oli joku konsertti, jossa nuoret miehet soitti soittimia ihmisten edessä ja basisti soitti Musea ennen konsertin alkua. Sitten katsottiin American history X:ää vähän eteenpäin siitä, mihin viime faith and values -tunnilla jäätiin. Kahdeksi viimeiseksi tunniksi mentiin keilaamaan, hohtokeilaamaan. Se oli siis liikuntaa. Siinä huomasin, että mun pitää oikeasti alkaa pyöräilemään tai tekemään jotakin, että saan vähän liikuntaa. Pyöräily on ainakin tän ekan perheen ajan hyvä harastus. Täällä on niin hyvä pyörä mulle. Se on semmonen oikein kilpapyörämallinen, missä on käyrät sarvet ja kaheksan vaihdetta ja satula.

Tänään menin junalla post officeen tapaamaan muita vaihtareita. Sigur Ros on muuten tosi hyvää junamusiikkia. En ollut koskaan ennen mennyt junalla täällä mihinkään ja vähän pelotti, mutta sitten pärjäsinkin hienosti ja olin semmoisessa vanhassa valtavassa hallissa, jossa oli myös tuhat muuta ihmistä ja yksitoista junaa. Sitten piti löytää post office. Lähdin kävelemään yhteen suuntaan kaikista mahdollisista suunnista ja käännyin ulos asemalta. Kävelin erään tien yli ja laskeuduin portaat semmoiselle isolle sisäpihalle. Kävelin pihan läpi ja sitten näin vaihto-oppilaita. En ollut yhtään tietoinen siitä missä koko post officen piti olla, että nyt varmaan pitäis tulla uskoon. Mutta olin ihan tyytyväinen siihen, etten eksynytkään tai joutunut kävelemään asemalle ja aloittamaan kävelemistä johonkin toiseen suuntaan.

Vaihtareitten kanssa oli hauskaa. Kuultiin vähän niiden, jotka on ollut jo puoli vuotta, toilailuista ja tutustuttiin toisiimme. Pummit yritti iskeä minua ja vähän tyttöjäkin ja jouduttiin Etelä-Afrikkalaisen Chrisin ja Brasilialaisen Pedron kanssa kävelemään yhtä pummia karkuun surffilautakauppaan. Eipä siinä varmaan muuta. Ihmiset oli mukavia ja ihmettelivät, miten osaan puhua englantia niin hyvin. Yksi täällä olevista vaihto-oppilaista on japanilainen Yumi ja se ei osannut tänne tullessaan sanoa muuta, kuin yes ja no. Vähän epäreilua, että osaan näin hyvin kieltä, koska nyt multa odotetaan varmaan sitä, että teen asiat koulussa hyvin ja kaikkea. Muutenkin tämä, että osaa englantia saa ihmiset luulemaan, että oon jotenkin ihan sopeutunu tänne ja valmis australialainen.

Univormusukkakin kävi Perthin keskustassa ja post officessa, mutta kuvamateriaalia siitä ei ole, joten joudutte luottamaan huhuuun. Univormu sukka petti minut. Siitä tulee jalkaa nukkaa ja nöyhtää. Hostveli kuitenkin kertoi, että se loppuu muutaman viikon käytön ja parien pesujen jälkeen.

Eipä muuta. röönröön.

2006-08-15T03:20:00.000-07:00

Koulu univormu. Onko siinä mitään hyvää.

No ON! SUKAT!

Siis univormuun kuuluu kauheasti sukkia. Ne on MAAILMAN PARHAITA sukkia!
Pohdin niitä tässä vähän aikaa ja keskustelin hostveljen kanssa ja tulimme siihen tulokseen, että ne todella ovat huikeat laitteet jalkaan pantaviksi.

Tässä kuvassa sukka on kotioloissa ja sukan eri aspektit ovat selkeästi esitettynä.
Univormusukka kotioloissa:

Tulevaisuudessa sukka tullaan tapaamaan eri ympäristöissä eri aikaan. sukka voi siis olla monessa eri paikassa eri aikaan.

Loppukevennykseksi kuva minusta maailmankuululla Scarboro Beachilla:

2006-08-15T03:00:00.000-07:00

Olen muuten piirtänyt paljon täällä. Koulussa en oikeastaan paljon muuta teekkään. Schissenblokin kanssa täytyis lähteä käymään jossakin, mutta sää vaan huononee ja huononee.

Kuviksen nipo-opettaja oli sitä mieltä, että mulla oli oma tyyli. Jos se on totta ni sehän on mahtavaa. Nyt täytyy vaan vielä opetella piirtämään.

2006-08-15T01:51:00.000-07:00

Eilen ajoin kouluun ihme takareittejä. Olin ihan eksyksissä yhdessä vaiheessa, mutta sitten vaan painoin eteenpäin iPodin räymäisemän Tenacious D:n voimalla ja viimein olin koulussa. Illalla kävin kahvilassa counsellorini kanssa. Mitä ihmettä se suomeksi onkaan. ...siis counsellor. Se on ihmeellinen mies. Se puhuu ja puhuu ja minä puhun, mutta se on ihan, kuin se ei kuuntelis ollenkaan. Tai se on hiljaa ja sanoo yes, mutta sitten kun se taas puhuu niin mun sanomiset on unohdettu jo ihan tyystin. Se myös toistaa asioita kauheasti. Siitä tulee sillätavalla semmonen tyhmä kuva, vaikka se onkin ihan varmaan viisas mies. Tai sitten se on tyhmä mies, joka on tehnyt paljon asioita ja tietää paljon asioita.

Se sitten kyseli, miten olen sopeutunut ja kerroin, mitä tunuu. Eli, että eka viikko koulussa oli elämäni vaikein viikko ikinä. Joku voi ajatella, että olenpas elänyt helppoa elämää, mutta niinhän perhana olenkin, mutta nyt on fiilikset paranemaan päin. Se kysy sitä tuhottoman monta kertaa ja kerroin aina saman asian ja tuntu typerälle ja viimein ehkä sitten pikusen uskottelin itsellenikin, että hyvät on fiilikset.

Tänään kuitenkin tuli semmonen kauhea koti-ikävä kohtaus koulussa ja oli jotenkin niin kauheata. Ulkona tuuli aivan kauheasti. Siis jos Suomessa joskus tuulee paljon niin mietitään se tuuli ja sitten kuvitellaan, että se tuolta Etelä-Afrikasta ja vähän Intiasta asti saa tuolla meren päällä itseänsä kasvatella ja sitten kun se tähän rannikolle jysähtää niin se on paljon. Ja satoi myös kauheasti vettä ja kovaa ja oli harmaata. Kuuntelin sitten Suomalaista musiikkia iPodista ja kirjotin äipälle emailin ja siinähän se pikkuhiljaa unohtu se perseys. Iltapäivällä olin taas hyvässä kunnossa ja tapasin vaan lisää uusia ihmisiä, jotka oli innoissaan, kun joku uusi oli tullut käymään.

Aika paljon täällä on porukkaa, joiden suku on Tanskasta ja, jotka käy siellä paljon. Muutamat on käyny Ruotsissakin. Eli ihan hyvä kuva näillä nuorilla on siitä, millasta Suomessa on. Toinen tiedonlähde on se, että Mtv:llä pyörii dudesons. Ja se on täällä tietyissä piireissä niin kova sana että. Joillakin on tietysti kummallisia käsityksiä ja jotkut ei tiedä Suomesta yhtään mitään. Niille on kyllä ihan mukava kertoakkin sitten, että miten asiat on.

Koulu täällä on tähän mennessä ollut ainakin paljon helpompaa, kuin kotona. Tai jotenkin tuntuu, että asiat on aika tuttuja tai, että ei tarvii tehä mitään. Musiikin opiskelu on kuitenkin aika hankalaa, mutta kyllä mä pärjään. Periaatteessa oon samalla tasolla, kun muutkin mun ryhmän oppilaat, mutta mä en vaan pysty korvakuulolta tunnistamaan intervalleja sun muita ihan yhtä helposti. Täällä sitä on tehty enemmän, kuin meillä Musculöeser Körperin nauhotuksissa vissiinkin..

Vielä ei oo semmosia kavereita, joiden kanssa teen koulun jälkeen mitään. Rotaryklubin puolesta aina joku klubin henkilö järjestää ohjelmaa yhden viikon ajan ja sitten vaihtuu henkilö. Tällä viikolla olen lauantaina menossa aussierules football peliin ja se on ihmeellinen laji, joka saa aikaan kummallista fanaattisuutta porukassa. Oon pikkusen tutustunu peliin ja ollu hostveljen kaverin luona kahtomassa peliä teeveestä. Kirjotan siitä kuitenkin lisää sitten, kun oon nähny pelin ja on mahollisia kuviakin.

Eipä siinä.
Mukava kuulla, että luette tätä siellä ja jatkakaa vaan ja kommentoikaa ja laitelkaa terveisiä.

2006-08-13T08:43:00.000-07:00

AUSTRALIA TAKEOUTS!

kohtaus #1
vanha mies- Have you got snow in Finland?
minä- Oh yes we do. Quite a lot actually, in the winter.
vanha mies- Oh is that right? I've heard that you have lots of polarbears in there too? Aren't they dangerous?

FAIL!

kohtaus #2
vanha mies- You have a lot of lakes in Finland do you?
minä- Yes we do. Finland is actually called the land of thousands of lakes.
vanha mies- So you do fishing a lot do you?
minä- Well.. Some do and I think it's a quite a usual thing to do.
vanha mies- SO in the winter you make a small round hole to the ice and put your bait there?
minä- Yes. Exactly.
vanha mies- Well but what if you catch a seal? (ei humoristiseen sävyyn sanottuna vaan tosissaan)

FAIL!

Semmosen sedän tapasin. Sedällä on nyt totuudenmukaisempi kuva Suomesta ja pilkkimisestä ja hylkeistä.
Hassua oli minulla vähän, mutta vanha Sri lankan mies ei tietenkään voi tietää mitään Suomesta ja ymmärrän sen.

Yksi hassu juttu oli vielä se, että keskusteltiin isolla porukalla asioista ja sitten puheenaiheeksi tulivat kiinasta ja intiasta kansainvälisellä ajokortilla olevat ihmiset, jotka eivät osaa ajaa. Homma meni näin:
Tyyppi oli jollakin rampilla ja ei osannu ajaa yhtään ja oli yhtäkkiä ajanu autonsa semmosen kaiteen päälle ja pudonnut alas toiselle tielle jonkun auton päälle. Ihmisille ei ollut sattunut mitään, mutta putoaja oli mennyt paniikkiin ja painanut kaasua hurjana ja saanut ajettua jollakin ihmeen keinolla neljän muunkin auton päälle. Kuusi autoa pilalla pienessä hetkessä. ihan hyvä saldo.

Tänään oon kirjottanu kolme eri postia. ja kaikki kauhean pitkiä. Pitää varmaan vähän rajottaa. Tuskin kukaan jaksaa näitä lukea :P

2006-08-13T03:37:00.000-07:00

En saanut kuvia upittua oikeaan paikkaan, joten jouduin uppimaan ne tänne bloggeriin. Blogger pakkaa kuvia aika kovasti joten en voinut mitään sille, että kuvista tuli aika rupusia.

Ajoin sitten sillä pyörällä täällä ja sää oli aivan upea. Otin joitakin kuvia, joista näkyy minkälaista tämä perusympäristö on.
Sufjan Stevens soitti korviini hulppean mahtavaa musiikkia uudesta pilkkahintaan Singasta ostetusta ipodistani. Oli aivan todellisia hetkiä siis.

Ajoin pyörällä täällä ja pelkäsin eksyväni, mutta pikkuhiljaa alan tajuamaan missä mikin on ja miten mihinkin pääsee. Koulun sijainnin osaan, mutta en tajua miten se sijoittuu tänne suhteessa kaikkiin muihin tietämiini paikkoihin. Eli osaan kouluun täältä kotoa, mutta mistään muualta en sitten niin millään.

Aurinko paistoi ja paahtoi ja ajattelin, että jos tämä on näitten talvi niin kesällähän mulle tulee kuolema. Lämpöä olikin se kolmisenkymmentä tässä ja illemmalla tapasin hostisäni sukulaisia, joille kerroin, että kolmekymmentä astetta Suomessa on hurjan paljon ja he vaan naureskelivat minulle.
Näin kaikkia lintuja, mitä en tähän mennessä ole vielä nähnyt. Tiedättehän niitä papukaijoja, joita ihmisillä on. Niitä valkoisia, jotka voi opettaa puhumaan. No täällä niitä lentää vapaana vaikkapa tuossa viereisessä puistossa ja naapurin pihassa. Niitä tulee myös mustana ja vaikka minkä värisinä. Ne mustat on aivan valtavia. Siipien kärkiväli on varmasti puolitoistakin metriä. Täällä on siellä täällä muutamia neliökilometrejä luonnonvaraisena säilytettyä "bushia", jossa lintuja on erityisen paljon.

Siellä on myös käärmeitä ja hämähäkkejä. Australiassa on muuten eniten maailmassa myrkyllisiä käärmelajeja JA myrkyllisiä hämähäkkilajeja. Tänään tuossa takapihalla hostäitini näytti minulle seinällä olevaa hämähäkkiä ja kertoi, että se on tappavan myrkyllinen. Se oli siis siinä kotipihassa ja sitten katsottiin ja hostäiti kerto, että niitä on kauheasti ja ne on yleisiä. Se näytti olevan läheistä sukua mustalle leskelle. Ensiyönä en siis nuku.

Siellä bushissa kuitenkin näin niitä mustia kakaduja valtavan parven ihan läheltä ja ne oli niin valtavia. Olympus suhisi ja piereskeli, enkä saanut niistä kuvaa automaattitarkennuksen ja pitkän käynnistysajan ansiosta.

Länsi-Australia on wildflower state. Se on siksi, koska täällä on enemmän villikukkia, kuin missään muualla maailmassa.
Menin sinne bushiin ja huomasin sen olevan totta. Se paikka oli aivan täynnä pikkuruisia kukkasia valtavissa pensaissa. Kukkia oli aivan valtavasti. Äiti olis täällä varmasti ihan innoissaan. Tässä joitakin kuvia:

Jotkut täällä luonnossa kasvavista kasveista ovat dinosaurusten ajoista asti pysyneet aikalailla samanlaisina.

Eilen siellä tilaisuudessa, jossa oli muita vaihtareita, oli myös yksi poika sveitsistä ja ajattelin, että Samuel on Itävallasta, joka on ihan siinä vieressä ja siinä sveitsin pojalla oli ihan samoja maneereita, kun Samuelilla. Tai että se puhu ihan samalla tavalla. Kertokaahan Samuelille minulta terveisiä jookos?

pientä updatea täälläkin: http://www.jkemppainen.com/antti

2006-08-12T21:04:00.000-07:00

Eilen oli tilaisuus, jossa kaikki tämän mun piirin vaihtarit kokoontu counselloreineen ja muutamilla oli hostperheenjäseniä mukana. Siellä oli jotenkin turvallisen tuntusta ja siellä oli uusia vaihtareita, jotka on tullu tässä viimesen viiden viikon aikana ja sitten niitä, jotka on ollu täällä jo puol vuotta. Puol vuotta olleet oli tietysti eteläiseltä pallonpuoliskolta, jossa kouluvuosi alkaa sillon ihme aikaan.

Tilaisuudessa tutustuttiin höpötysleikkien kautta ja sitten käsiteltiin kaikkia juttuja ja tavattiin toisiamme. Selvisi se, että joka keskiviikko koulun jälkeen Perthin keskustassa kokoontuu semmosessa kauppakeskuksessa yhessä kahvilassa tai semmosessa kauheasti vaihtareita. Ne tilaisuuden järjestäjät oli sitä mieltä, ettei sinne pitäis mennä, koska sillon voi olla, että siitä tulee elämä ja jää kokematta koko australia, mutta minä oon sitä mieltä, että mitähän helevettiä. Tottakai täytyy saada mennä tapaamaan niitä ihmisiä, jotka on ihan samassa tilanteessa ja yhtä hukassa. Siellä saa helposti ystäviä, kun on niin paljon yhteistä ja niitä ihmisiä tapaamalla saa käsityksen vielä useammista kulttuureista ja muista, kun puhuu niiden ihmepaikoista tulleiden ihmisten kanssa. Alma ja Laurie (mun hostvanhemmat) oli onneksi mun kanssa samaa mieltä ja sanoivat vaan, että saan mennä sinne, mutta kunhan se ei rajota sitä, mitä täällä teen. Eli jos on järjestetty joku retki ni mieluummin sinne, kun muitten vaihtareiden kanssa touhuamaan. Sitä paikkaa sanotaan post officeks ja kyllä minä ainakin menen sinne. Tutustuin eilen jo pariin ihmiseen, joiden kanssa olen jutellut nyt messengerissä ja keskiviikkona yks tulee junaan mua vastaan ja näyttää missä se paikka on.

Ja tottakai jokainen vaihtari saa täällä koulussa ystäviä, kun mehän käydään täällä koulua joka päivä. Mutta niinkun sanoin ni vaihtarikaverit on helppo tapa saada jotain ihmisiä ympärilleen tässä alkuvaiheessa, kun kaikki on uutta ja pelottavaa. Ja ne on niitä ihmisiä, joita tulee tulevaisuudessa näkemään paljon todennäköisemmin, kuin australian kavereita. Vaihto-oppilaskaveri voi olla vaikka Jyväskylästä tai Köpenhaminasta. Aussikaveri on Perthistä ja Perthiin on paha lähteä viikonloppuna käymään.

Täällä alkaa nyt pikkuhiljaa elo luistamaan ja olemaan semmosta tiettyä rutiinia ja untakin tarviin ihan yhtä vähän, kun Suomessa. Yöllä vaan nään unia kodista ja Topista ja ihan semmosista perus arkiasoista, joita sen kanssa teki. Aamulla sitten tajuaa, että Topi on ihan eri poika, kun täältä tullaan takasin. Itsekkin olen ihan eri poika, kun täältä tulen. Mutta vaikea on työntää syrjään semmosta pientä koti-ikävää, kun yöllä aina saa muistutuksen. Saunomisesta oon nähny paljon unta ja voi että miten välillä tekis mieli tuntea se kihelmöinti iholla, kun löyly kumpuaa kiukaalta. Aamulla menen kuumaan suihkuun seisomaan ja mietin, että tätäkö se nyt on täällä sitten.

Nyt menen ulos ja otan kameran mukaan ja ajan polkupyörällä johonkin ja eksyn ja otan kuvia kaikesta vaan. Tänään myöhemmin varmaan laitan kuvia tänne plokiin jos tuntuu, että teitä vois kiinnostaa jotkut niistä kuvista. moro.

2006-08-11T04:14:00.000-07:00

Ylimääräinen posti

Musculöeser Körper

Kuunnelkaa tekin musculöeseriä, niin teen nimittäin minäkin!

näkymätön serkkupoika soi.

2006-08-11T04:05:00.000-07:00

Täällä pitäisi olla talvi! Täällä on melkein kolmekymmentä astetta päivällä lämpöä!
ei se ole mikään talvi se semmonen!

Koulupuku on erityisen hirvittävä, kun on tuhat vaatetta päällekkäin. Olen kuitenkin koulussa nähnyt, että useilla on vain tuo valkoinen teepaita ja kravatti. Maanantaina menen ilman punasta lämpövaatetta ja otan viileyttä nautinnolla.

Tänään olin jo positiivisempi, kun viimepäivinä, koska nyt tiedän jo joitakin tyyppejä ja voin mennä niitten kanssa puhumaan ja "hengaamaan". Jussi sano, että vitutus loppuu oikeasti joskus ja uskon sitä ja se loppu jo monena hetkenä.

Kulttuurishokista pääsee helposti niin, että ottaa jonkun asian, jota tekee ja tekee sitten sitä. Koulussa opettelin käyttämään fläshiä ja kotona nauhottelin macbookilla pianoa ja jammailin siihen sitten päälle kitaralla ja tästä alkaa tulemaan taas mahtavaa.

hajotkaa niinkutsuttuun kesäänne.

2006-08-10T04:41:00.000-07:00

Host perheeni on asunut Ameriikassa joskus. Kaupassa oli käynyt näin, kun host-äitini oli ollut kahden lapsen kanssa kassajonossa.

randomtäti: Where are you from?
host-äiti: We are from Australia
randomtäti: OH! Well you've learnt english well!

2006-08-10T03:36:00.000-07:00

Tänäaamuna laitoin kameran hostisän kouraan ja sanoin, että ottaa minusta kuvan. Kuva on ihan tosta etupihasta.

Koulupäivä oli jotenkin hirveän vaikea. Mutta musiikin ryhmässä on mukavia ihmisiä ja tuntuu, että niiden kanssa voisin kaveerata ja kaikkeni teen, että niin tapahtuu. Puhuin yhelle tytölle syntejä syviä ja siitä sain voimia pikkusen ja sitten Juice oli kirjottanu sivuilleen ( http://ww.jkemppainen.com ) hömökommentteja angsteilustani ja nyt on jo oikein hyvä olo. Tulin tänne kotia ja soitin pianoa kaksi tuntia ja hirveällä voimalla ja sitten otin kitaran ja soitin sitäkin sitten.

Mahtavaa on se, että täällä on piano, koska hyvällä tuurilla opinkin jotakin. Musiikin tunnila huomasin, että oikeasti tajua musiikkia, mutta en vaan oo ymmärtäny, että mitä musiikin tajuaminen tarkottaa.

Vuorion Markus ihan just sano näin:
typerä ihmisluonto siellä vaan panikoida pätkyttää mutta nyt mennään järjellä eikä pelleillä.
Oon Markuksen kanssa samoilla linjoilla. Markus sano noin, kun se oli ollu kuumeessa ja sekasin ja ottanu tilanteen sitten haltuun.

Terveisiä kaikille sinne, missä puhutaan tämöstä kieltä, jota täällä ei tajua kukkaan.

2006-08-09T17:23:00.000-07:00

Menin nukkumaan erityisen myöhään, jos verrataan siihen, mitä rytmini on tähän mennessä ollut. Menin nimittäin klo10:jotakin Heräsin seitsemältä, mutta jo viidestä asti nukuin huonosti ja heräilin minuutin välein katsomaan kelloa. Se oli jotenkin mukavaa, koska tiesi, että vasta pitkän ajan päästä täytyy herätä, mutta silti kamalaa, koska tiesi, että jos nyt nukahtaisi kunnolla, nukkuisi pommiin.

Eilen illalla olin hyvin iloinen, joka johtuis siitä, että olin ichat videoyhteydessä kotiin. Näin Topin, joka nyt ei paljoa piitannut, mutta mulle oli ihanaa nähdä sitä. Olen ollut viimeaikoina melkolaila surullinen, koska nyt on menossa sellainen vaihde, että käyn koulussa ja tulen kotiin ja kukaan ei tarvitse minua mihinkään, eikä missään ja sitten saatan käydä vähän kävelemässä ulkona ja tulen sisälle ja mietin, että voisihan tässä ruveta vaikka nukkumaan. Kuitenkin aina, kun olen ollut jonkinlaisessa yhteydessä kotiin, se on unohtunut ja olen tullut hyvälle tuulelle.

Koulussa oli aamulla sitä, mitä siellä on tähän mennessä ollutkin, eli yksinäistä. Yritän mennä puhumaan ihmisille, mutta keskustelu tökkää kahden lauseen jälkeen ja toinen luikahtaa johonkin toiseen porukkaan. Tähän mennessä se on ollut tuollaista koko ajan. MUTTA. Lounastauolla pari poikaa tuli juttelemaan kanssani ja pyysivät suurempaan porukkaan. Porukassa oli semmosia ronttipoikia, jotka ei kunnioittanu koulupukusääntöjä ja puhuivat kuumista gimmoista. Ei ihan sitä minun porukkaa, mutta pyörin sitten heidän kanssaan vähän aikaa ja pitkin päivää uudet ihmiset tulivat puhumaan minulle ja tutustumaan. Se oli mukavaa ja toivon, että saan hyviä ystäviä.

Nuoret eivät vissiin ole täällä niin kovin erilaisia suomalaisiin nuorin verrattuna, mutta silti mulle on jotenkin niin vierasta sellainen kulttuuri, että hauska pito on suoraan PArtyparty ja viinaa. Joillekkin täällä siihen päälle lyödään vielä marihuana. Tänään multa tultiin koulussa pariinkin otteeseen kysymään poltetaanko Suomessa ruohoa ja, että haluaisinko kokeilla.
Mulle toi on melkolailla uutta ja hirvittävää. Useimmat pojat tuntuvat olevan hyvin pullistelevia ja olevinaan jotakin, joka on myös aivan typeryyttä mun mielestä.

Uskon ja tiedän, että kunhan ensimmäisen kuukauden tai kaksi jaksaa porskuttaa niin varmasti on hyviä kavereita ja juuri semmoisia hienoja ihmisiä, kun pitääkin, mutta tässä vaiheessa kuitenkin on pikkusen vaikeata.

Täytyiskö sanoa, että ANGSTIantti

2006-08-07T04:09:00.000-07:00

Tänään heräsin seitsemältä ja puin kuudessa minuutissa univormun päälleni.
Sitten makasin neljäkymmentä minuuttia, kävin pesemässä hampaat ja lähdin kouluun.

Ensimmäinen koulupäivä jännitti valtavasti. Millätavalla ihmiset ovat täällä erilaisia? Miten minua kohdellaan? Miten opettajia tulisi kohdella? Kaikki oli uutta. Kaikki meni kuitenkin helposti. Tapasin koulun "deanin" mikä lie se nyt suomeksi onkaan ja hän opasti minut kaapilleni ja kotiluokkaani. Aluksi kaikki oli sekasortoa ja ihmiset huutelivat Andy ja Auntie ja vaikka mitä joka puolella, mutta sitten alkoi matematiikan tunti. Opettaja opasti minut ilmeisesti luokan parhaan oppilaan viereen ja opetti jotakin. Olin huojentunut, sillä Lukion pitkässä matematiikassa olimme käsitelleet asian jo, joten kaikki oli melko helppoa.

Koulupäivän aikana tapasin kaikenlaisia ihmisiä. Ihmiset tulivat esittäytymään ja esittelivät minut ystävilleen ja kaikki oli kovin mukavaa. Monet heistä vain tuntuivat niin kovin oudoilta. Oli pullukka poikatyttö ja ihmeellinen tärisevä laihapoika. Kaikki olivat kuitenkin ystävällisiä niinkuin minulle sanottiin australialaisten olevan.

Koulu nyt oli koulua, mutta iltapäivällä toisiksi viimeisellä tunnilla 11.vuositason oppilaille kävi puhumassa joku vieraileva puhuja. Hän oli hirmuisen hyvä. Koululaiset olivat periaatteessa melko samanlaisia, kuin suomessakin, mutta mies sai heidät hiljaisiksi. Hän puhui järkevistä asioista ja sai mut miettimään monia juttuja siitä, mitä aion tehdä ja mitä aion tehdä sen saavuttamiseksi.

Kotiin päästyäni olin kuoleman väsynyt. Olen ollut väsynyt koko täällä olemani viikon ja minusta tuntuu, että tämä on psykolgista. Olen vain stressaantunut kaikista valtavan suurista muutoksista. Uusi maa, uusi koulu, uudet ihmiset, eikä kukaan tunne minua, enkä minä tunne ketään. Koulun myötä kaikki varmasti pikkuhiljaa alkaa menemään paremmin, kun tutustun paremmin oman ikäisiini ihmisiin ja saan ystäviä ja tekemistä.

Tälläkertaa ei ole kuvia, mutta ei voi mittään.
käykää silti aina täällä:
http://jkemppainen.com/antti

Kommentoikaa toki tänne ja kertokaa kuulumisianne. Aina on mukava kuulla miten siellä kotopuolessa pärjäillään. Kotopuoli on näin kaukaa katsottuna ihan koko Suomi.

2006-08-06T00:19:00.000-07:00

Olen nyt Täällä Perthissä jo kuudetta päivää ja kaikki ovat hurjan ystävällisiä ja luonto ja kaupunki ja kaikki tuntuu mahtavalta.
Koti-ikäväkin on ollut silloin tällöin, kun on ollut aikaa miettiä sitä. Erityisesti pikkuveljeä on ikävä, mutta jotenkin kaikki tämä uusi mitä täällä on menee ikävän yli.

Olen täällä siis kolmessa tai neljässä eri perheessä vuoden aikana. Ensimmäinen perheeni on ollut hurjan mukava ja Perheen parikymppinen poika on näyttänyt minulle kaikkea tästä lähiympäristöstä ja hänen kauttaan tunnen jo muitakin nuoria. Perheessä on myös 23-24 vuotia tytär. Isä on insinööri ja Äiti on luennoija. Perhe tuntuu olevan melkoisen varakas päätellen siitä, että heillä on neljä autoa ja lapset ovat käyneet St.Stephensin koulun, joka maksaa vuodessa jonkun 3000aussidollaria.
Itse menen muuten samaan kouluun, mutta saan opiskella täysin ilmaiseksi, koska olen vaihto-oppilas. Ihan reilua, jos minulta kysytään.

Koulu alkaa huomenna ja kestää joka päivä kaksikymmentä yli kahdeksasta kaksikymmentä yli kolmeen. Eli periaatteessa koulua käyn saman verran päivässä, kuin kävisin Suomessakin. Mitä nyt Suomessa mulla oli pari hyppytuntia viimesessä jaksossa. Oppaineet sain valita itse ja valitsin kaikkea helppoa ja mutkatonta. Musiikkia ja taiteita ja semmosia. Haluan ottaa tämän enemmän lomana, kuin koulunkäymisenä. Ei koulumenestys täällä vaikuta mitenkään opiskeluuni Suomessa. Englannin kursseja saatan muutaman saada täällä opiskelustani ja se onkin sitten siinä.

Unta tarvitsen täällä reippaasti enemmän, kuin Suomessa. Suomessa pärjäsin nimittäin hirmu hyvin ihan vaikka seitsemällä tunnilla ja joskus jopa kuudella. Täällä olen nukkunut tähän mennessä jokayö yhdeksän tuntia. Rytmiin en ole vielä päässyt. Tai olen kyllä herännyt seitsemältä, mutta sitten makoillut sängyssä yhdeksään asti. Huomenna tulee olemaan pelottava päivä univormun, lounaan ja heräämisen kanssa. Sitä kuitenkin odotan, että tapaan oman ikäisiäni ihmisiä ja saan ystäviä.

Tähän mennessä olen kuvaillut oikeastaan vaan kaikkia lintuja, mutta niitä kuvia kuitenkin löytyy täältä:
http:www.jkemppainen.com/antti

2006-08-05T23:13:00.000-07:00

Lento suomesta Bangkokin kautta Singaan lähti klo:23:35. Lentokentällä odoteltiin pari tuntia, mutta tutustuin muihin vaihto-oppilaisiin, mikä oli mukavaa. En ymmärrä miten jotkut ihmiset saavat nukuttua helposti noinkin pitkän lennon melkein alusta loppuun. Lento kesti kymmenen ja puoli tuntia. Noista kymmenestä ja puolesta tunnista nukuin ehkä noin puolitoista. Lento oli siis rankka.

Singassa lentokentällä oli melko keveät tullitarkastukset. Tullivirkailija pyöritteli passia sormissaa ja hymyili ja sanoi huonolla englannilla "Oh this is your first trip". Olin hankkinut matkaa varten uuden passin, jossa ei ollut yhtään leimoja. Lentokentällä oli viileä ja odotin kovasti hotelliin ja nukkumaan pääsemistä. Ulos astuessaan sitä kuitenkin ymmärsi, että Singapore on Sademetsää. Oli säkipimeää, mutta tukahduttavan kuuma ja ilma oli niin kostea, että hengittäminen tuntui mahdottomalta. Muutama tupakoiva harmaantunut kiinalainen heitti matkatavaramme pakettiautoon ja nousimme viereiseen bussiin.

Singassa oli hurjan mukavaa. Kaikki tuntui vain semmoiselta leppoisalta lomalta ja ympärillä oli suomea puhuvia vaihto-oppilaita, joten tottakai siellä oli hauskaa. Iltaisin kävimme syömässä ihmepaikoissa ja tilasimme aina sellaista ruokaa, josta emme tienneet mitään. Jos myyjä kysyi jotakin ruokaan liittyvää nopeasti ja sekavasti tuli aina vastata vain, että Jees jees!
Ruoka oli aivan mahtavaa.

Jälkiruoan kanssa täytyi kuitenkin olla varovaisempi. Kokeilin mitä saisin tilaamalla randomisti ja vastaamalla kaikkeen yes ja sain eteeni annoksen luumumehua, jossa kellui papuja, maissia, kaikenlaisia tunnistamattomia sieniä ja muuta tunnistamatonta. Ikävä kyllä olin niin täynnä aterian jälkeen, että jälkiruosta oli jätettävä osa syömättä.

SIngapore oli siis huippukokemus, jos ei lasketa kosteaa kuumuutta ja sitä, että hotellin ilmastointi oli niin äänekäs, että ensimmäisenä yönä olin tulla hulluksi. Muistan, että näin jotakin painajaista, jossa maailma oli ajautumassa tuhoon sen vuoksi, että evoluutio teki kaikista loppujenlopuksi eräänlaisia banaanipuita. Olin noussut ylös sängystä ja seisoin oven edessä ja otin ilmastoinnin pois päältä jotta voisin ajatella rauhassa. Sitten keksin jonkinlaisen ratkaisun ongelmaan ja maailma ei tuhoutunutkaan ja nukuin loppuyön hyvin. Aamulla koko huone oli märkänä kosteudesta ja oli paahtavan kuuma.
Huonekaverini, käyrätorvea soittava Ermo, ei ollut öisestä maailmanpelastuksestani hirmu iloinen, mutta muuten meillä oli Ermon kanssa hurjan hauskaa ja nukuimme aina liian myöhään.

Taustalla Ermo pohtii.

Viimeisenä iltana Singassa kävimme syömässä Hotstones nimisessä ravintolassa, jossa oli kolme ruokalajia. Seafood, beef ja sitten sellainen, missä oli vähän molempia. Annokseen kuului alkukeitto, salaatti, jälkiruoka ja loppumattomasti juomaa. Pääruoka tarjoiltiin valtavan kuumalta kiveltä raakana, joten asiakas kypsytti sen itse. Istuin yhden Akseli nimisen pojan kanssa pienessä pöydässä ja nautimme siinä mahtavia pihvejämme ja tuumimme kuinka Rotaryt ovat onnistuneet luomaan hienon illuusion siitä, että me emme itse maksa kaikkea tätä.